kauneus
Olet ihana juuri tuollaisena!
6.3.18
Eilen kaupassa käydessäni mukaani tarttui lehti, jonka kannessa luki isolla "Olet ihana!". Ajattelin, että tässäpä kivan oloinen lehti, sellainen jolle minä lukijana kelpaan sellaisena kuin olen. Ihanana.
Sänkyyn kömpiessä otin lehden esiin ja aloin lukemaan, kunnes ymmärsin, että olisi ehkä kannattanut lukea kannesta muutakin kuin myyntipuhe - sisältö nimittäin ei vastannut yhtään sitä, mitä luulin. Sen sijaan, että olisin kelvannut sellaisenaan, alkoi silmilleni vyöryä erilaisia vinkkejä siitä kuinka voisin välttää tyylimokat ja korostaa hoikimpia kohtia kehostani, O-vartalolla siis tottakai nilkkoja ja ranteita, mitäpä muutakaan. Lehti luetteli minulle myös vaatteet, jota vartalotyyppini kannattaisi välttää: tikkitakit, pitkät neuleet, vartaloa myötäilevät yläosat sekä farkkuhame joutuivat lehden stylistin ohjeiden mukaan välttelylistalle, kuten myös suurin osa lempiväreistäni.
Ymmärrän kyllä idean. Meitä naisia on hyvin erilaisia, on pitkiä, lyhyitä, hoikkia ja pulleita ja koska me naiset olemme vähän epävarmoja ulkonäöstämme, tyylivinkeille on aina kysyntää. Mutta oletteko koskaan miettineet mihin tällaiset vartalotyyppeihin perustuvat tyylivinkit perustuvat? Siihen, että naisen kehossa on aina jotakin parannettavaa ja piilotettavaa. Tyylivinkkien tähtäimessä on sopusuhtainen, "sopivan mittainen" nainen, joten vinkit perustuvat sopusuhtaisen illuusion luomiseen. Mutta mikä hitto on sopusuhtaista ja mikä on se ideaali johon pyrkiä, jos naisen kropassa aina on jotain pielessä? (Tai ainakin niin meidän halutaan uskovat, että näille vinkkejä antaville ihmisille riittäisi työnsarkaa)
Otetaanpa esimerkiksi peppu ja vatsa. Mikä on se ylin instanssi, joka on päättänyt, että kauneusmittareilla iso peppu on hyvä juttu, mutta iso vatsa ei? Isoa peppua ei tietenkään saisi korostaa liikaa, mutta se on kuitenkin hyväksytympää kuin ison vatsan korostaminen. Miksi? Miksi vatsamakkarat eivät ole yhtä kaunis asia kuin leveä lantio? Kyseessähän on opittu kauneusihanne, jollaisia tämän KevätAinon kaltaiset mediat toistelevat ja me kiltisti uskomme mitä opetetaan. Opimme häpeämään liian pitkää ja liian lyhyttä vartaloamme, verhoamaan kroppamme niin, että näyttäisimme hoikilta, mutta ei tietenkään liian hoikilta. Vartaloistamme sanellaan mitkä osat ovat epäkohtia ja mitä kannattaa korostaa, vaikka voisimme itse päättää mikä minussa on kaunista.
Se, mikä tällaisten juttujen kirjoittajille tulee yllätyksenä, että kaikki naiset eivät unelmoi sopusuhtaisuudesta ja iättömyydestä ja he ovat valmiita tulemaan esiin tyylillisesti juuri sellaisina kuin ovat. Ajatelkaapa, sellainen radikaali naistyyppi on ihan oikeasti olemassa! Naistyyppi joka pitää niistä negatiiviseksi mielletyistä ominaisuuksistaan, liiasta pituudesta, painosta tai päinvastaisesti liian vähäisistä vastaavista ominaisuuksistaan. Ja me naiset olemme ihan helvetin kyllästyneitä näihin vinkkeihin, joissa emme kelpaa omina itsenämme, vaan joudumme piilottelemaan ja korostamaan omia puoliamme joidenkin mielivaltaisten oppien mukaan.
Hyvänä esimerkkinä se, että löysin nyt 3 vuoden etsinnän jälkeen itselleni valkoisen pitkähihaisen kauluspaidan. Asian teki hankalaksi se, kaikki minulle menevät paidat on katkottu 2/3 hihaisiksi siksi, että joku muu on päättänyt puolestani, että minun tulee 48-kokoisena naisena korostaa hoikkia ranteitani. Kiitoksia vaan Lindexin "jokanaisen malliston" joka viimein toi pitkät hihat myös minun saatavilleni, vaikka tyylimokahan tällainen hoikimman alueen peittäminen toki on.
Toinen peiteltävä asia on tottakai ikä. Me kaikki ihailemme kauniita iän merkkejä ja naisia, jotka uskaltavat näyttää ikänsä. Samalla esimerkiksi minä sain puoli vuotta sitten valtavan itseinhon ensimmäisistä selkeästi näkyvistä iän merkeistä ja katselin ihan tosissani hoitoja, jolla ryppyjäni siloiteltaisiin ja ihoani kiristettäisiin. Kun on kuullut koko ikänsä siitä, että ryppyjä on syytä alkaa ehkäisemään jo 15-vuotiaasta lähtien, on päähän aika hyvin nakutettu ajatus, että vaikka muilla iän merkkien näkyminen on kaunista, minulla näin ei voi olla.
Onneksi KevätAinolla on ratkaisu näihin ongelmiin. Kauneusleikkaukset ja pistoshoidot! Näiden toimenpiteiden ei tietenkään tarvitse olla tabuja, mutta jotenkin, kun takakannessa luvataan että "oppaan luettuasi opit arvostamaan itseäsi", en nähnyt tätä ihan kuvausta vastaavana sisältönä. Pistoshoidoista kertovan jutun otsikko julistaa "joskus paras kauneuskäsittely on pistos". Yleensä paras kauneuskäsittely on kuitenkin hyväksyä se, että me ihmiset vanhenemme. Tämä paras käsittely on vain todella vaikea prosessi, jos media ympärillämme toistaa kertosäettä nuoruuden ja hoikkuuden tavoittelusta. Voitaisiinko tämä siis lopettaa?
Kauneuden kaipuu on meille ihmisille luonnollista. On ihan turhaa moittia kauneudenkaipuisia ihmisiä pinnallisiksi, sillä jokainen meistä kaipaa jossain muodossa kauneutta ympärilleen. Mutta se, mitä kauneus on uskallettava purkaa osiin ja myös kyseenalaistaa. Kun puhutaan vartalon parhaiden puolien korostamisesta, on huomattava että oikeasti mitään absoluuttista hyvien puolien listaa ei ole olemassakaan ja olemme opittujen kaavojemme vankeja. Kauneus ei ole yhtä kuin litteä vatsa, nuoruus tai selluliititon iho.
Mutta niin kauan kun kauneuden tavoittelu perustuu "hyvien puolien korostamiselle" joka tarkoittaa näissä oppaissa käytännössä huonojen puolien peittämistä, se aiheuttaa epävarmuutta. Epävarmuus taas vie energiaa huomattavasti paljon tärkeämmältä asialta kuin vatsan tai pituuden piilottelu. Nimittäin elämästä ja itsestä nauttimiselta.
Mutta niin kauan kun kauneuden tavoittelu perustuu "hyvien puolien korostamiselle" joka tarkoittaa näissä oppaissa käytännössä huonojen puolien peittämistä, se aiheuttaa epävarmuutta. Epävarmuus taas vie energiaa huomattavasti paljon tärkeämmältä asialta kuin vatsan tai pituuden piilottelu. Nimittäin elämästä ja itsestä nauttimiselta.
KevätAinon kaltaiset lehdet aiheuttavat enemmän epävarmuutta kuin varmuutta. Ei jatkoon.
10 kommenttia
Mä kattelin sun instavideota ja puhisin ruudun tällä puolella et EI HALOOO. Oon säksättänyt samasta aihepiiristä, mut meikkaamisen näkökulmasta koska minkäänlaista pukeutumistyyliä mulla ei koskaan ole ollut, et ei tarvi mennä mukaan mihinkään sellaiseen normiin, jossa piilotellaan, peitellään tai yritetään muuttaa vaikka silmän muotoa joksikin ihanteeksi. Ihme ajatusreliikkejä niiltä ajoilta, kun mitään oikeasti merkityksellistä kirjoitettavaa ei vielä riittänyt.
VastaaPoistaMyönnän et välillä käännän meidänkin kansainvälisesti tuotettuja markkinointitekstejä vähän maanläheisempään muotoon, kun jännän sitkeässä istuu sellaisetkin yksinkertaiset ajatukset, että vaan tytöt meikkaa tai lakkaa kynsiä. Tää nyt viettää vähän toiseen suuntaan, mutta sivuaa musta kuitenkin samaa ajatuskehää siitä, millainen on se normi, jonka ympärille tuotteiden markkinointia hämmentävissä määrin yhä kehrätään, kun ajatellaan et näin nää hommat menee kaikilla ja kaikkialla. Toki jo ihan lyhyt hetki yhdessä sunkin muutamaan kertaan mainitsemassa lapsiin ja niiden vanhempiin liittyvässä keskusteluryhmässä kertoo, että pitkä ja kivinen on vielä tie siihen maailmaan, jossa jokainen saisi olla sitä mitä itse haluaa, ilman että ympäriltä säädellään sukupuoleen, ulkonäköön tai toimintaan liittyviä odotuksia. Ugh.
Mua jotenkin lohduttaa, että vaikka tuo lehti on tehty, se ei ole minkään ison mediatalon tuote. Itseasiassa sama taho kerjäsi silloin vuosia sitten bloggaajilta ilmaiseksi kuvia ja juttuja lehteensä näkyvyyspalkalla. Eli mikään kovin kunnianhimoinen tämä media ei ole ollut ennenkään.
PoistaAjatusreliikki on kyllä hyvä sana! Ja sikäli mikäli puhut Poikien äidistä - tuosta sukupuolitietoisten vanhempien ryhmästä, niin kyllä! Tämä julkaisu oli juuri sitä henkeä, mutta tottakai eri tavalla. Mutta ihmeen paljon tätä vanhanaikaista löpinää nettiin ja lehtiin mahtuu :D
Mä olen nyt niin täynnä tätä osoittelua, että millaisen tytön/pojan/naisen/miehen tulisi olla, miten pukeutua/tehdä/elää/harrastaa/syödä/panna etten enää tuon uusimman Lumenen rohkeat naiset kamppiksen jälkeen sano muuta kuin että helvetin silmät kiinni ihmiset pystyvätkin elämään. Ehkä pitäisi onnitella.
Tuo lehti oli kyllä kaikin puolin niin turha ostos. Sisälsi kaikkien noiden "loistavien vinkkien" lisäksi kirjoitusvirheitä ja muita. Luokattoman huono lehti. :(
VastaaPoistaKuulin noista virheistä muilta, mulla meni hermot jo otsikoihin niin en pystynyt lukemaan yhtään juttua loppuun :D
PoistaKun omistaa hyvän vahvan itsetunnon , ei moisiin juttuihin takerru.Olemme kaikki hyviä ja kauniita se riittää. Luojan luomaa parantaa ei voi.
VastaaPoistaOkei, mielipide tuokin. Oletko kuitenkaan ajatellut loppuun saakka - siis että pitääkö lehteä lukiessa olla aina vahva itsetunto? Entäpä jos lehti päätyy sellaisen käsiin, jolla ei ole vahva itsetunto? Joka pitää noita neuvoja täysin oikeina ja alkaa toimimaan vinkkien mukaisesti? Kaikki eivät ajattele, että helvetin kuusitoista ja kirjoita kipakkaa blogipostausta kuinka hämärtyneessä maailmassa me elämme. Jotkut pitävät itseään vain entistä huonompina, kiitos tämän kaltaisten lehtien.
PoistaLuojan luomaa voi kyllä parantaa (jos nyt uskoo luojaan), mutta ulkonäön osalta kannattaa miettiä miksi sen tekee.
Veit sanat suustani!
VastaaPoistaHyvä!
PoistaAamen!
VastaaPoistaLoistava kirjoitus. Kiitos Elsa!
Kiitos :)
PoistaKommenttien valvonta päällä.