Olen uuttanut itseni joulusesongin aikana elokuvilla, jotka pursuavat rakkautta, kuumaa kaakaota, mistelinoksia ja käsi kädessä luistelua talvisessa New Yorkissa. Totuus on kuitenkin ollut lähinnä epätoivoinen alekarkkien hamstraus märkien länttien tippuessa taivaalta - ei rakkautta eikä New Yorkia. Paitsi tänään.

Tulimme eilen Kaamoksen kanssa viimein maalta kaupunkiin ja päätimme ottaa ilon irti niistä riennoista, mitä Helsinki meille tarjoaa. Eli sushista, leffasta ja Rautatientorilla sijaitsevasta Jääpuistosta. Olemme olleet tämän talven luistelematta ollenkaan, kun täällä Etelä-Suomessa lajia pystyy harrastamaan käytännössä vain tekojääradalla, eikä arkisin maalla sellaista herkkua ole ollut tarjolla. Onneksi Helsingistä löytyy useampikin tekojäärata, joten luistelu on sentään vähän helpommin järjestettävissä mitä (kiihkeitä tunteita blogissakin herättänyt) hiihto!

Kaamokselle hankimmekin joululahjaksi uudet luistimet, jotka ovat kätevästi kolmen koon mallia, ja mahtuu ainakin teoreettisesti koosta 34 kokoon 37. Emme kuitenkaan vielä ehtineet terotuttaa uusien luistimien teriä enkä minä (parin vuoden aikomisesta huolimatta) ehtinyt hankkimaan itselleni sopivia luistimia, joten päätettiin käyttää Jääpuistolta alkutalvesta tullut blogietu vastaan ja lainata luistimet suoraan paikan päältä. Vuokrausmahdollisuus Helsingin ytimessä sijaitsevassa jääpuistossa onkin huippujuttu, jota etenkin turistit tuntuivat hyödyntävän paljon. Vaikka sää ei ollut mitenkään loistokas, vaan harmaa ja sateinenkin, oli Jääpuisto ihan täynnä sekä perheitä että turisteja.

Ja pakko sanoa, että talven ensimmäiset luistelut eivät menneet ihan putkeen, vaikka hauskaa olikin. Ja ei, Kaamoksella luistelutaitoa alkoi löytymään melko nopeasti pienen kelkkaharjoittelun jälkeen ja mukana ollut Anna-Mariakin liiteli kuin vanha tekijä, mutta muhun iski tosi voimakas ja polttava jalkakipu. Kivun seurauksena olin siis itse porukan ensimmäinen luistimet naulaan ripustanut. Kipu ei sinäänsä ollut yllätys, sillä olen kärsinyt siitä ihan lapsuudesta lähtien, jolloin pelasin ringetteä ja luistelutreenit olivat välillä yhtä helvettiä jalkatreenistä huolimatta. Luulenkin, että valitettavasti luistelu ei tule olemaan itselleni talvilaji nro1 jatkossakaan, mutta onneksi lapsi pysyi luistimien päällä pitkään ja hartaasti.

Luistelun päälle kävimme vielä kutsusta nauttimassa Cafe Jääpuiston eväistä ja tuhdit voileivät kuuman juoman kanssa maistuivatkin kyllä happihyppelyn jälkeen hyvin. Ja kieltämättä siinä iloisia luistelijoita katsellessa ja syödessä alkoi se jouluelokuvista tuttu fiilis tarttua itseenkin, vaikka ei ihan New Yorkissa oltukaan eikä se luistelukaan onnistunut itselläni kovin hyvin. Monesti hyvä fiilis onkin monen asian summa ja meidän luistelupäivän tunnelmaan kyllä vaikutti paljon orastava uudenvuoden juhlan odotus, luistinradan kaunis ja historiallisesti merkittävä sijainti sekä tietenkin hyvä seura. Ihan joka kerta jäälle mennessä me tuskin Jääpuistoon tulemme, mutta onhan tämä aika must juttu näin joulun ja uuden vuoden aikaan!

Kuvat tallensi Eino Nurmisto/ Tämän kylän homopoika