Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän mua tuntuu kiinnostavan uudet asiat! Mulle aikuisuus on tuonut itsevarmuutta ja jos nuorempana mietin sopiiko vaikkapa joku harrastus mulle, nykyään annan itseni innostua ja kokeilla uusia juttuja ilman sen suurempia pähkäilyjä sopivuudesta. Mitä sitten, jos jäävätkin hetken huviksi, tulipahan kokeiltua. Nuorempana halusin harrastaa vain asioita, joissa tiesin olevani hyvä. Nyt tuntuu ihan ok:lle olla keskiverto tai huono, onpahan ainakin mahdollisuus kehittyä.

On ihan huippua antaa itsensä pärähtää kunnolla uusiin juttuihin ja ottaa enemmän selvää myös vanhoista kiinnostuksen kohteista, kehittää itseään pelkän paikalla polkemisen sijaan. Ensi viikolla meillä alkaa jälleen Elsan ja Anikon kuplan nauhoitukset, oma podcast Radio Helsingissä on ollut yksi juttu johon olen lähtenyt vuoden sisällä mukaan sen kummemmin asiaa miettimättä. Studiossa on ollut hauskaa, varsinkin kun on nähnyt kaveria säännöllisesti sen varjolla. Jos olisin miettinyt mitä muut tästäkin taas ajattelevat, olisi varmasti jäänyt podcast ja moni muukin juttu väliin. Olen iloinen ettei niin ole käynyt.

Urheiluhommissa olen siirtynyt yllättäen juoksemaan ja tykästynyt lajiin sen verran, että tuloksiakin on näkynyt lenkkien pituudessa ja kunnon kasvamisessa. Ensi viikolla aion aloittaa myös salitreenit  kesätauon jälkeen ja todellakin toivon, että sekoaisin siihenkin hommaan edes yhtä pitkäksi aikaa kuin juoksuun. Olisi kiva löytää salilla käymiseen samanlainen motiivi ja rutiini mikä juoksuun on löytynyt enkä todellakaan häpeä jakaa saliselfietä heti ensimmäisestä syystreenistä lähtien! Tämän postauksen kuvitus on muuten otettu päivänä, jolloin halusin kokeilla korkeushyppyä, mikä olikin ihan superhauskaa. En tiedä palaanko korkeushypyn pariin seuraavaan kymmeneen vuoteen, mutta tulipahan kokeiltua. 

Somessa ja etenkin Instagramissa olen kunnostautunut puolen vuoden sisään kehopositiivisuusjutuillani. Pitkään olin sitä mieltä, että pelkkä lihavana somessa esiintyminen olisi jonkinlainen positiivinen statement, kunnes tajusin ettei se itsessään riitä mihinkään. Jos ja kun haluan, että ihmiset olisivat tasa-arvoisia keskenään, ei pelkkä meikäläisen olemassa olo riitä vaan tarvitaan sanoja ja tekoja. Ja mitä enemmän naisia yritetään arvostelun kautta hiljentää, sitä enemmän sanoja ja tekoja tarvitaan. Minulta, sinulta, meiltä kaikilta, jotka haluamme maailmasta tasa-arvoisemman paikan. 

Ei ole mitenkään salaisuus, että monet kavereistani inspiroivat mua kokeilemaan uusia juttuja. Se, että on vaikutteille altis mielletään yleensä negatiiviseksi jutuksi, vaikka harva meistä elää umpiossa ilman vaikutteita. Musta on vaan ihanaa, että mä voin innostaa ihmisiä vaikkapa retkeilemään ja suppaamaan ja he voivat vuorostaan innostaa mua vaikkapa kokeilemaan dance hallia tai oluita. Jotkut jutut tyssäävät alkuunsa, jotkut kantavat pidemmälle, mistäs sitä tietää.

Aikuisten ihmisten innostumista katsotaan kuitenkin välillä vähän kieroon, aivan kuin vain lapsilla ja nuorilla olisi oikeus testata uusia juttuja. Välillä tuntuu, että ihmisen olisi pitänyt viimeistään täysi-ikäistyttyään päättää mielipiteensä, aatteensa ja harrastuksensa ollakseen uskottava ja täysipainoinen aikuinen ja uuden harrastuksen aloittaminen mielletään vähintäänkin merkiksi identiteettikriisistä. Ja onhan se nyt vähintäänkin epäilyttävää, jos ylipainoinen alkaa juoksemaan, eihän siitä mitään voi tulla ;)

Mutta kuulkaa, voi siitä! Uusista jutuista jää yleensä aina enemmän käteen kuin vanhojen juttujen laiskasta toistelusta. Kaikessa ei voi olla heti hyvä ja kaikki harrastukset ja mielipiteet eivät taatusti pysy mukana elämän maaliviivoille saakka, mutta se ei ole mikään syy olla innostumatta uusista jutuista ja niissä kehittymisestä. Tai vanhoista jutuista. Innostuminen ylipäätään tekee aina hyvää, kannattaa kokeilla!

vaatteet: toppi: Uhana Design (Kure Oulu), housut: Puma Curves (Asos), lenkkarit: Adidas Ultraboost ST W (Intersport)