Juuri kun kirjoitin orastavasta kaamosmasennuksestani ja luvasta vain olla ja hiljentää tahtia, päädyin melkein koko viikoksi pois kotoa. Viime viikko oli haipakkaa, sillä kiinnostavat työjutut veivät mua pitkin Suomea. Maanantaina kävin 15 tunnin pistokeikan Hämeenkyrössä ja heti palattuani sieltä otin aamubussin Seinäjoelle. Vietettyäni päivän ja yön Seinäjoella "käväisin" vielä pitkän työpäivällisen verran Kauhajoella ja saapuessani torstaina aamuyöllä kotiin, oli pakko pyhittää yksi päivä vain pulssin tasaamiseen. Perjantaina lähdin öiden jälkeen viikonlopuksi Kaamoksen toiseen kotiin maalle, joten kotona ei ole tullut oltua mikä näkyy ainakin kuun vaihteesta asti odottaneista purkamattomista muuttolaatikoista. Jännä, miten muutamassa viikossa muuttolaatikoihin voikin tottua ja ne toimivatkin nykyään ihan sisustuselementteinä :D

Mä en koe itse matkustusta kovinkaan rankaksi, sillä tykkään viettää aikaa julkisissa liikennevälineissä. Viime viikolla löysin Spotifysta rentoutumiseen ja meditointiin tehtyjä soittolistoja ja hyödynsin niitä matkojen aikana tehden läppärillä hommia vain pienen osan matkasta. Tykkään tehdä keskittymistä vaativia hommia muualla kuin kotona ja mulle on oikeastaan täysin sama teenkö niitä toimistossa, junassa vai bussissa. Mutta se muu tekeminen ja ihmiskontaktit työmatkoilla tekevät reissuistani vähän uuvuttavia, sillä en ollenkaan osaa säästellä voimiani, vaan teen kaiken täysillä. Imen itseeni uusia juttuja ja kyselen lisää sekä prosessoin opittuja asioita paljon ja innostuessani en oikein osaa rajata työaikaani. Siksi onkin hyvä, etten ole kasista neljään hommissa, vaan tällaisten reissuviikkojen jälkeen pystyn ottamaan hieman iisimmästi. 

Jos iisimmäksi viikoksi voi sanoa viikkoa, johon osuu yksi ehkäpä koko elämäni kiinnostavimmista työpalavereista ja se jos jokin on jännittävää! Onneksi aihe on niin lähellä kiinnostuksenkohteitani kun voi vain olla, joten kaiken mennessä putkeen, tulevaisuudestakin löytyy todella mielenkiintoisia haasteita. Ja varmasti niitä on muutenkin tarjolla. Ehkäpä pitää jatkossa avata vähän tarkemmin mitä mä työtunteitani teen, blogin ja instagramini lisäksi siis.

Itse en miellä itseäni mitenkään työorientoituneeksi, mutta tekemisfriikki, luovuuspuuskainen ja idearikas olen kyllä kun siihen annetaan mahdollisuus. Toisaalta omaan ammattitaitoon on edelleen vaikea luottaa ja paljon puhuttu huijarisydrooma on itsellenikin tuttu juttu. Tutussa ja turvallisessa porukassa uskallan välillä paukutella henkseleitä onnistumisista, mutta se ei todellakaan ole jokapäiväistä hupia. 

Tämä juttu menikin näköjään spontaaniksi työpähkäilyksi, joten pakkokai tähän aiheeseen on tarttua vähän virallisemminkin tulevaisuudessa. Pieniä vihjailuja töihini liittyen kuulette kyllä varmasti tällä viikolla, kun saan purettua viime viikon otokset kamerastani ja tutustutan teidät ainakin yhteen suomalaiseen perheyritykseen, jonka kanssa mulla on suuri kunnia jatkossa työskennellä.

Kuva: Anna-Maria / Secret Wardrobe

asu: mekko: Ivana Helsinki/ Prisma (saatu), hattu: Kn Collection by Kati Niemi (saatu), kengät: Vagabond, sukkikset: Marks & Spencer