tv ja leffat
Kumppanuusvanhemmat puhuttaa - puhuuko ne meistä?!
5.1.18
Yksi alkuvuoden puhutuimmista tv-formaateista lienee Nelosen uusi sarja, joka ei ole vielä edes alkanut. Kohu lähti liikkeelle tv-kanavan ilmoituksesta, jossa ohjelmaan etsittiin kumppanuusvanhemmuudesta kiinnostuneita ihmisiä, joko yksin tai jo kumppanivanhemman löytäneenä. Ajatus on siis kuvata sarjaa, joka seuraa perheiden muodostumista hieman epätavallisemmasta kulmasta, vanhempien välillä kun ei ole eikä todennäköisesti tulemaan parisuhdetta.
Meni pieni hetki ennenkuin mulla välähti: hei, mehän ollaan Kaamoksen isän kanssa kumppanuusvanhempia! Jotenkin en vain koskaan ole tullut ajatelleeksi perhettämme minkään termin mukaan, siis muun kuin perhe. Kumppanuusvanhemman kriteerit vaan täyttyvät, emme ole seurustelleet edes raskausvaiheessa, jaamme vanhemmuuden kahden aikuisen välillä, tulemme toimeen ja kaikki lapsen asiat päätetään yhdessä. Jos totta puhutaan, emme mekään edes tunteneet toisiamme kun lapsi sai alkunsa. Aika lailla siis samat lähtökohdat kuin ohjemaan tulevilla perheillä.
Vaikka kyseessä on tv-sarja, joka tuo tavanomaisesta poikkeavan perheen perustamistavan kaikkien puheenaiheeksi, ei kumppanuusvanhemmuus tietenkään ole mikään uusi juttu. Ja jos sarja tehdään yhtään Ensitreffit alttarille tyyliin, ei siihen valikoida julkisuuteen hinnalla millä hyvänsä haluavia henkilöitä, vaan etsitään hyvän maun mukaisesti oikeasti kumppanin puutteesta tai jostain muusta seikasta lapsettomuudesta kärsiviä ihmisiä. Esimerkiksi seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvillehan kumppanuusvanhemmuus voi olla yksi harvoista tavoista saada lapsi ja lapsi saa parhaassa tapauksessa neljä vanhempaa (tai ylikin), sellaista on ihan turha surkutella.
Aika paljon keskustelu onkin surkutellut nimenomaan lapsia, jotka tämän ohjelman seurauksena syntyisivät. Fakta kuitenkin on, että lapsia putkahtelee maailmaan hyvin erilaisista lähtökohdista, eikä perinteisessä heteroparisuhteessa syntyvä lapsi ole yhtään enempää turvassa vastoinkäymisiltä kuin muutkaan. Lapset ovat joustavaa tekoa ja koska heille ei ole kehittynyt mitään normeja, he tuskin kokevat perhettään outona tai ihmeellisenä ellei sitä asiaa oteta tässä valossa puheeksi. Ja ennakkoluuloista luopumiseen tv-ohjelma onkin hyvä konsti, vaikka en ehkä itse osaisi hankkia niinkin elämää mullistavaa asiaa kuin lasta tv:n kautta. Jollekin se voi kuitenkin olla ainoa vaihtoehto, jos kumppania vanhemmuuden jakamiseen ei muuten löydy.
Mitä kumppanuusvanhemmuus sitten tuo lapsen elämään? Kaikki riippuu täysin perheestä, johon lapsi syntyy. Vaikka vanhemmat eivät olisikaan parisuhteessa keskenään, he ovat lapsen perhe. Kumppanuusvanhemmuudessa lapsi saa yleensä kaksi kotia. Omalla lapsellani oli muuten joskus suru, kun kaikilla lapsilla ei ole kahta kotia. Kotien määrä ei ole mikään ongelma, mutta tottakai siihen että kumpikin koti tuntuu kodille tulee kiinnittää huomiota. Toinen mihin kiinnittäisin itse huomiota on, ettei lapsesta tunnu, että häntä heitellään milloin minnekin ja että vanhemmat haluavat hänestä välillä eroon. Pikemminkin fiiliksen tulisi olla, että kotien ovet, etenkin vanhemmalla iällä, ovat aina auki ja lapsi on aina tervetullut kotiin. Kumpaankin kotiin.
Kumppanuusvanhemmuus liittyy lapsen lisäksi tottakai vanhempiin, jotka eivät yleensä asu yhdessä. Tämä kuvio on tuttu eroperheissä, mutta meillä kumppanuusvanhemmuusperheissä lapsi ei ole kokenut vanhempien eroa, kukaan ei ole joutunut muuttamaan pois yhteisestä kodista ja kahden kodin kuvio on totuteltavissa heti tai viimeistään vauvavuoden jälkeen. Kun vanhemmat eivät ole eronneet ja sitä kautta joutuneet pettymään keskenäiseen suhteeseensa, voi se olla etu yhteisien pelisääntöjen luomisessa sekä helpottava tekijä yhteiselossa ylipäätään. Esimerkiksi meidän perheessä lapsi viettää paljon aikaa myös yhdessä kummankin vanhemman kanssa, mikä voi eroperheissä olla vaikea juttu toteuttaa, jos vanhempien väliset suhteet eivät ole kunnossa. Tänään käytiin muuten yhdessä keilaamassa ja kirjoitan postaustani lapsen toisen kodin takkahuoneesta, jossa olen nyt yötä.
Vaikka vanhemmat eivät asu yhdessä kuten ydinperheessä, voi kumppanuusvanhemmuusessa vanhempien keskinäinen suhde olla tiivis. Tiiviissä suhteessa myös lapsen tarvitsemat rutiinit on helppo rakentaa niin, ettei kodeissa ole eri sääntöjä ja kummassakin kodissa on hyvä ja turvallinen olla. Ja kuten sanoin alussa, ei perhe-elämässä yleensä pelata termeillä kuten kumppanuusvanhemmuus, homoperhe, eroperhe tai ydinperhe vaan eletään lapsen hyvinvointia tukevaa tavallista arkea, jokainen omalla tavallaan lapsen parasta ajatellen. Yhteenotoilta, näkemyseroilta ja yleiseltä perhehässäkältä ei kumppanuusvanhemmatkaan pääse karkuun, mutta tuskinpa on montaakaan perhettä, jossa elämä on yhtä soljuvaa virtaa ilman räpiköintiä.
Vaikka televisiosarjoja on monenlaisia, uskon että vanhemmuus on aihe, johon suhtaudutaan sen vaatimalla vakavuudella, eikä kumppanuusvanhemmuudesta tehdä mitään selän takana nauramiseen tähtäävää viihdettä. Ainakin itse jään kiinnostuneena odottamaan sarjaa, mihin lapseni luultavasti toteaisi (kuten kaikkeen muuhunkin), että "tylsää, ihan liian tavallista".
7 kommenttia
Luomuvauvat perinteisin menetelmin tulevat milloin ovat tullakseen. Monethan surevat sitä, etteivät yrittämisestä huolimatta ole saaneet lapsia.
VastaaPoistaLapsen hankinta uusin keinoin on aina iso ja moninaisia moraaliajatuksia herättävä asia.
Ei kannata tehdä nopeita analyysejä asioista, joiden kypsyttely mielessä kestää kauan.
Luomuvauvat voivat myös olla ei-toivottuja, todennäköisesti tähän ohjelmaan liittyvät vauvat ovat todella kaivattuja.
PoistaMinusta on jotenkin surullista, jos lapsen vanhempien välillä ei ole tunnesidettä.
VastaaPoistaJoskus luin jostain tämän: "Lapsen koti on vanhempien välinen rakkaus".
Yhtään en väheksy yksinhuoltajaperheitä, ja se rakkauskin voi kadota parisuhteesta, mutta suhdetta pitää vaalia myös lasten takia.
Lapsen koti on se, missä lapsi asuu.
PoistaOn toki hienoa, jos lapsella on toisiaan rakastavat vanhemmat, mutta todella paljon tärkeämpää on, että lapsella on häntä itseään rakastavat vanhemmat.
Kaikki aikuiset eivät ole kypsiä vanhemmiksi. Eivät missään iässä elämänsä aikana. Tämä on ikävä tosiasia.
VastaaPoistaYksinäiset ja mielenterveysongelmaiset saattavat hankkia lapsia, jollakin konstilla, ajatellen, että lapsi parantaa heidän elämäänsä, tuo sisältöä elämään. Lapsi parat.
Kaikkien lapsien etu ei ole liian helpot lapsimarkkinat, liian helpot lapsen hankkimistavat.
Lapsia tosiaan tulee monenlaisiin perheisiin, mutta ulkopuolinen ei voi määrittää onko ihminen kypsä vanhemmaksi. Esimerkiksi mielenterveyspotilaat voivat olla oikein hyviä vanhempia, samoin yksinäiset. Näitä mainittuja asioita lapsi ei kuitenkaan voi parantaa, vaikka lapsen kautta elämään tulee yleensä uusia ihmisiä.
PoistaTässä tv-ohjelmassa on mielestäni ideana kuitenkin, että ohjelmaan valitaan sellaiset kohtuuhyvät vanhemmat, täydellisiä vanhempia kun ei ole olemassakaan :)
Olen pidempiaikainen mutta varsin satunnainen lukija - kiitos hyväntuulisesta ja asiapitoisesta blogista! Tämä(kin) postaus oli tosi mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu. En koskaan muista lukeneeni että ette ole K:n isän kanssa koskaan parisuhteessa ollutkaan - olen ajatellut teidän eronneen hyvissä väleissä K:n ollessa pieni. Oletko joskus kirjoittanut tästä teidän perheen historiasta ja vaiheista? Mielenkiintoinen aihe ja nimenomaan tästä teidän näkökulmasta, joka ei tosiaan ole se perinteisin!
VastaaPoistaMukavaa vuodenalkua!
Kommenttien valvonta päällä.