Muistin juuri, että multa on jäänyt yksi vuosittaisista perinnepostauksista tekemättä! Nimittäin lapsen synttäripostaus. Kaamos täytti jo kesällä seitsemän ja juhlittuamme päiväkotikavereiden ja muiden vieraiden kanssa juhlat, nostimme heti kytkintä ja lähdimme Berliiniin kesälomailemaan. Nyt nämä kuvat tulivat kuitenkin vastaan, joten pieni muisteluhetki lienee paikallaan.

Nämä olivat Kaamoksen ensimmäiset "viralliset" kaverisynttärit, jonne oli kutsuttu muitakin kuin meidän perhetuttujen lapsia. Ja synttärit olivat tottakai tosi tärkeä juttu, etenkin kun lapsella oli eskarin myötä tullut ihan uudet ympyrät ja kaverit, joista moni ei kuitenkaan ollut vielä käynyt meillä kylässä maalla.

Jostain syystä teemasynttärit ovat nyt se juttu ja tänä vuonna teemaksi valikoitui Lego Ninjago. Koska en ole mikään tapahtumajärjestäjä (tai itseasiassa koulutukseltani nimenomaan olen, mutta en kotiolosuhteissa ollenkaan), näyttäytyi teema hyvin löyhänä ja sekottui hyvin kaikenmaailman muuhun juhlarekvisiittaan, jota kärräsin Helsingistä ison lastin.  Kaverini Maria teki Lloyd-kakun ja muuten Ninjago näkyi lähinnä lautasissa, servieteissä ja isossa folioilmapallossa, muuten suurin osa juhlatarpeista löytyi Tigeristä.

Tarjoilun osalta homma riistäytyi heti käsistä ja juhlavieraiden saapuessa paikalle lupasin lasten todellakin olevan sokerihumalassa hakuhetkellä. Kakun lisäksi meillä oli seitsemän sortin jätskibaari, kämpällinen popcornia, smoothieta, välipalapatukoita, pitsaa ja hedelmiä. Aikaa näiden tuhoamiseen oli varattu 2.5 tuntia, jonka päätin heti juhlien jälkeen pienentää seuraavaksi vuodeksi kahteen tuntiin, meininki nimittäin oli melko hurja. Ninjago-kakun sokerikuorrutteesta löytyi sormenjälkiä ja reikiä jo ennen kakun korkkaamista, lattia lainehti popcornista ja jopa akvaariosta löytyi loppuillasta täytekakkua. Ja kun vierailta puuttuivat vanhemmat matkasta, oli meininki melkoinen. Ensi vuodeksi hankin kaulaani pillin ja hankin muutaman naapurin yläasteikäisen leikinjohtajiksi, se on jo päätetty.

Ja vaikka kaiken sen sekoilun, leikkimisen, pelaamisen ja jätskipallojen pyörittämisen jälkeen olin itse kuin jyrän alle jäänyt, palkitsi lapsen into järjestämisen vaivan. Kuulemma oli ihan parhaat synttärit! 

Olen silti tosi iloinen, että näitä ei tarvitse järjestää kuin kerran vuodessa, sillä vielä kuukausien jälkeenkin sukanpohjiin tarttuu säännöllisesti popcornia ja pieniä muhjaantuneita nomparelleja. Myös täällä Helsingin kodissa.