feministi
Olen feministi, mutta...
26.3.18
Olen ollut nyt alkuvuoden pienessä lamaannustilassa somessa käytävien keskustelun vuoksi. Yhteiskunnan muutos näkyy tottakai aina kiihkeinä reaktioina, mutta välillä tuntuu, että nykyajan ihmisten suurin syy reagointiin on oikolukutaidon puute sekä ongelmat asettua toisen ihmisen asemaan. Reaktiot pursuavat vihaa, viimeisimpänä esimerkkinä tottakai tuo Louhimies-keissin asian esiin tuoneisiin näyttelijöihin kohdistuva vähättely ja haukkuminen, josta avauduin Instagramin puolella jo yksi yö.
Myös naistenpäivä ja tasa-arvon päivä on selkeästi taas unohdettu (eipä siinä, en juhlistanut niitä mitenkään, kun unohdin kummatkin) ja taas somessa puhutaan, kuinka epäolennaisiin asioihin feministit puuttuvat ajaessaan agendaansa ja kuinka pieniin asioihin tarttumalla viedään huomio isommilta, tärkeämmiltä asioilta. On kiinnostavaa, kuinka edelleenkin kuvitellaan kaiken feminismin haluavan parantaa vain naisten asemaa, kuinka feministit ovat vain naisia ja kuinka yhteen asiaan huomion kiinnittäminen on toisesta pois. Feminismi on vähän liian hankalaa ja vähän liian isoäänistä, jotta sitä voisi täysin ymmärtää.
Nyt kun feminismi on pitkästä aikaa vähän isommasti esillä, on aika monen suusta kuulunut "olen ollut aina feministi", mitä tällä sitten tarkoitetaankaan. Väitän kuitenkin, että feministinä olo ei ole sama kuin puhua, että miehiä ja naisia tulisi kohdella yhdenvertaisesti, vaan nykyfeministi toimii sen puolesta, että kaikkia ihmisiä kohdeltaisiin yhdenvertaisesti. Kyse on paljon isommasta asiasta kuin palkkaeroista tai asevelvollisuudesta, vaan myös pieniltä tuntuvista asioista, jotka pitää tuoda näkyväksi, jotta palapelin palaset joskus naksahtaisivat kohdalleen. Se vaatii aktivismia.
Olen miettinyt, kuinka helppoa meidän suomalaisten (naisten) on identifioitua feministeiksi. Ei minun ole tarvinnut tehdä suurtakaan elettä saadakseni äänioikeuden, koulutuksen, yhteiskunnalta rahaa silloin kun sitä ei ole muualta tullut. Koska maailma on kuitenkin avoin paikka, tiedän, ettei joka naisella ole edelleenkään mahdollisuutta samaan ja tämä tottakai osoittaa minulle konkreettisesti, että historiassamme tehty työ tasa-arvon eteen on ollut hyvää työtä. Mutta se, että ymmärrän historiassa olleen ihmisiä, jotka ovat tehneet työtä tasa-arvoisemman asemani eteen ei tee minusta vielä feministiä, sillä (stop the press) tasa-arvo ei edelleenkään ole valmis. Feministiksi minut tekee se, että yritän ymmärtää muita ihmisiä, kulttuureja ja toimintamalleja, jotta voin muuttaa maailman lisäksi myös itseäni ja omia toimintamallejani tasa-arvoisemmiksi. Koska yhteiskunnan muutos lähtee kuitenkin yksilöistä, siis meistä.
Joskus muutos tuntuu aluksi naurettavalle. Miksi palomiehen ja puhemiehen nimi pitää muuttaa, eihän sillä oikeastaan tarkoiteta mitään, että isossa osassa suomalaisia sanoja on mies-loppu. Sama homma oli muuten taannoin pyhäinmiesten päivässä, jonka nimeä ihmettelin pienenä paljon. Eivätkö naiset olekaan pyhiä? Päivän nimi on ollut pyhäinpäivä muuten jo vuodesta 1950 saakka ja ehkä nyt ollaan siinä pisteessä, että vakiintuneempi nimitys juhlapäivälle on se pyhäinpäivä. Kielen muutos vie pitkään, mutta onneksi lapsiemme ei enää tarvitse kysyä eivätkö naiset ole pyhiä. Toivon mukaan lapsenlapsiemme ei tarvitse kysyä eikö nainen voi olla palomies tai puhemies, sillä sellaiset termit ovat jääneet historiaan. Koska kieli ohjaa ajatteluamme, on tärkeää puuttua myös kieleen, ei pelkästään siihen voiko naisesta tulla jonkun ammattikunnan edustaja. Ja lopulta, hassuihinkin nimiin tottuu, siitä todisteena olkoon vaikka Apulanta-bändi!
Edellisen kappaleen pointti kuitenkin on, että asiat nähdään pieninä jos ne halutaan nähdä pieninä. Joskus pienenä epäolennaisena asiana on voitu nähdä naisten äänioikeus tai naispappeus, vaikka nyt koemme ne itsestäänselvyyksinä sekä osoituksena tasa-arvosta. Asioiden epäolennaisuus korostuu etenkin silloin, kun asia ei kosketa sinua juurikaan, etkä tiedä siitä paljoakaan. Tottakai minulle tiernapojat on näyttäytynyt lapsesta asti kivana jouluun liittyvänä traditiona, mutta se miten minä koen tiernapojat ei ole syy kyseenalaistaa traditiota rasistisena ja tasa-arvonvastaisena. Aina tasa-arvo ei nimittäin ole miesten ja naisten oikeuksien punnitsemista, vaan liittyy muihin asioihin. Pieniä vipuja vääntämällä teemme isoja tasa-arvon tekoja monille, joita emme arjessamme edes välttämättä näe. Se, etten minä näe jotain ei tee asiasta vähemmän tärkeää. Vaikka feminismiin mahtuu useita suuntauksia, iso osa nykyfeministeistä ei aja vain valkoisen keskiluokkaisen naisen aseman parannusta, vaan ihan kaikkien. Kyllä, miehienkin. Ja vielä kieleen liittyen, feminismi-sanan merkitys esimerkiksi ruotsinkielessä on enemmän sorrettujen auttamiseen kuin naisten nostamiseen liittyvä, saman merkityksen soisin saapuvan Suomeenkin.
Mutta kuten jo alussa sanoin, muutos tuo aina reaktioita. Kun asiat tuntuvat vaikeilta, ei mielellään haluaisi olla yksin epäluulojensa kanssa. Siksi etenkin somessa keskusteluissa esitetään mitä oudoimpia "faktoja" asioista, jotta ihmiset hämmentyisivät vielä enemmän. Tämän hetken hitti lienee liikennemerkkien uudistus sukupuolettomiksi, "koska feminismi ja sukupuolineutraalius". Kuinkakohan monta kertaa olen somessa korjannut tämän väitteen kertoen Liikennevirastosta annetun tiedon. Tiedon, että muutoksen tarkoitus on parantaa liikennemerkkien näkyvyyttä ja selkeyttä ja sukupuolineutraaliudella tai feminismillä ei nyt ollut mitään osaa tai arpaa muutokseen. Oikeasti tuntuu ihan idiootille edes korjailla tällaisia surkeasta medialukutaidosta tai ihan vaan puhtaasta ymmärtämättömyydestä johtuvia lauseita somessa, mutta vielä hölmömmältä tuntuu, että niihin reagoidaan "näin nämä asiat koetaan" tyyppisesti. Tiedolla ei siis ole mitään väliä. Fiiliksellä on.
Ja tässä tullaan siihen, miksi feminismi ei vaan ole kaikkien laji. Feminismi vaatii asioihin ja rakenteisiin perehtymistä ja toisten kuuntelua, faktaa, tutkimustuloksia ja myös empatiaa. En sano, että olisin näissä itsekään kovin hyvä tai että ottaisin etuoikeutetun asemani huomioon jokaisessa lohkaisussani. Olen oikeastaan aika paska feministi, joka ei kirjoittele trigger warningeja somestatuksiinsa, mutta hitto vie sentään yritän ymmärtää miksi näinkin olisi hyvä tehdä. Maailma kun ei muutu ellen minä muutu ja uskalla myös kyseenalaistaa omia ajatuksiani - päivittäin. Kaikki feministit eivät tietenkään voi olla yhtä aktiivia, mutta yhdistävä tekijä usein on se, muutosta halutaan (ja pyritään tuottamaan) myös oman mukavuusalueen ulkopuolella.
Vanha kunnon "en ole feministi mutta..." tuntuukin vaihtuneen nykyään "olen feministi mutta". Jos sana "feminismi" mietityttää, suosittelen lukemaan vaikkapa Roxane Gayn Bad Feministin (löytyy Storytelistä ja Bookbeatista myös suomeksi!) näin aluksi ja jatkamaan siitä tutkimusmatkaa eteenpäin. Lupaan, että tiedossa on mielenkiintoinen matka, jossa omat opitut ajatukset on kyseenalaistettava useasti!
8 kommenttia
Poliittinen feminismi on kyllä mennyt vähän yli tavallisen tallaajan ymmärryksen.
VastaaPoistaTäytyis säilyttää kunnioitus tyttöjä ja poikia kohtaan, sekä naisia ja miehiä kohtaan.
Maailma kuitenkin koostuu pääasiassa näistä kahdesta sukupuolesta.
Jos nyt jotain asioita haluais nimetä, joita naisten kohdalta olis syytä parantaa, niin esim. näitä:
- tyttöjen sukupuolielinten leikkaukset kiellettävä ja kovat rangaistukset voimaan
- pakkoavioliitot kriminalisoita ja kovat rangaistukset voimaan
- moniavioisuus muodossa "miehellä voi olla neljä vaimoa" kriminalisoitava
- lapsiavioliitot kriminalisoitava ja kovat rangaistukset voimaan
- lapsia ja nuoria tyttöjä ei saa pakottaa käyttämään huiveja minkään uskonnon nimissä
- naisia sortava sharia-laki kiellettävä
Kunnioituksen ei pitäisi olla sukupuoleen liittyväistä ollenkaan. Kunnioituksen tulee koskea ihan jokaista.
PoistaMeidän pitää myös huomata oman kulttuurimme ja yhteiskuntamme epäkohdat, kuten esimerkiksi sukupuolensa korjaavien pakkosterilisaatio ja ottaa voimakkaammin kantaa ihmisoikeusrikkomuksiin.
Listassasi oli monta hyvää kohtaa, mutta ne liittyivät mielestäni aika vahvasti yhteen tiettyyn kulttuuriin. Toivottavasti tiedostat, että naisen asemassa on parantamista ihan joka kulttuurissa.
Itse suhtaudun huiveihin hyvin neutraalisti muuten, mutta olen huivin käytön kriminalisointia vastaan. Jokaisella pitää olla oikeus käyttää uskontoonsa liittyviä symboleita vapaasti.
Lesbot, frantsut ja muunsukupuoliset on nostettu jalustalle. Siinä on jäänyt tytöt ja pojat, naiset ja miehet sivuhahmoiksi. Heterot ei oo enää mitään, ei mitään arvokasta ainakaan. Siinä se kaikkien arvostaminen karisee.
PoistaSuurimmat epäkohdat löytyvät tietystä kulttuurista, kun naisten oikeuksia tarkastellaan laajalla rintamalla. Voihan sitä tietysti aina sulkea silmänsä isommilta ongelmilta ja tyytyä vaan kotikutoisiin ristiriitoihin.
Pedofilia on sellainen iljettävä ongelma, joka löytyy kaikista kulttuureista ja maista.
Toi sun kirjoittama asia on rasistista paskanjauhantaa ja julkaisen tämän blogissani vain siksi, että pystyn avaamaan samalla muutamalle muullekin tasa-arvon ideaa. SE KUULUU KAIKILLE. Se, että ihmiset ottavat huomioon vähemmistöt ei ole pois enemmistön oikeuksista millään tavalla. Jos lesbot menee naimisiin, se ei estä heteroita menemästä myös. Myöskään transihmisten pakkosterilisaatio ei muuta kenenkään muun elämää kuin pakkosterilisaation uhan alla olevan, jos muun sukupuolisuudesta puhutaan, se ei vähennä naisista ja miehistä puhumista. Tasa-arvo vaan on kipeä juttu, kun kaikki ei sina keskitykään meihin valkoisiin heteroihin ja meidän oikeuksiin.
PoistaSuurimmat ongelmat tasa-arvon tiellä ovat yhteiskunnallisista rakenteista johtuvia. Hellyyttävää kuinka tämä muslimivastaisuus osataankin naamioida vain naisista välittämiseksi.
Mä pidän itseäni intersektionaalisena feministinä. Mun mielestä tasa-arvo kuuluu kaikille, statuksesta, iästä, sukupuolesta tai etnisestä taustasta riippumatta.
VastaaPoistaViime aikoina oon jostain syystä kiinnittänyt erityisesti huomiota miesten asemaan ja etenkin isien huonoon asemaan. En käsitä miten 2010- luvulla voidaan edelleen kuvitella, että miesoletettu ei olisi kykenevä hoitamaan omia lapsiaan aivan yhtä hyvin kuin kyseisen ihmisenalun äitikin.
Mutta feminismi on siitä jännä juttu, että tekeminen ei lopu koskaan kesken. En usko että maailma on koskaan siinä pisteessä, että voidaan hieroa käsiä yhteen ja todeta että se on siinä, valmista tuli!
Mutta ei Roomaakaan päivässä rakennettu, pikkuaskel kerrallaan, ja rakennetaan rauhassa sitä tasa-arvoisempaa maailmaa.
Hear hear! Mä oon ollut tosi ihmeissäni miten kummallisena esim meidän perheen ratkaisua jakaa vanhemmuus pidetään. Oon siis itse naisena se etävanhempi. Kuitenkin kun oon paljon arjessa mukana, niin esim puheterapeutin lause ”äiti voi täyttää tämän kun kysymykset on usein isistä vaikeita” kuulosti niin hämmentävälle, kun oltiin kumpikin paikalla. Lapsi asuu isän kanssa - äiti osaa kertoa paremmin lapsesta?
PoistaMäkin oon tottakai intersektionaalinen feministi, jätin määreen vaan tarjoituksella pois, sillä nämä ”vaikeat määritelmät” myös kypsyttää ihmisiä :)
Tasa-arvo on vaikea ja monisäikeinen käsite.
VastaaPoistaJos yrittää avata tasa-arvon käsitettä kolmen muun peruskäsitteen avulla - vapaus, tasa-arvo, veljeys - voi saada vähän syvyyttä käsitteeseen tasa-arvo.
Täytyy olla vapautta, aika paljon vapautta ennen kuin tasa-arvo voi toteutua.
Veljeyteen päästään kunnolla vasta vapauden ja tasa-arvon toteutuessa.
Kiitos Elsa tästä. Välillä itkettää öyhötys, välillä se, että maailmassa on paljon epätasa-asrvoa, välillä vaan se, että ei ehdi/jaksa ottaa kaikesta selvää, mutta pikkuaskel kerrallaan, kuten Kettu tuossa jo kommentoi.
VastaaPoistaKommenttien valvonta päällä.