gudrunsjöden
Bloggaajan vastuu ja jäähyväiset Gudrunille
15.3.18
Muistatte ehkä, kuinka innoissaan alkuvuodesta kerroin, että mua pyydettiin mukaan Gudrun Sjödenin Suomen ambassadoriksi, eli merkin lähettilääksi? Olin innoissani luonnonmateriaaleja käyttävästä merkistä, sen valovoimaisesta ja omintakeisesta pääsuunnittelijasta ja tyylistä, joka on sekä persoonallinen että myös haastava. Oli kiinnostava alkaa miettimään millaisissa Gudrun Sjödenin vaatteissa mä viihtyisin ja tunsin oikeasti ylpeyttäkin, että saisin tulavaisuudessa olla mukana Gudrun Sjödenin "värikkäiden naisten" tilaisuuksissa ja kuulla lisää merkistä.
Tästä kaikesta on aikaa parisen kuukautta ja jo nyt tiemme erkanevat, sillä vaikka haluaisin täyttää värikkään naisen saappaat, ei Gudrun Sjöden enää ihmisenä edusta minulle värikästä vaan enemmänkin mustavalkoista naista. Näin ollen myös merkki saa jäädä.
En tiedä Gudrun Sjödenin edellisistä ulostuloista juurikaan mitään, mutta nyt ihan muutaman viikon sisään olen lukenut muutamiakin erilaisia toisiin naisiin liittyviä kannanottoja. Ensimmäinen viimeaikojen Gudrun-kohu sai alkunsa kun ruotsalainen Svenska Dagbladet julkaisi ison jutun vaatesuunnittelijasta, joka esimerkiksi Helsingin Sanomien mukaan "haukkui matalapalkka-alojen naiset" artikkelissa. Artikkeli itsessään on maksumuurin takana, joten minullakaan ei ole ollut pääsyä kohun aiheuttaneeseen artikkeliin. Tiedustelin kuitenkin asiaa Gudrun Sjödenin omalta viestintätyöntekijältä ja sain vastauksen, jossa kerrottiin artikkelin olleen Gudrunin itsensä tarkastama ja kohu olisi tullut otsikoista, joissa hänen vaatesuunnittelijan sanomiset olisi saaneet väärän tulkinnan.
Ymmärrän, että näin voi sattua ja tiedän somen negatiivisen energian, joten en heti rynnännyt irtisanomaan ambassador-diiliäni vaan aloin vasta pohtia miten toimin yhteistyömme tulevaisuuden kanssa. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että naisten julkinen syyllistäminen ei auta tasa-arvoisen palkkauksen kehitykseen mitenkään ja matala-palkka alojen ongelma ei ole naisten vaan yhteiskunnallisten rakenteiden syytä. Ja mikäli hänen sanomisensa olisi tulkittu väärin, olisi Gudrun Sjödenillä ollut valtavan hieno tilaisuus puhua ja vaikuttaa sekä oman sosiaalisen mediansa kautta siihen, että hänet ymmärrettäisiin oikein. Tilan haltuunoton sijaan Gudrun Sjöden kuitenkin hiljeni ja hämmentyneiden asiakkaiden viesteihin vastattiin yritystilillä samalla mitään sanomattomalla pahoittelulla, joka toistui sanasta sanaan samanlaisena kaikille.
Jo silloin huokaisin helpotuksesta, etten ollut lähdössä ambassador-kutsulla Tukholmaan katsomaan naistenpäivän kevätnäytöstä, sillä oma fiilikseni alkoi olla hyvin ristiriitainen Gudrunin ihanan viestintätyöntekijä Idan viesteistä huolimatta. En missään nimessä halunnut osoittaa tukeani Gudrun Sjödenille nyt, kun en tiennyt yhtään hänen oikeista ajatuksistaan koskien matala-palkka alan naisia. Seurasin kuitenkin kiinnostuneena värikästä muotinäytöstä netin kautta, samalla ihmetellen, kuinka nopeasti matalapalkkakohusta noustiin jälleen lauteille.
Viime viikkoinen muotinäytös sujuikin käsikirjoituksen mukaan ihan loppumetreille saakka, kunnes näytöksessä mallina ollut Fashion with faith vaikuttaja Imane Asry oli mennyt kiittämään merkkinsä keulakuvana toimivaa suunnittelija Gudrun Sjödeniä. Tällöin Sjöden oli smalltalkin sijaan alkanutkin kommentoimaan negatiiviseen sävyyn Imane Astryn valintaa peittää hiuksensa Gudrun Sjödenin malliston huivilla, eli käyttää huivia hijabina, mikä on Imane Astryn uskontoon liittyvä valinta aina julkisesti liikkuessa. "Tänään on ollut mielenosoituksia huntuja käyttäviä naisia vastaan". oli suunnittelija todennut hijabiin pukeutuneelle mallille sekä hänet pukeneelle stailistille. Lisätietoa tapahtuneesta löydät mm Astryn tästä instagramkuvasta.
Hijabiin pukeutumisen alentava kommentoiminen oli omasta mielestäni riman alitus, jota en olisi toivonut tapahtuvan naistenpäivän muotinäytöksessä, jossa ideana oli juhlia naisteuden monimuotoisuutta ja marssittaa lavalle erilaisia naisia eri taustoista. Ja kuten arvata saattaa, keskustelun tullessa julkisuuteen, tuli brändiltä jälleen uusi tiedote, jossa kerrottiin Imane Astryn ymmärtäneen keskustelun sanoman väärin. Ja toki näin saattoi ollakin, mutta ainakin minulle koko viikon sisällä sattuneesta jupakasta jäi fiilis, ettei nämä toisia naisia ja toisten naisten valintoja arvstelevat lausunnot välttämättä jää tähän. Syy arviooni on se, ettei kohujen keskipisteessä oleva vaatesuunnittelija Gudrun Sjöden ole ottanut nyt omaa paikkaansa esikuvana, korjannut henkilökohtaisesti (vaikkapa videolla) väitteitään ja käyttänyt vaikutusvaltaansa nostaen näitä loukattuja naisia ylöspäin. Päin vastoin, hän on ulkoistanut kaiken kommentoinnin pr-henkilöidensä vastuulle ja ollut yksityishenkilönä hiljaa juuri niinä hetkinä, jolloin hänen kannustavia ja hyväksyviä sanojaan olisi eniten tarvittu.
Ja koska katselen itse tätä isoksi paisunutta imagokriisiä lahden toiselta puolelta, tuntuu minusta parhaimmalle vaihtoehdolle luottaa intuitiooni ja lopettaa yhteistyö Gudrun Sjöden-merkin kanssa tähän. En missään nimessä halua olla yhdistettynä tämän kaltaisiin epäfeministisiin ja toisten naisten henkilökohtaisia valintoja arvosteleviin kommentteihin, sillä kuten kaikki varmasti tietävät, ajatusmaailmani ei mene mitenkään yhteen tämän kaltaisen kommentoinnin kanssa. Koen bloggaajana myös vastuuta siitä, että seison (kaiken tietämykseni valossa) hyviksien puolella, en niiden joiden arvomaailman kyseenalaistan monelta osaa.
Samalla kun irtaannun Gudrun Sjödenin yhteistyöstä, haluan kertoa, että jatkan kuitenkin jo omistamieni Gudrun Sjöden merkin vaatteiden käyttöä ihan normaaliin tapaan niin kauan kun ne tuntuvat hyvälle. Tämä siksi, että olisi ekologisesti ajateltuna täysin päätöntä hävittää monien ihmisten työn tuloksia vain siksi, että brändin omistaja ei osaa joko puhua ymmärrettävästi tai asettua toisen naisen asemaan. Kuitenkin, koska kaikki eivät varmastikaan näistä kohuista tiennyt, koin parhaaksi vaihtoehdoksi kertoa avoimesti blogissani miksi innostava yhteistyö ei jatkunut tämän pidempään.
ps. Viimeinen kuva kyllä kertoo merkin historiastakin jo jotain. Rodullistettu nainen apaattisena poimimassa puuvillaa valkoihoisen naisen paistatellessa iloisena päivää puuvillasta tehdyssä mekossaan. Ah mikä kolonialismin tuulahdus!
25 kommenttia
Ou no ja apua ja tuo alin kuva. Välillä tulee mietittyä, mitä ihmettä ihmisten päässä liikkuu. Ahdistaa myös länsimaalaisten tarve änkeä kaikki samaan muottiin ja samassa kehityksen tahdissa, kuin meillä on asiat kehittyneet.
VastaaPoistaToki tuo alin kuva on jo kahdeksan vuotta vanha ja silloin kaikkien meidän käsitys esimerkiksi juuri mainonnasta on ollut hyvin erilainen. Mä en muista tuota mainosta nähneeni tai sen herättäneen keskustelua, ja jos se olisikin herättänyt keskustelua, olisi sen keskustelun henki voinut hyvinkin olla positiivinen. Koska siinä sentään on myös jotain muuta kuin vaalea nainen ja tuodaan esiin myös sitä, että vaatteen takana on aina monia vaiheita ja työntekijöitä. Mutta tämän ajan silmin mainos on tottakai käsittämätön ja alentava.
PoistaMä mietin lähinnä nyt sitä, miksi itse suunnittelija ei ota henkilökohtaisesti kantaa mihinkään ja antaa näiden asioiden vaan olla ja ihmisten spekuloida. Pr-toimiston/ henkilökunnan hengettömät viestit eivät paranna asiaa yhtään.
Vuoden 2010 kuva on tämän ikäiselle, kuin eilinen. Tosin mietin eilen kehtaanko julkaista Brunbergin suukkokuvaa instassa, kun lannevaatteissa pusuttelevat, joka kulmaa täytyy miettiä.
PoistaOn varmaan tehokasta, kun on koneisto suodattimena, pääsee vielä vähemmän sammakoita, kuin muuten todennäköisesti pääsisi Gudrunilla meinaan.
Tarkoitan tuolla ajalla sitä, että kahdeksan vuotta sitten markkinointi oli ylipäätään hyvin erinäköistä ja ihan meidän kaikkien tietoisuus mainonnan oikeasta ja väärästä hyvin eri tasolla. Meidän pitää kuluttajina ja myös ihmisinä jatkuvasti kyseenalaistaa omat ajatusmallimme ja tämä tapahtuu tottakai siinä syklissä mitä tietoa on saatavilla / olemme sitä valmiina ottamaan vastaan. Kahdeksan vuotta sitten asioista ei puhuttu yhtä julkisesti kuin nyt, joten silmämme eivät ehkä olleet silloin niin avoimia. Joten suoraan vanhaa mainosta ei voi verrata nykyhetken kriteereihin, oli kyseessä sitten 8 vuotta tai 40 vuotta vanha mainos. Mutta se ei tarkoita, etteikö tuota mainosta voi sanoa hyvän maun vastaiseksi, sillä sitä se todellakin on ollut.
PoistaGudrun Sjöden taitaa jo olla aika iäkäs, joten voi olla iän mukanaan tuomaa sekavuutta mukana hänen kommenteissaan. Toki tämä on asia, jonka vaatemerkin tiedottajat voisivat kertoa ihmisille, jos asia näin on.
VastaaPoistaMatalapalkka-naiset ja uskonnollisen huivin käyttö ovat aika erilaisia asioita.
Feminismi on tosi sekava käsite.
Nyt taisi tulla ikärasistinen kommentti. Kukaan ei muutu iän myötä sekavaksi ja ala halveksia muita ihmisiä. Iäkkäillä on enemmän muistisairaudesta, mutta se ei ole sama asia kuin olla sekava, rasistinen tai käyttäytyä muita halveksien. Olen surullinen tällaisesta ikään liittyvästä halveksin Asta.
PoistaKieltämättä itsellenikin tuli mieleen se kärsiikö suunnittelija muistisairaudesta, jolloin tällaiset ulostulot olisi ymmärrettäviä, vaikkakaan ei hyväksyttäviä.
PoistaFeminismi ei mielestäni ole ollenkaan sekava käsite, vaan tasa-arvoa ajava liike. Se, että tasa-arvon tulisi ulottua ihan kaikille taas tuntuu joistakin todella vaikealta, se ettei feministi aja pelkästään naisten asiaa voi tuntua oudolle.
Hienoa, tosi hyvä että reagoit ja että kerrot siitä täällä avoimesti. Uskon, että Sjöden olisi kyllä yrittänyt seivata vähän paremmin ja näkyvämmin jos pussissa olisi ollut puhtaat jauhot. Ja siis ihan käsittämätön toi vika kuva! Mitä ne oikein ajattelee siellä? Toi mainos on tuskin Sjödenin omaa käsialaa, eli ongelma ei taida rajoittua yhteen ihmiseen. Vaikka siis sinänsä kiva ajatus tuoda puuvillantuottajia esiin ja muistuttaa, että mistä ne materiaalit tulee (vrt. esim Vimma, joka sanoo raaka-aineidensa tulevan Suomesta ja Baltian alueelta...), mutta miksi kuvan asetelman pitää olla näin alentuva? Sietämätöntä.
VastaaPoistaKiva, että että arvostat tätä postausta ja reaktiotani :) Mulla meni vähän aikaa pohdiskella omaa suhtautumistani, sillä tiedän ihan kokemuksesta, ettei kaikki somekohut ole sitä miltä ne ulospäin näyttävät. En halunnut tuomita heti brändiä ja olen edelleenkin valmis kuulemaan suunnittelijan ulostuloja ja valmis muuttamaan mielipiteitäni, mikäli suunnittelija pystyy vakuuttamaan, että kyseessä on todellakin vain väärinkäsitykset. Tällä hetkellä olen silti hyvin skeptinen ja vaikeasti vakuutettavissa ja haluan tuoda esiin, että todennäköisesti minun ja Gudrunin ajatusmaailmat ovat päinvastaisia myös jatkossa.
PoistaKuten tuossa ensimmäisessä kommentissa sanoinkin, on toki vuosi 2010 ollut hyvin erilainen mitä 2018 ja näitä mainoksia ei ihan sellaisenaan voi arvioida, sillä kaikkien meidän tietoisuus on ollut 8 vuotta sitten hyvin erilainen. Nykystandardeillahan tuo mainos olisi ollut ihan kauhea, joten iloitkaamme siitä, että olemme voineet avartaa näkökenttäämme edes hiukan ja huomaamme sen itsekin. Toki tekemistä riittää jatkossakin, sillä omia sokeita pisteitä on vaikea löytää.
Kiitos Elsa. Arvostan valintaasi ja kunnioitan käyttämääsi käsitettä bloggaajan vastuu. Kiitos myös, kun kirjoitit tämän tekstin, jossa avaat näkemyksiäsi. Mielestäni tätä "metatason " keskustelua bloggaajien asemasta ja vastuista käydään aivan liian vähän.
VastaaPoistaAurinkoa päivääsi.
Hei, kiitos palautteesta!
PoistaMä en yleensä bloggaa bloggaamisesta tai analysoi omaa vaikuttaja-asemaani blogissani, sillä en halua lillua missään vaikuttajakuplassa ja asettaa itseäni erityisasemaan siksi, että blogillani on lukijoita. Mutta välillä on pakko ottaa kantaa myös siihen mitä bloggaajana voin ja en voi tehdä ja yksi asia on se, että mun on aina oltava yhteistyöyrityksen puolella. Nyt en ymmärrä yrityksen viestejä ollenkaan.
Nyt olen siinä onnellisessa tilanteessa, että päätän itse kaikista yhteistöistäni alusta loppuun saakka ja teen niitä oman jaksamiseni ja mielenkiintoni mukaan :)
Uskomatonta, että tuollainen mainoskuva on oikeasti tehty ja julkaistu! Vaikuttaa harvinaisen huonolta vitsiltä. Teit varmasti oikean valinnan!
VastaaPoistaLuulen myös itse, että tein!
PoistaMainoskuvassa saattaisi olla niinkin, että myös tummemman naisen päällä oleva tunika kuuluu mallistoon. Asia olisi hyvä tarkistaa.
VastaaPoistaToisaalta tulee mieleen se, että millä leveyksillä puuvillaa eniten kasvaa? Onko niillä leveyksillä alkuperäisväestö pääasiassa tummempaa sorttia.
Kuva on monella tavalla ongelmallinen ja tuo esiin monien rodullistettujen toistaman huomion siitä, että rodullistettujen rooli mediassa ja mainoksissa ei ole aktiivinen vaan passiivinen. Valkoinen ihminen on usein se valokeilassa oleva tumman tyytyessä sivuosaan ja alisteisuus on helposti havaittavissa.
PoistaMutta se on totta, että kuvan tekoprosessi olisi hyvä tietää. Onko tumma nainen esimerkiksi sittenkin ostettu malli, joka on lennätetty Ruotsista olemaan passiivinen taustahahmo länsimaalaisen ehostetun naisen varjossa?
Mä luulen, että taustalla on ihan se, että kuluttajia on haluttu muistuttaa tuotantoprosessista. Tämä mainos ei toki ole ollut onnistunein tapa.
VastaaPoistaKatsojat voivat nähdä kuvassa asioita, joita tekijät eivät ole ollenkaan tarkoittaneet.
VastaaPoistaTässä on saattanut tapahtua ihan puhdas työtapaturma - on vahingossa tullut mahdollisuus monenlaisiin "rotutulkintoihin", joita ei työvaiheessa ole mitenkään osattu ennakoida.
Näitä työtapaturmia on merkille tullut viime aikoina niin paljon, etten usko brändin äidin olevan kovinkaan valveutunut. Voin olla väärässäkin tässä :)
VastaaPoistaKatsojat voivat toki nähdä mitä tahansa kuvissa, siksi onkin tärkeää käyttää tekijöinä ammattilaisia ja hioa mainosviestit niin, ettei moniatahoisis tulkintoja syntyisi. On myös huomattava, että dialogia on käytävä myös rodullistettujen kanssa, eikä päättää valmiiksi mikä on heille ok.
Mitä oikeastaan tarkoittaa sana "rodullistettu"?
VastaaPoistaKaikkihan me kuulumme ihmisrotuun, ihon väri ja ruumiin rakenne vain vähän vaihtelevat.
Usein ihan liikaa kiinnitetään (mielestäni) huomiota siihen, minkä värisiä malleja kuvissa esiintyy. Sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä.
Olit mielessäni, kun huomasin tämän kohun viime viikolla palkkakeskusteluineen. Mietin nähneeni merkkiä juuri blogissasi ja kiinnosti, reagoitko. Kun eilen huomasin tämän postauksen, ilahduin todella. Hatunnosto, hienosti toimittu. :)
VastaaPoistaNo nyt! Kiitos ja kaikki respectit tästä teosta! Arvostan sinua ihan mielettömästi, että teet sen mikä on pohjimmiltaan oikein \o/
VastaaPoistaHyvä sinä, nostan hattua!
VastaaPoistaYhdeksänkymmentäluvulla tutustuin Tukholmassa Gudrunin tyyliin. Vuoroin ihastutti ja ihmetytti.
VastaaPoistaVuosia mulle tuli katalooki kotiin, mutten kumminkaan tilannut mitään. Kun liike sitten tuli Helsinkiin, olin jotenkin pettynyt valikoimaan ja pidin hintoja korkeahkoina.
Luin yhdellä kirjastoreissulla ton artikkelin matalapalkkaisista naisita, jotka ovat itse syypäitä tilanteeseensa.
Silloin ajattelin, että oho jopas oli odottamatonta tekstiä siinä asemassa olevalta naiselta.
Hiljaa itsekseni aattelin, että hyvä, etten sittenkään ole tukenut hänen liikeyritystään matalapalkkaisena naisena.
Tosi hyvä, että nostit asian esiin. Minä ainakin käänsin kelkkani hänen bisneksistään poisppäin. Vaikea kuvitella, että kaikki olisi ollut vain väärinkäsitystä.
Niin ja vielä tosiaan se, että vuosien saatossa niissä kataloogeissa aina matkustettiin eksoottisiin kohteisiin, joissa malleina perussvenssoneitten lisäksi oli kulloisenkin paikan väestöä mukavasti maustamassa kuvien tunnelmaa. Se tuntui silloin "erilaiselta". Lisäksi todellakin korostettiin ekologisuutta malliston suunnittelusta valmiisiin tuotteisiin asti. Nyt paljastuneen valossa ei voi kuin ihmetellä kuinka kehtaa toimia noin!
VastaaPoistaOstin tänään Gudrun Sjödenin huivin kierrätyskeskuksesta. Minulla on toinenkin huivi, joka vaikuttaa Gudrunin huivilta (myös käytettynä ostettu), mutta en tiedä varmasti koska tuotelaput on leikattu pois. Kummatkin huivit ovat hyvässä kunnossa, tänään ostettu näyttäisi olevan erinomaisessa kunnossa. Kun nyt illalla katselin netistä kuvia Gudrun Sjödenin vaatteista, silmiini osui Svenska Dagbladetin artikkeli, jossa Gudrun Sjödenin kerrottiin sanoneen, että naiset joilla on pienempi palkka ja pienempi eläke ovat itse syypäitä tilanteeseensa. Gudrunin mukaan he eivät ole tarpeeksi edistäneet uraansa tai ovat valinneet uraputken sijaan jotain muuta tärkeämpää (muita tärkeämpiä ison ja näyttävän uran sijaan ovat yleensä perhe, harrastukset tai oma fyysinen ja henkinen hyvinvointi, jos työ on alkanut tuntua rasittavalta ja haluaa opiskella toiselle alalle vaikka tulot pienenisivät). Tuli tunne, että Gudrun, miljonääri ei halua, että ihminen jonka pankkitili ei pullistele miljoonia tai kymmeniä tai satoja tuhansia ostaa hänen vaatteitaan. Mutta hänen vaatteensa ovat juuri sen tyylisä joita näkisin enemmänkin jonkun taiteilijan tai vaikka lastentarhanopettajan päällä, boheemeja ja hauskoja ja leikkisiä ja tosi värikkäitä. Usein ekologisista vaatteista ja muutenkin ekologisesta elämäntyylistä ovat juurikin kiinnostuneet nuoret ja vähän matalammalla palkkatasolla työskentelevät, välillä toki tosi hyväpalkkaisetkin ja rikkaat, mutta ennemmin nämä edellä mainitut, joten Gudrunin kommentit pienempituloisista naisista ei ollut oikein sopiva.
VastaaPoistaOlen saannut kuvan, että Gudrun Sjöden on mukava nainen, kun hän aina hymyilee kuvissa ja päällä on iloisen väriset vaatteet. Mutta ulkokuorikin voin pettää.
Entäs jos esimerkiksi Vuokko Nurmesniemi olisi aikoinaan sanonut jotain vastaavaa tai Marimekon ikonisista kuoseista tunnettu Maija Isola. Mitähän Marimekolle brändinä olisi silloin käynyt?
Kommenttien valvonta päällä.