Minulla on hieman ristiriitainen suhtautuminen koulujen loma-aikoihin. Olisi mahtavaa tehdä kaikkea sitä, mihin aika ja paukut eivät perusarjessa riitä. Lähteä esimerkiksi seikkailemaan, kokea uusia elämyksiä, mutta käyttää vain vähän aikaa matkustamiseen tai siihen seikkailemisen suunnitteluun. Toisaalta olisi ihanaa ihan vain linnottautua kotiin ja kerrankin vain olla tekemättä yhtään mitään. Haluan pois ja samalla vaan olla hetken paikallaan ilman säätöä.

Yllä olevat toiveet ja odotukset kuulostavat aika ristiriitaisilta ja vielä oudommalta tuntuu kirjoittaa, että taisin löytää ratkaisun loma-aikojen ristiriitaisiin odotuksiin viime hiihtolomalla perheille suunnatulta liikuntaleiriltä. Jep, liikuntaleiriltä :D


Myönnän, ettei perheille suunnatulle liikuntaleirille lähteminen ollut meille mikään itsestäänselvyys, sillä kärsin edelleen koululiikunta-aikoina tutuksi tulleesta huonon liikkujan syndroomasta. Kun Eerikkilästä kuitenkin tarjottiin mahdollisuutta osallistua hiihtolomaviikon alussa järjestettävälle kolmen päivän perheille suunnatulle liikuntaleirille, ehdin myöntyä siihen kahdesta syystä: a) hiihtolomaksi ei tarvitsisi keksiä itse mitään erikoisohjelmaa b) leiri ei kestäisi kuin alkuviikon, joten ehtisimme myös sohvaperunoida kotonamme vielä monta lomapäivää.

Vasta leirille ilmoittautumisen jälkeen iski pieni paniikki. LIIKUNTALEIRI, siis sehän tarkoittaa, että siellä on LIIKUNNALLISIA IHMISIÄ! Ja liikunnallista ohjelmaa, JOKA PÄIVÄ! Kääk! Onneksi sometuttuni Laura innostui liikuntaleiristä sen verran, että hän lähti lapsensa kanssa meille leirikavereiksi ja sain psyykattua itseni jopa innostumaan edessä olevista leiripäivistä.


Monille säbä- ja jalkapalloperheille Eerikkilän urheiluopisto lienee tuttu kaikenlaisista urheiluleireistä ja valmennuspäivistä. Itselleni paikka on tullut tutuksi vasta tänä vuonna ja ennen leiriä olin käynyt siellä vain kerran loppiaisena, jolloin vietin synttäreitäni fatbike-retken ja avantouinnin merkeissä. Onneksi leiriohjelmaan kuului myös tuttua ja turvallista retkeilyä, eli ihan pelkäksi jumppatunniksi ei hiihtolomamme ollut muuttumassa.

Leirin ensimmäisenä päivänä treffasimme uusien leirikavereideni Lauran ja Nuutin kanssa Helsingin linja-autoasemalla, josta otimme bussin n. 1.5 tunnin päähän, Eerikkilän tienhaaraan Porin tien varrelle. Olin soittanut jo edellisenä päivänä Eerikkilän respaan ja pyytänyt meille leirimaksuun kuuluvaa kyyditystä tien poskesta, joten bussista noustuamme meillä olikin minibussi vastassa ja leirimieli kohoamassa.


Aluksi kuulimme hieman leiriohjelmasta ja majoituimme kukin mitenkin. Leirin hintaan kuuluu majoitus, joten me Kaamoksen kanssa siirryimme varaamaamme keittiölliseen huoneistoomme ja Laura ja Nuutti hotellihuoneeseensa. Pian kuitenkin näimme jälleen, tällä kertaa monitoimihallissa, jossa aloittelimme lomaa liikunnallisin leikein ja pelein. Vähän yli tunnin hikileikkien jälkeen oma liikuntapaniikkini (mitä ne liiikunnalliset ihmiset minusta ajattelee!?) oli jo unohtunut ja vuorossa oli yksi loman ikimuistoisimmista jutuista, nimittäin ruokailu.

Kuten sanonta kuuluu "ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi" piti koko leirin ajan paikkaansa. Toki liikkuminen saa ruokahalun kasvamaan, mutta myös maku sai haarukat liikkumaan nopeaa tahtia joka aterialla. Eerikkilässä ruokaa tarjoillaan vähän joka välissä, kun runsaan aamiaisen jälkeen on melkein heti lounas, sen jälkeen päivällinen ja illan lopuksi tietenkin runsas iltapala. Ja meille leiriläisille oli tottakai varattu kaikki ateriat, joka oli IHANAA! Tuntui mielettömälle vain antautua kaikelle liikunnalliselle ohjelmalle ja antaa muiden hoitaa ruuista huolehtiminen. Tiskaamisen sijaan leiriohjelmassa oli siis mm. circuit-treeniä, seikkailurataa, uintia avannossa sekä seinäkiipeilyä.


Vaikka kyseessä oli kolmen päivän ohjattu toiminta, muistuttelin itseäni siitä, että täällä ollaan myös lomalla ja jos aktiviteetit vievät liikaa energiaa, on meillä myös lupa muokata omaa aikatauluamme.  Yllättävän hyvin me kuitenkin liikuimme ryhmän mukana, välillä lapset ja aikuiset yhdessä ja välillä erikseenkin. Aikuisten omien juttujen kuten pimeässä otsalamppujen valossa patikoinnin ja circuit-treenien ajaksi lapsille oli järjestetty kivoja pelejä ja seikkailuratoja, joihin ainakin nämä alakoululaiset osallistuivat mielellään.

Ensimmäisen ohjelmamuutoksen teimme kuitenkin toisena leiripäivänä, kun vaihdoimme yhteisliikunnan uinti-ja saunavuoroon lasten toiveesta. Tarkistin asian vielä Eerikkilän respasta ja vaikka meille olikin merkitty omia saunavuoroja sekä sisään että pihasaunoihin, oli omien pulikointivuorojen ottaminen ihan ookoo, mikä oli kiva juttu! Muutenkin tuntui, että henkilökunnalla oli mukavan rento "kaikki järjestyy" mentaliteetti, mikä toi itselle sen ratkaisevan eron loman ja arjen välille.


Kaikki järjestyi jopa niin hyvin, että kun keskiviikkona leirin loputtua keksin, että mehän voitaisiin jäädä vielä yhdeksi yöksi Tammelaan ihan vain chillaamaan ja rauhottumaan aktiivisen alkuviikon jäljiltä, pystyin jatkamaan majoitustamme vielä vuorokaudella (toki huoneistovuokran hinnalla). Eli lopulta jäimme vielä leirin loputtuakin Eerikkilään :D

Leirin jälkeinen omaa aikaa sisältävä extra-lomapäivä olikin mitä mainioin, sillä vasta silloin ehdimme kunnolla nauttia valoisassa huoneistossa hengailusta ja aikatauluttomasta haahuilusta pitkin Liesjärven kansallispuistoa. Vaikka retkeilimme myös leiriaikana kerran Hämeen luontokeskukselle, teimme sen vielä omalla ajallamme kahdesti. Mitään uuttahan luontokeskus ei enää kolmannella kerralla sinäänsä tarjonnut, mutta porkkanapiirakka oli vain sen verran hyvää, että kannatti käydä useammin!



MISTÄ ERITYISESTI PIDIMME

Summatakseni kolmen päivän perheiden liikuntaleiriä ja yhtä extrapäivää, päällimmäisenä mieleen on jäänyt:

Helppous. Kun kaikki oli valmiiksi mietitty, ei itse tarvinnut kuin uida virran mukana tyytyväisenä.

Uudet lajit. Emme olleet ennen kokeilleet pickle ballia emmekä seinäkiipeilyä ja niistä kummastakin tuli tosi hyvä fiilis ja onnistumisen kokemuksia. Itseasiassa haluaisin mennä joku päivä uudelleen vain pelailemaan ja kiipeilemään Eerikkilän monitoimihallille. Onneksi se on ihan mahdollista, sillä Eerikkilä sijaitsee ihan Kaamoksen toisen kodin lähellä ja sinne voi hankkia vaikka päiväpassin, jolla saa liikkua, uida, saunoa ja vaikka ajella fatbikella.

Ruoka. Eerikkilän ruoka oli lähiruokapainotteista tavallista kotiruokaa, jota sai tarvittaessa kasvis/vegaaniversiona ja allergiat huomioiden.

Lumi. Tai oikeastaan lumettomuus. Toki lumi olisi ollut kiva lisä talvilomalla, mutta ilmankin tultiin hyvin toimeen!

MITÄ MUUTTAISIMME

Vaikka huoneistomme oli ihanan valoisa, täysien leiripäivien ja täysihoidon vuoksi emme kokkailleet keittiössämme ollenkaan. Seuraavalla kerralla kaksin leireillessä luulenkin ottavani meille päärakennuksen yhteydestä löytyvästä hotellista huoneen, joka on muutaman sata metriä lähempänä liikuntapaikkoja, saunoja sekä ravintolaa. Huoneisto toimii hyvin isommalle perheelle sekä omatoimimatkailijoille, jotka haluavat laittaa itse ruokansa, mutta meidän pikkuperheelle hotellihuone olisi ollut leiriolosuhteissa helpompi siirtymien vuoksi. Pieni juttu, mutta hyvä tietää.

Ja kuten saatoitte sanoistani huomata, kyllä mä luulen, että me vielä palataan Eerikkilään leireilemään, niin kivaa meillä oli! (liikunnallisista ihmisistä huolimatta :D)