Uskon, että lukijoissani on sen verran tiedostavaa porukkaa, ettei lihan syönnin vähentämisen tarve tule kenellekään yllätyksenä.

Mä olen ollut aina, yläasteajan muutamaa kuukautta lukuunottamatta, sekasyöjä ja olen pitänyt lihansyöntiä jonkinlaisena itsestäänselvyytenä, johon ei ole tarvinnut keksiä sen kummempia perusteita. Pidän lihasta ja olen syönyt sitä elämäni aikana paljon. Koska olen kotoisin maalta ja nähnyt sekä lihan että maidon tuotantoa ihan vierestä pienestä pitäen, olen hyvin tottunut ajatukseen, että osa ihmisistä saa elantonsa tuotantoeläimistä.

Lapsena lihansyönti oli sekä itsestäänselvyys että myös asia, mitä ei sopinut kyseenalaistaa ja sille tielle jäin liian pitkäksi aikaa. Ajat kuitenkin muuttuvat ja tällä hetkellä kasvissyönnistä on tullut niin helppoa, että tekosyytkin olla vähentämättä lihansyöntiä ovat vähissä. Osasyy lihansyönnin kyseenalaistamiseen on myös lapsi, jolle eläimet ovat yksi elämän tärkeimmistä asioista. En halua olla se vanhempi, joka opettaa ettei lihansyöntiä voi kyseenalaistaa ja että tietyt eläimet ovat vähemmän arvokkaita kuin toiset.

Yksi asia, jonka olen oppinut viime aikoina on, että lihatuotannosta ja lihansyönnistä keskustelu lapsen kanssa on rankkaa ja tunteisiin menevää. Ja niin sen pitää ollakin. Me vanhemmat usein turvaudumme "lapsia ei saa hämmentää" korttiin, jolla pääsemme itse näppärästi ulos tilanteista, joissa omia arvoja on pakko tarkastella kriittisesti. Samalla kuitenkin toteamme, että lapsen elämässä pitää olla pettymyksen ja surun hetkiä, joten olkoon lihansyönnistä puhuminen sitten sellainen. Kyllähän se sattuu, että sanoo ääneen etteivät eläinlapset saa viettää elämäänsä vanhempiensa kanssa, että ihminen juo vasikoille tarkoitetun maidon, että lehmistä tehdään synnytyskoneita maidontuotannon ja lihantuotannon vuoksi ja että jauhelihakastikkeen seassa on oikeastikin kuollut lehmä. En minä ole tottunut puhumaan tällaisia yhtään!

Lapsen omaa ajattelua on joskus ahdistavaa ja joskus jopa riemukasta seurata. Taannoin kauppareissulla kävimme keskustelun, jossa lapsi esitti lihan olevan oikeastaan kasvista, sillä jos eläin syö kasvista, niin silloinhan liha ei voi olla muuta kuin kasvista. Siinä oli muutamakin ylimääräinen korvapari höröllään kuulemassa, kun yritin selittää ettei se ihan noinkaan mene, mutta jos lihaa kovasti tekee mieli, niin kyllä me sitä edelleenkin pienissä määrin voimme syödä. Ja kyllä, vaikka lihan syöminen mietityttää tällä hetkellä koko perhettä, olemme edelleenkin sekasyöjiä.

Oman nuoruuden kasvisruokakokeiluun verrattuna lihan syönnin vähentäminen on kuitenkin vuonna 2019 ihan lastenleikkiä! Suurin ero nimittäin on siinä, että nykyään lihan pois jättäminen ei tarkoita siirtymistä perinteisiin kasvisruokiin (joka silloin esihistoriallisella ajalla tarkoitti lötköä kukkakaaligratiinia kilolla juustoa) vaan mistä tahansa ruuasta on oikeasti helppo tehdä lihaton versio maun kärsimättä yhtään. Esimerkiksi eilen kokkasin meille hyvin nopean "butter quornin" eli nepalilaisen butter chikenin vaihtaen kanan quorniin. Olemme myös ottaneet tehtäväksemme selvittää missä on Helsingin paras vegaanihampurilainen (tällä hetkellä ykköspaikkaa pitää bun2bunin nimikkohampurilainen) ja muutenkin erilaisten "tekolihojen" testaamisesta on tullut meille hauska harrastus, joka on oikeastaan elvyttänyt myös ruuanlaittointoani paljon. Paras palaute tuli Kaamoksen isältä eilen illalla, kun yleensä mun ruokiin skeptisesti suhtautuva lapsi oli todennut äidin olevan IHAN PARAS ruuanlaittaja!


Koska lapsi on jo ekaluokkalainen, hänet voi välillä pistää myös yksin kauppaan. Viime lauantaina pyysin häntä hakemaan juuri avatusta lähikaupastamme maitopurkin aamuksi ja totesin, että ihan sama mitä maitoa, sillä kauppa ei ollut vielä lapselle kovin tuttu. Noin kahdeksan minuutin päästä lähdöstä ovellani seisoi kuitenkin leveästi hymyilevä lapsi kahden geishatuutin kanssa. Ihmeissäni kyselin, että mitenkäs se maito vaihtui jäätelöihin ja vastauskin oli selvä "äiti kun minä en halunnut ostaa sitä maitoa joka on vasikoille ja en löytänyt sitä ihmisille tehtyä maitoa niin ostin nämä jäätelöt"! Hennoin vasta seuraavana aamuna kertoa, että kyllä ne jäätelötkin oli tehty lehmänmaidosta, mutta siinä vaiheessa lapsi totesi, että ei haittaa kun käytettiin kuitenkin maitoa vähemmän :D

Eikä me tosiaan edes olla jätetty maitotuotteita kokonaan pois, vaan vähennetty käyttöä asteittain niin, että maidonkulutuksemme on vähentynyt noin puolella tavanomaisesta. Se on ollut sekä helppoa että herkullista, kun valittavana on nykyään niin paljon vegaanivaihtoehtoja ja esimerkiksi kaurajogurtit maistuvat oikeastaan paljon paremmilta, mitä maitoiset esikuvansa.  Koulussa lapsi voi valita itse mitä syö enkä usko lihansyönnin loppuvan kovin pian siellä tai kotonakaan kokonaan.

Tärkeintä kuitenkin on nyt se, että asioista on puhuttu totuudenmukaisesti ja olen pyrkinyt ottamaan myös ilmastokysymykset mukaan keskusteluun lapsentasoisesti. Ajatuksena kun ei ole syyllistää lasta syömisestä, vaan tarjota tietoa ja tukea myös hänen omissa syömiseen liittyvissä valinnoissa niin paljon kuin mahdollista. Meidän perheessä näiden keskustelujen aika on nyt ja vaikka usein tekisi mieli vain ummistaa silmät ja korvat eläinperäisen ruuan ongelmallisuudelta ja nostaa sankariviitta ylle suomalaisen ruokatuotannon (eli lihan- ja maidontuotannon) tukijana, se ei vaan enää käy. Nyt on valintojen aika ja meillä se tarkoittaa pieniä, mutta määrätietoisia askeleita kohti kasviperäistä ruokavaliota. Onneksi polusta on tehty todella helppo ja mielenkiintoinen!

Kuvat vuoden takaa Eläinsuojelukoti Tuulispäästä