Ainakaan Instagram storiesiani seuraavat eivät ole voineet välttyä tiedolta, että olen ollut sairaana maanantaista lähtien. Kyllä, kun takki on tyhjä ja voimat lopussa, sitä silti on se pieni sosiaalisuuden siemen jäljellä, että on pakko valittaa julkisesti olotilastaan. Nyt olo on sentään jo niin hyvä (pah), että siirryn tänne blogin puolelle valittelemaan.

Se, mitä olen miettinyt ne muutamat hereilläolotunnit viime päivinä on se, miten sairastelu näyttäytyy  leffoissa ja mitä se todellisuudessa on, olisin nimittäin kovin mielelläni sairastunut leffaversioon tästä voimat vievästä kurkkuviruksesta, johon on yhdistynyt myös kuume ja oksentelukin.

1. Leffoissa ei nimittäin sairasteta montaa eri juttua yhtä aikaa. Kun on kuume, on kuume ja ehkä pahimmassa tapauksessa vähän flunssaa. Ja kun on kuumeflunssa, se ei selkeästikään vie sairastelijalta kaikkia voimia, vaan kuumeessa voi kääriytyä muhkeaan peittoon ja sekä tehdä töitä että katsoa kaikki katsomatta jääneet sarjat putkeen.

Totuus kuumeesta: makaat sängyssä, ei siksi että se olisi jotenkin ihanaa, vaan koska et pysy pystyssä. Heräät n. kuuden tunnin välein vuorokauden ajasta riippumatta siihen, että olet joko totaalisen jäässä tai niin kuuma, että olet riisunut itsesi alasti sekä kietoutunut hiestä märkään lakanaan. Ajatuskin tv-ohjelman katsomisesta satuttaa. Ja kun luulet, ettei pahemmaksi voi mennä, herätät "parantamaan tulleen" lapsesi vierestäsi oksentamalla. 

2. Leffoissa syödään aina naapureiden/kavereiden tuomaa kanakeittoa, jäätelöä ja isoja kuppeja kuumaa teetä. Cozy & comfortable. 

Totuus syömisestä: Sivuosuma! Ensimmäisen sairausvuorokauden aikana söin kaksi 3kaverin jäätelöpurnukkaa (Naapurin jätskitehtailijat lähettivät oikeasti jätskiä alaovelle! KIITOS!), lähinnä siksi että jäätelö oli ainoa ruoka, jota pystyin nielemään. Tässä hommassa ongelmana oli se, että nukahtelin välillä jäätelöpurkki kädessä ja heräsin hetken kuluttua vadelma-valkosuklaata poskessa, siis sillä väärällä puolella poskea. Kanakeittoa  löytyisi pakasteesta, mutta se ei ihme kyllä lennä itsekseen mikroon. Teetä sen sijaan olen juonut kuin leffatähti konsanaan, tänään 3 vuorokauden sairastamisen jälkeen löysin 2cl jägermeisteriä, jonka hulautin ennen teetä alas, cin cin.

3. Leffoissa sairastajat näyttävät söpöille.

Totuus ulkonäöstä: Kun olet maannut ja kääntyillyt kolme päivää sängyssä, jäätynyt, ollut hiessä ja välillä lämmitellyt itseäsi kuuman suihkun alla istuen (hiuksia pesemättä) on lopputulos hirvittävä. Hiukset ovat huopuneet rastoille, paitsi ne liian rasvaiset osat jotka ovat liian öljyisiä huopuakseen. Kasvoissasi kaikki on valahtanut alaspäin, paitsi otsassasi oleva...tiedätte kyllä mikä. Se seisoo terhakasti.

Mutta mikä yhdistää leffoja ja totuutta on se, että tästä selvitään! Olen jo melko varma, että huomenna perjantaina ei voi olla enää näin järkky olo. Siitä viestii jo se, että sain tämän jutunkin kirjoitettua, ehkä huomenna puen jo päälleni, pääsen labraan ja syön sen keiton. Sitä odotellessa!