Juttelimme viimeisimmässä Elsan ja Anikon Kuplassa ruuasta. Ruoka on tottakai ihana asia, mutta toisaalta sen miettiminen on todella vaikeaa ja syyllisyys nousee melko helposti pintaan. Onko ravintoympyrä se, mitä kannattaa edelleenkin noudattaa, miten eettisyys otetaan mukaan syödessä ja kuinka juhlia järjestäessä voi ottaa huomioon kaikki mahdolliset ruokavaliot? Podari on meille tyypillistä jutustelua, jossa eksytään sivuraiteille ja palataan sitten taas aiheeseen, kuitenkaan tuomitsematta ketään. Kannattaa kuunnella!

Olen tällä hetkellä iloinen, että elän aikaa, johon ei kuulu syyllisyys hyvästä ruuasta ja tunnen jo kroppani sen verran hyvin, että pystyn vähän kuuntelemaankin millaiset ruuat saavat mut voimaan hyvin. En vahdi syömisiäni suurennuslasilla, mutta osaan tehdä arkisin hyvää ruokaa, joka ei väsytä vaan saa olon energiseksi. 10 vuotta sitten en ollut edes huomannut kuinka iso vaikutus kehon polttoaineella on yleiseen fiilikseen, mutta nähtävästi ikä on tehnyt tehtävänsä ja olen tullut tietoisemmaksi olostani. Energisyys olisi ihanaa, mutta tietyt ruoka-aineet kuten iso määrä sokeria tai vehnää saavat mut helposti tosi väsyneeksi. En silti (enää) elä ilman sokeria tai jauhoja, vaan mahdollisuuksien mukaan syön väsyttäviä ruokia aikana, jolloin mun ei tarvitsekaan olla energisemmilläni. 

Vaikka mustavalkoisuus syömisessä on melko in ja monet noudattavat tiukkojakin ruokavalioita, itse tykkään lempeämmästä menosta nykyään. Esimerkiksi öljyt ja rasvat ovat asia, joiden käytöstä en suostu syyllistymään, vaikka koko muu universumi kääntyisi rasvattomaksi. Ja yksi asia, mitä en myöskään vaihtaisi pois ovat pannari- ja lettupäivät viikonloppuna. Yksi pravuurini on nokkosletut, joita edelleenkin väitän lapselle pinaattiletuiksi, koska hän ei suostu syömään nokkosta peläten sen polttavan ruuassa. Toinen helppo suosikki on super(marsu)pannari.

Nämä herkut ovat sekä hyviä että ripauksen perinteisiä versioita parempia - ainakin mun olon perusteella. Perinteisen vehnäjauhon (kyllä!) lisäksi taikinasta löytyy proteiinipitoista kookosjauhoa, valkoinen sokeri on korvattu kookossokerilla ja nokkosletussa on tottakai paljon kuivattua nokkosta. Voitakin löytyy, tosin kirkastetussa muodossa. Letut on siis paistettu perinteisen voin sijaan gheessä, joka on monille varmaankin tuttu ainakin intialaisesta keittiöstä.

Koska jokaisella meistä on omat lettu- ja pannarireseptimme, en lähde antamaan yksityiskohtaisia mittoja taikinaan vaan kerron ainekset, sekä ne pienet supertuunaukset, jotka olen tehnyt CocoVin tuotteilla.

Nokkosletut:

haluamaasi maitoa

vehnäjauhoa

CocoVi kookosjauhoa

muutama kananmuna jos käytät munia

CocoVi nokkosjauhetta

Cocovi Kalaharin suolaa

paistamiseen: CocoVi luomu Gheeta

Tee lempparilettureseptisi mukaisesti, korvaten osa (n. 1/4) vehnäjauhoista kookosjauholla, jossa on n. 30% kuitua (vehnäjauhossa kuitua on n. 4-5%) sekä 18% proteiinia. Nokkosjauhetta saa laittaa runsaasti (jos siis saat syödä nokkosta, sydämen ja munuaisten vajaatoiminnasta kärsiville sitä ei suositella), sillä maku on mieto. Kuivattu nokkonen sisältää tiiviissä muodossa klorofyllejä, monia vitamiineja, rautaa, rikkiä ja protskua. Kalaharin suolaa käytän ihan makusyistä ja suolaton ghee taas toimii paistamisessa hyvin ja tuo hyvän maun letun pinnalle. 

Nämä letut ovat superhyviä esimerkiksi kalalisukkeen kanssa ja maistuu myös lapselle, epämääräisestä vihreästä huolimatta ;) Bonuksena et tarvitse ruokalepoa.

Super(marsu)pannari

haluamaasi maitoa

vehnäjauhoa

CocoVi kookosjauhoa

muutama kananmuna jos käytät munia

pari banaania muussattuna

CocoVi kookossokeria

Cocovi Kalaharin suolaa

paistamiseen: CocoVi luomu Gheeta joko pannun pohjalle tai sulatettuna taikinaan

Tärkeää tietoa nimestä: Super(marsu)pannari on superversio Risto Räppääjän tädin Rauhan banaanipannukakusta, mutta superominaisuuksien vuoksi se ei ole sama pannari - siksi ristimme tämän version Supermarsuksi :D

Marsupannari tehdään myös perinteisen pannukakkutaikinan mukaisesti vaihtaen osa jauhoista kookosjauhoiksi kuidun ja protskun vuoksi. Taikinaan lisätään pari kypsää banaania ja valkoisen sokerin sijaan käytetään kookossokeria, jossa on mm. magnesiumia ja rautaa. Meillä kookossokeri on käytössä puhtaasti sen vuoksi, ettei se väsytä ja tee oloa niin vetämättömäksi, mitä valkoinen serkkunsa. Vaikka aluksi epäilin kyseessä olevan vain erikoisen sokerin placeboefekti, tutkittuani asiaa huomasin kookossokerin glykeemisen indeksin olevan todella paljon matalampi, mitä tavissokrun ja hunajan, joten energinen olo pannarin jälkeen ei ole mielikuvitusta, vaan looginen osoitus siitä, ettei verensokeri hypi liikaa. 

(kaikki lapsien omistajat tietävät mitä verensokerin nopeat nousut tekevät lapselle - just saying)

Kuten näistä superfoodeja sisältävistä resepteistä huomaa, ei vähän ravinteikkaampien ja fiksumpien valintojen tekeminen vaadi mitään totaalista suunnanmuutosta perinteiseen. Oikeastaan ne ruokavalion u-käännökset taitavat olla monille melko mahdottomia ja suurin osa (itse mukaan lukien) palaa nopeasti takaisin vanhaan, jos muutokset ovat liian suuria. Esimerkiksi pienen vehnämäärän korvaus kookosjauholla on huomattavasti helpompaa, kuin kaikesta vehnästä luopuminen (vaikka kookosjauhosta ja kananmunasta saa muuten tehtyä superhyvää täysin viljatonta leipää - pitää laittaa resepti joskus blogiinkin). Pienin askelin.