Olen huomannut, että hyvinvointi/liikuntablogipuolella kehopositiivisuus-sana herättääkin eri tavalla huomiota ja kiinnostusta mitä esimerkiksi meillä lifestylesisältöä tuottavilla. Myös sanaa tulkitaan hyvin monimuotoisesti. Tämä johtuu varmasti osittain siitä, että hyvinvoinnista ja liikunnasta kirjoittaessa paineet näyttää "terveelle" ja "hyvinvoivalle" ovat vielä isommat, mitä monilla muilla. Ja kyllä, haasteessa on itua, sillä on hyvä tiedostaa, että aika harva meistä pystyy elämään kauneus- ja kehoihanteiden vaikuttamatta elämään ja hyvin monella meistä on ulkonäköön liittyviä paineita. Ja omalle kropalleen saa tehdä juuri sitä mitä haluaa, myös muuttaa sitä kauneusihanteiden mukaiseksi.

Ihminen on visuaalinen olento, jolla on usein kaipuu kauneuteen. Kauneusihanteet ovat kuitenkin täysin opittuja ja kulttuurisidonnaisia ja niitä voi myös muuttaa itsensä muuttamisen sijaan. Ei ole tietenkään sattuman varaista (vaikkakin hyvin inhimillistä), että kumpikin haasteen aloittajista olivat listanneet omaan "tästä en pidä" kohtaan vatsansa, sillä nykyisten hyvin pitkään jatkuneiden kauneusihanteiden perusteella länsimaisella naisella ei saisi olla vatsassa muuta kuin nahkaa ja lihasta. On kuitenkin hyvä huomata, että esimerkiksi nämä vatsaan liittyvät "epäkohdat" ovat suurelta osin yleisten kauneusihanteiden muokkaamia, olemme tottuneet piilottelemaan pulleita, raskausarpisia, ei pelkkää terästä olevia vatsojamme ja esteettinen silmämme ei yksinkertaisesti ole tottunut siihen, että vatsan muodot saisivat näkyä. Vatsojen normalisointia ja näkymistä varten löytyy Instasta tägi #vbo eli visible belly outline, kannattaa todellakin tsekata ja huomioida myös oma reaktio näihin tavallisiin vatsoihin, jotka saavat erottua vaatteiden alta.

Kuten muidenkin ulkonäkökriisien myös vatsakriisienkin ydin on siis epärealistisessa kauneusihanteessa, ei hyvin tavallisissa vatsoissa, joilla on tapana paisua ja pienentyä, saada pintaansa arpia ja muokkautua luonnollisen vartalonmuodon eikä trendien mukaisesti. On yksilön päätettävissä haluaako epävarmuustilanteessa lähteä muuttamaan kehoansa vai ajatusmaailmaansa, mutta olettaa ei voi, että muut tekisivät perässä samalla tavalla. Tottakai on täysin hyväksyttävää muuttaa omaa kehoaan kauneusihanteiden mukaiseksi. Mutta se ei ole asia, joka pitää tehdä tai mihin tulisi toista ihmistä painostaa.

Mutta itse aiheeseen, siihen mistä pidän kropassani ja mistä en.

TÄTÄ RAKASTAN: 

Mun kroppa on vahva ja sitkeä. Etenkin hankalan raskauden ja hätäsektion sekä sen aiheuttamien komplikaatioiden jälkeen osaan arvostaa sitä, ettei vartalossani ole jatkuvia kipuja ja pystyn liikkumaan juuri niin kuin haluan. Viikonloppuna Kolilla kiipesin hyvin kivistä ja jyrkkää vaarapolkua pitkin yli 300 metrin korkeuteen ja alas, sen jälkeen vielä toisen hieman matalamman vaaran huipulle. On oltava kiitollinen siitä etuoikeudesta, että omistan terveet jalat ja kropan, joka antaa mulle vapauden liikkua itsenäisesti ilman apuvälineitä. Kaikilla tätä etuoikeutta ei ole, mutta huomiotavaa on, että myös liikuntavammaisten ja apuvälineitä liikkumisensa mahdollistamiseksi tarvitsevien vartalot ovat aivan yhtä arvokkaita kuin omani. Ja että ihmisen arvo ei ole kiinni siitä miten hän liikkuu vai liikkuuko ollenkaan, sairaudesta tai omasta päätöksestän johtuen.

Olen kuitenkin valtavan iloinen, huojentunut ja onnellinen, että minun kehoni antaa minun liikkua.

TÄTÄ EN:

Olen sairastanut n. 13-vuotiaasta saakka aknea, joka on ollut hoidossa vain hormonaalisen ehkäisyn avulla sekä raskauden ja imetyksen aikana, hormonaalisista syistä. Akne on kipeä sairaus, jonka aikana kehon tulehdusarvot ovat usein koholla. Punaiset näpyt kasvoissa eivät myöskään ole mikään kauneusihanteiden mukainen juttu ja siksi etenkin murrosiässä akne vaikutti tosi paljon itsetuntooni ja edelleenkin toivoisin pääseväni riesasta eroon, nyt lähinnä jatkuvan tulehduskierteen vuoksi. Aknen ollessa aktiivisena ärsyttää myös yleisten tietoniekkojen kommentointi mitä mun pitäisi tehdä aknelleni, se kun ei todellakaan poistu maitotuotteiden tai suklaan syönnin lopettamisella.

Onneksi myös akneen neutraalisti ja jopa hyväksyvästi suhtautuminen kuuluu kehoaktivismiin ja esimerkiksi tägillä #skinacceptance löytyy jo muutamia kuvia ja kirjoituksia siitä kuinka normaaleja ja hyväksyttäviä ihosairaudet ovat, vaikka niihin liittyy monenlaista stigmaa. Yksi suurimmista stigmoista on, ettei aknea sairastava ihminen huolehdi itsestään ja omasta hygieniastaan, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa.

Koska tässä postauksessa on kyse haasteesta, on tapana myös haastaa muita mukaan. Mä en nyt halua haastaa kuitenkaan ketään yksittäistä sisällöntuottajaa jakamaan hyviä ja huonoja asioita vartalostaan, vaan haastaa juuri sinut tätä kirjoitusta lukevan miettimään seuraavia kehopositiivisuuteen olennaisesti liittyviä asioita:

1. Mitkä ovat sinun keholliset etuoikeudet? Minun ovat ainakin se, etten koe rasismia ihonvärini vuoksi, pystyn liikkumaan helposti ilman apuvälineitä, olen syntynyt minulle oikeaan sukupuoleen myös kropaltani ja olen sen verran nuori, ettei minuun kohdistu vanhuuteen liittyviä ennakkoluuloja.

2. Miten sinä (juuri sinä!) voit muuttaa kauneus/kehoihanteita sallivimmiksi ja nähdä ja ottaa huomioon paremmin myös ne ihmiset, joilla ei sinun kehollisia etuoikeuksia ole?  Miten heidän asemaa voisi parantaa?

3. Miten sinun #kehopositiivisuus päivityksesi edesauttavat stigmatisoitujen/ei hyväksyttyjen/ ei nähtyjen kehojen tasa-arvoa? 

Toivottavasti mahdollisimman moni ottaisi ainakin tuon ensimmäisen oman kehon etuoikeuksien miettimisen työn alle ja vaikka ihan listaisi mun kommenttiboksiin millaisia etuoikeuksia itseltä löytyy. Omien etuoikeuksien huomioiminen on tosi hyvä lähtökohta kehopositiivisen ajatusmaailman ymmärtämiseen, sillä kyse ei ole pelkästään yksilöistä vaan suurista linjoista, rakenteista ja niiden ihmisten oikeuksista, joita emme visuaalisessa arkikuvastossamme ja mediassa näe.