Hankin muutama kuukausi sitten Porin Villan & Peitteen vuodevaatteet sekä patjan ja petarin. Siitä lähtien Instagramin inboxissa on kyselty joko mulla olisi kokemuksia etenkin uusista patjoista ja petarista. Nyt viimein on se hetki, kun uskallan jotain aiheesta kirjoittaa, joten täältä pesee unijuttua uutta patjaa tai vuodevaatteita etsiville!

Palataan kuitenkin ensin ajassa taaksepäin kahdeksan vuotta. Siirryin silloin nimittäin 120 cm futoniin, joka tuntui hyvälle vaihtoehdolle pienen vauvan kanssa. Tavallista sänkyä joustamattomampi futon tuntui turvalliselle vaihtoehdolle, sillä patja pysyi lähes liikkumattomana minun kääntäessä kylkeä ja lapsikin pysyi hyvin paikallaan "omalla puolellaan". Aikaa meni, tilapäisratkaisuksi ajateltu futon jäi. Tämän vuoden alussa havahduin siihen, että olin nukkunut kierrätettynä ostetulla tilapäisfutonillani lähes yhdeksän vuotta ja sinä aikana vanha puuvillapatjani oli muuttunut melko epämukavaksi.

Ensin mietin pelkkää uuden petauspatjan hankintaa, sillä laadukkaalla paksulla petarillakin sängyn mukavuus olisi kasvanut huomattavasti. Sitten kuitenkin aloin miettimään, että nyt neljän kympin lähestyessä omaan nukkumismukavuuteen olisi aika alkaa satsaamaan vielä vähän enemmän, varsinkin kun hyvät patjat ovat vuosikymmenen sijoitus.


Kirjoitin helmikuussa vierailustani Tikaun showroomilla, joka viimeistään vahvisti uuden patjan kuuluvan ostoslistalleni. Kokeilin monia eri vaihtoehtoja Porin Villan & Peitteen patjayhdistelmistä, kunnes tein valintani. Tällä kertaa joustavuus ei ollut enää ongelma, joten tilaukseen päätyi villa-luonnonkumi joustopatja jossa on aidon futonin tapaan vain luonnonmateriaaleja. Patja itsessään olisi ollut minulle jopa liian pehmeä, mutta tasapainotin sitä suomalaista lampaanvillaa sisältävällä paksulla petarilla, jolloin tuntuma oli juuri oikea. Pehmeä, hieman jopa upottava ja lämmin.

Samaan syssyyn pistin tilaukseen myös Suomivilla säätötyynyn sekä paksun Suomivilla peiton. Kyllähän setille hintaa tuli, mutta kuten kaikista Porin Villa & Peitteen showroomeista, myös Tikausta sai testauksen yhteydessä alennuskoodin, jolla hinta tippui monta kymppiä.  Laskiskelin, että kymmenen vuoden käytöllä koko setin vuosihinnaksi tulisi n.160 euroa, jonka todellakin olen valmis maksamaan nukkumismukavuudesta. Palataan siis patja-asioihin vuonna 2030! (Tai no, Kaamoksen puheista päätellen palaamme asiaan aika nopeastikin hänen osaltaan, mutta ei puhuta siitä vielä :D)


Kestävän kehityksen mukaisesti Villa & Peitteen patjat tehdään aina tilauksesta. Näin säästetään turhia varastokustannuksia eikä asiakkaat tule tekemään kompromissejakaan varastotilanteen mukaan. Tykkään muutenkin ajatuksesta, ettei tavaroita voi hetken mielijohteesta hakea, vaan niitä joutuu vähän odottelemaan. Samalla tulee konkreettisesti esiin, että jotkut oikeasti tekevät nämä tuotteet Porissa, juuri minulle. Odotusaika ei kuitenkaan ole kovin pitkä, suurinpiirtein neljän viikon päästä tilauksesta patjat ilmestyivät kantajien kanssa ovelleni.

Ja kuinka mukavat ne olivatkaan ensi testauksesta lähtien! Paksu luonnonkumipatja toi aivan uuden nukkumistuntuman vuosien puuvillapatjalla nukkumisen jälkeen ja lämmin, mutta ei hiostava suomalaista villaa sisältävä petauspatja napakoitti sängyn aivan luksushotellitasolle. Tuntuman lisäksi patjat myös näyttivät upeilta, varsinkin futon, jonka päällisenä oli tumma pellavakangas.

Patjat olivat tottakai se isoin ja tärkein satsaus, mutta myös uusi tyyny ja peitto tulivat enemmän kuin tarpeeseen. Tosin aika moni kaverini on kysellyt enkö mä paahdu nukkuessani, jos allani, päälläni ja pääni ympärillä on villavuoraukset. Lyhyt vastaus on: en paahdu. Pidemmin ilmaistuna villa on ollut vuosikausia lempimateriaalini sen lämmönsäätelyominaisuuksien vuoksi. Kylmällä villa lämmittää, mutta lämpimälläkin se pysyy miellyttävän tuntoisena. Tosin paksun villapeiton joudun taatusti vaihtamaan kesäkuumalla ohuemmaksi, sillä paksu villapeitto on lähes painopeittomaisen raskas. Positiivisena puolena se toimiikin kuin painopeitto ja tuntuu rauhoittavalle nukkumaan mennessä.


Itselleni paras juttu patjojen ja vuodevaatteiden uusimisessa on ollut ihan konkreettinen unen parantuminen. Kun sängyssä makoilu tuntuu nyt mukavalle, olen siirtynyt sohvalta sänkyyn lukemaan ja nukahtanutkin aiemmin. Painavampi peitto on pysynyt päällä paremmin ja todennäköisesti öinen pyöriminen on vähentynyt, sillä herään aamulla totuttua pirteämpänä. Negatiivisena puolena olen yksin kotona ollessa hakeutunut myös päiväunille ihan liian usein. Myös työt hoituvat sängystä käsin vähän liian miellyttävästi verrattuna todelliseen työergonomiaan.

Kyllä tämän hankinnan jälkeen on itseltä kysyttävä miksi uusien patjojen hankkiminen on ollut muka niin vaikeaa ja sitä on siirtänyt aina eteenpäin. Eihän unimukavuudesta olisi kannattanut tinkiä alunperinkään. Ehkä nämä on niitä asioita, joita osaa arvostaa vasta vähän vanhempana?

Itse suosittelen, että ennen ostopäätöstä käyt mahdollisuuksien mukaan kokeilemassa patjoja Villa & Peitteen näyttelytilassa, sillä parhaiten patjojen eroavaisuudet selviävät oman selän alla. Oma Villa-luonnonkumi-joustopatjani on kuitenkin melko varma valinta, etenkin jos olet vasta siirtymässä futonin käyttäjäksi.

Itselläni edessä olisi tuon vanhan futonipohjan kunnostaminen, sillä maali on viimeisimmässä muutossa päässyt rapistumaan. Samoin taidan kääntää patjan tuotelapun hieman vähemmän näkösälle. Uniasioihin palaan taatusti tulevaisuudessa, varsinkin nyt kun nukkuminen oikeasti on alkanut sujumaan paremmin!

Elsa

Viimeisin vuosi on ollut melko kiusallista sivusta seurattavaa vaateteollisuudessa. Viestijän työni vuoksi seuraan tarkasti millaisia viestejä suomalaiset ja kansainväliset vaatemerkit kuluttajille lähettävät ja vuoden suosituin sana lienee vastuullisuus. Hyvä ettei jopa Wish ole julistautunut vastuulliseksi toimijaksi, ja mikäs siinä on julistautuessa, kun vastuullisuus ei tarkoita sanana yhtään mitään, vaikka meillä kaikilla on varmasti mielikuva mitä se tarkoittaa. Ja tähän positiiviseen mielikuvaan on helppo tarttua ja myydä sillä lähes mitä vain.

Viimeksi tänään vastuullisuuspesussa (ethicalwash) ryvettynyt Zalando lähetteli allekirjoittaneelle viestiä vastuullisista treenivaatteista ja nettitiimi oli kehittänyt viestin kylkeen "kestävä kehitys" tägityksen, jolla iso osa treenivaatteista oli merkattu. Tarkemmin katseltuna vastuullisuus tarkoitti tiettyjä melko heppoisin perustein annettavia sertifikaatteja, sekä kaikkia vaatteita, joiden materiaalista 20% tai yli oli kierrätyspolyesteria. Se paljonko tätä "hyvää" materiaalia oli prosentuaalisesti käytetty jäi edelleen hämärän peittoon, samoin esimerkiksi valmistusmaat, tehtaat ja ylipäätään se saiko materiaalin tai ompelemisen parissa työskennelleet elämiseen riittävää palkkaa.

En sano, etteikö Zalandon tai muiden maailmanlaajuisten fastfashion jättien valikoimista löydy myös vaateteollisuuden "hyviksiä" myynnistä, mutta jos tällaisia tuotteita haluaa ostaa, kannattaa nekin ostaa jostakin muualta. Ai miksikö? Siksi, että niin kauan kun vaatejätit eivät ota vastuullisuusteemoja, kestävää kehitystä ja eettisyyttä tosissaan, menee fiksujenkin vaatteiden ostosta kertyvät voitot tähän kuluttajien harhaanjohtamiseen. Ei tarvitse olla suurikaan Sherlock, että ymmärtää jättiverkkokauppojen tavoitteen olevan myydä mahdollisimman paljon mahdollisimman monelle. Kuten kaikkien muidenkin.

Hommahan nimittäin menee niin, että ilman myyntiä ei ole tuotteita mitä merkit valmistavat. Vaikka Patagonia ostaisikin New York Timesista sivun mainoksen, missä se sanoisi "Don't buy this jacket" on eettisimmänkin vaatealan toimijan oltava kannattava ja tuoda omistajilleen ja työntekijöilleen leipä pöytään. Ostamisesta taas ei saa ympäristö/eettisyystekoa millään, vaikka ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka perustelevat ostoksiaan esimerkiksi tiettyjen merkkien kannattamisella. Teen sitä itsekin, vaikka tosiasiassa ostan tarpeen sijaan useimmiten haluun ja jopa yllä mainitsemaltani Zalandolta. Itse toki perustelen ostamista silläkin, etten koostani johtuen esimerkiksi löydä hyviä alusvaatteita helposti ekologisiin vaatteisiin erikoistuneilta merkeiltä, mutta yhtä kaikki - siellä minutkin välillä löytää Zalandon alesivuilla shoppailemasta. Enkä siksi halua leimaantua hyvien valintojen ihmiseksi, vaikka tiedostankin aika paljon peruskuluttajaa enemmän vaateteollisuuden ongelmista, työskentelenhän alalla itsekin ja olen ollut mukana yllättävän monen suomalaisen plus size merkin taustatiimissä.



Vastuullisuuden sijaan haluaisin nostaa esiin toisen sanan, nimittäin tiedostavuuden. Me länsimaiset ihmiset emme ihan helposti pysty 100% ekologisiin, eettisiin ja fiksuihin valintoihin. Mutta entä jos loisimme kriteeristön sinulle ja minulle henkilökohtaisesti tärkeistä arvoista, valitsisimme vaikka vain (tai jopa) kolme meille henkilökohtaisesti tärkeää arvoa, jota pyrkisimme noudattamaan edes 80%:sti hankkiessamme uusia vaatteita? Sen sijaan että ostaisimme vaateteollisuuden "vastuulliseksi" brändäämiä vaatteita sokkona, ottaisimmekin oikeasti selvää vaatteen dna:sta ja ostaessamme jotain kriteereihimme sopimatonta, tiedostaisimme myös sen. Jos esimerkiksi omiin top3 arvoihini kuuluisi mahdollisimman lähellä tuotettu vaate, en pääsääntöisesti ostaisi Kiinassa ommeltua 20% kierrätyspolyesteria sisältävää vaatetta, vaikka se olisikin "sustainable", "better choice" tai "ethical" . Ja jos kuitenkin ostaisin, tiedostaisin ettei ostos ole arvojeni mukainen, vaikka siinä näitä epämääräisiä vastuullisuuslupauksia olisikin.

Kuulostaako vaikealle? Sitä se kuulkaa onkin! Pääsääntöisesti yksittäisen kuluttajan on ihan hemmetin vaikea löytää tietoa vaatteiden taustoista. Keveästä ja hetkellistä hyvää oloa tuottavasta shoppailusta katoaa nopeasti ilo, kun ymmärtää kuinka hyvin esimerkiksi materiaalien alkuperä on jäljitettävissä - jopa vaatemerkeille itselleen. Itsellenikin kävi nolo moka juuri viikko sitten, kun tilasin Antti Tuisku fanina hänen ja Prisman yhteistyömallistosta uimapuvun, luullen sitä markkinoinnin vuoksi kierrätetyksi polyesteriksi. Onneksi puku osoittautui myös huonon malliseksi vartalolleni, sillä matskuhan olikin polymidia ja lähti takaisin Prismaan. Voi olla, että istuvuuden ollessa kunnossa olisin pitänyt puvun, sillä malli olisi ollut tosi kiva uimiseen.

Uutta uimapukua metsästäessäni omat tiedostavat top3 arvoni voisivatkin olla esimerkiksi järkevä materiaali (eli muovikuitu kierrätettynä), ommeltu mahdollisimman lähellä, ostettu mielellään merkin omasta verkkokaupasta tai vaatteen tuotannosta avoimesti viestivästä kaupasta, kuten Weekendbeestä tai Weecosista, jottei voitot valu arvojeni vastaisten vaatteiden markkinointiin. Tälläkin yhtälöllä voi olla vaikea löytää sopivaa uikkaria, mutta pidetään peukkuja!

Huomenna alkaa Vaatevallankumous-viikko, jonka aikana ainakin minä aion kysellä lemimerkeiltäni kuka vaatteeni oikein on tehnyt. Seitsemän vuotta sitten romahtaneen Rana Plazan vaatetehtaan "raunioista" syntyneen maailmanlaajuisen Fashion revolution viikon aikana myös vaatemerkit kertovat itse tuotannostaan ja heitä kannattaakin haastaa viikon aikana keskusteluun, miten asiat tehtäisiin tulevaisuudessa entistä paremmin, ympäristö ja ihmisoikeudet huomioiden.

Elsa