Meidän molempien vanhemmat toitottavat tätä värikoodia ja saamiseen ja ei-saamiseen liittyviä juttuja todella syvään kyllästymiseen saakka ja vaikka yritän puuttua keskusteluun neutraalisti, saan vastaani loukkaantumisen, kun lapsen parasta vaan ajatellaan, ettei sitä sitten kiusata kun nönnönönnöö. Argh!

En ole itsekään tämän suhteen kasvattajana täydellinen, kaukana siitä, mutta tämä mainitsemasi pinkki väri ei onneksi ole ongelmien listalla, sillä siippa näyttää pojalle reippaasti mallia omalla pukeutumisellaan. Lapsen lemppariasuste on kotona käytettävät pinkit sisätossut ja kun läheisessä lelukaupassa oli loppuunmyynti, Lego-lakanoiden sijaan kannettiin ihastelusta ylpeänä vaaleanpunaiset kissanpentulakanat. Niin ja tarroissa pitää aina olla mahdollisimman paljon glitteriä ja söpöjä asioita.

Vaikka tämä nimenomainen väri ei olekaan meillä mörkö, kaikenlaisia muita tuulimyllyjä tällä kiemuraisella tyttöpoika-tiellä varmaan vielä riittää.

Minulla taas on tyttö jonka lempiväri on sininen. Sanon aina hänelle että kaikki saa pukeutua miten haluaa, joskus hän valitsee vaatteita poikien osastolta. Ja sanon myös että ihmiset ovat eri näköisiä ja tykkäävät eri asioista mutta kaikki ovat yhtä hyviä.

Pinkki kypärä sopii hyvin pojallesi.

Lempivärit voi olla mitä vaan. Ja vaihtua elämän aikana moneen kertaan.

Jos väri alkaa joskus tökkimään ja kypärä vielä sopii, niin valkkaatte uuden värin spraypullosta ja maalaatte :)

Olen saanut itseni kiinni noista samoista ajatuksista ja esikoinen on vielä matkalla tähän maailmaan (la kesäkuussa) Että voinko nyt ostaa ton hirveän kivan vaaleansinisen bodyn, että luuleeko kaikki sitä pojaksi jos se onkin tyttö (ei siis tiedetä vielä kumpaa odotellaan) ja toisaalta onko sillä jotain väliä, että kumpi siinä vaaleansinisessä bodyssa nyt hengaa? Olen päiväkodissa töissä ja siellä kyllä muistan toitottaa, ettei ole olemassa tyttöjen ja poikien värejä/leluja jne, mutta näköjään vapaa-ajalla saan käydä näitä keskusteluja itseni kanssa.

Ja vaikka viihdyn itse suurimman osan aikaa mainiosti pinkeissä ja hempeän vaaleanpunaisissa vaatteissa niin juuri jäin yksi päivä pohtimaan kirpparilla, että voinko näin 27-vuotiaana ostaa tuon vaaleanpunaisen villapaidan, jossa on kuva My Little Ponysta (siis niistä kasarin MLP-hahmoista ei näistä uusista). Meneekö överiksi, jos paita on sekä vaaleanpunainen että My Little Ponyn kuvalla varustettu. Lyhyt konsultaatio ystävältä ja kiikutin paidan kassalle. Ihan hitti paita, varsinkin töissä! On ollut ahkerasti käytössä, päätin olla välittämättä mitä muut ajattelee mun MLP -villapaidasta, musta se on hieno!

Ja kypärä on hieno! Ajaa asiansa, se lienee pääasia (hehheh) ja tulee ainakin pidettyä kun on lapselle mieluinen :)

Kymmenenvuotias poikani kertoi hiljattain, että luokassa oli ollut spontaani äänestys aiheesta: "Onko olemassa erikseen jotain tyttöjen ja poikien juttuja?"

Hän raportoi äänestyksen tuloksista ja totesi vilpittömän hämmästyneenä: "Siis jotkut oli sitä mieltä, et ON! Miten älytöntä."

Saatoin vuodattaa pari onnenkyyneltä siinä salaa. Lapselle totesin naama peruslukemilla, että "niinpä, tosi outoa, että jotkut ajattelevat niin".

Tämä lapsi itse on aika jätkämäinen jätkä, myös pukeutumiseltaan. Hän ei vain ole koskaan oppinut ajattelemaan, että asiat olisivat kiinni sukupuolesta.

Kuten eivät hänen sisaruksensakaan. Isosisko on aina ostanut vaatteita myös "poikien puolelta", koska siellä on ollut hänen silmäänsä enemmän miellyttäviä värejä. Ja pikkuveli vastaavasti "tyttöjen puolelta".

Koska miksei.

Muistan hävenneeni omaa rajoittunutta näkemystäni, kun poikani halusi hammasharjansa pinkkinä. Onneksi tajusin pitää suuni kiinni ensimmäisen "Etkö kuitenkin haluaisi vihreää tai sinistä harjaa?"-kysymykseni jälkeen. Maailma muuttuu ja me sen mukana. Me ehkä hitaammassa tahdissa kuin nuorempi sukupolvi.

Pinkki - miten siitä tulee mieleen gay-jutut.

Niin inhimillistä! Ja parasta on se, että huomaat ja analysoit tällaisia asioita - se on paaaaljon enemmän kuin mitä moni muu tekee. Mulla on vielä paljon harjoiteltavaa silmän harajaannuttamisessa mielestäni "naismaisesti" pukeutuviin miehiin ja ajatukseen heistä mahdollisena puolisonan/muuna intiiminä tuttavuutena. Tähän liittyy varmasti omassa päässä olevat roolit eri sukupuolten välillä ja se mitä jotkut asiat mulle symbolisoi. Ei kai tässä muuta kun haasteita päin ja testaamaan :)

Moikka! Jostain puskista eksyin sun blogiisi ja aloin lukea postauksia taaksepäin. Tähän asti pääsin kunnes oli pakko kommentoida, vaikka en oikeastaan koskaan avaa virtuaalista suutani.

Mutta siis kyllä, tämä on niin hankala aihe. Vaikka ittelleen se on miten ookoo että 5v poika meilläkin rakastaa lumikiteeppariaan ja halusi vaaleanpunaiset kuomat, niin talvihaalarialessa tuli mulle seinä vastaan ja ennenkaikkea itelle paha mieli. Siis tangolla roikkui röyhkyalessa just ens talvelle sopiva haalari, mutta kokopinkki. Mietin pitkåän, mutta järin kauppaan, ja kun kerrin tästä pojalle hän sanoi ihanasti "mut ooishan se ollu ihan kiva, mähän tykkään pinkistä".

Mutta kaupassa jo aattelin, ja pojallenikin selitin, että vaikka sä tiedät ettei ole tyttöjen ja poikien värejä, niin voi olla että sitä törmää ihmisiin jotka sitä ei tiedä. Ja sitten on kurja jos sulle tulee paha mieli muitten kommenteista.

Enkä vielä nyttenkään tiedä, että teinkö oikean päätöksen. Jos poika olisi ollut kaupassa mukana olisi paljon vaikeempi ollu olla ostamatta haalaria. Ja samalla olen salaa tyytyväinen että olin yksin liikenteessä.

Hankalia asioita nämä!

Ja kivalta vaikuttaa sun blogi. Olenkin kaivannut uutta lukemista, joten taidan tulla piipahtamaan toistekin 😊

T. Maija