Mulla oikeasti hajoaa pää tuohon blogikirjoitukseen (pitikin mennä klikkaamaan). En ees jaksa eritellä kaikkea mikä saa aikaan sen fiiliksen, että tekis mieli hieroo suolaa silmiin, mutta miten voi olla noin vaikeaa ottaa selvää tosiasioista. Hirveää länkytystä ja erityistä myötähäpeää siitä, että kommentoidaan tyyliin "omat pojat ovat ylpeästi poikia". Entä jos eivät pohjimmiltaan ole? Olisiko vähemmän ylpeätä jos lapsella olisikin erilainen sukupuoli-identiteetti kuin mitä fysiologian perusteella voisi olettaa? (Ja ah, Espanjassa ei näitä keskusteluja käydä ja olen monella tapaa luovuttanut, kunnes ilokseni joulun lelukuvastossa oli mm. pikkupoikia hoitamassa vauvanukkeja ja down-lapsia osana leikkejä. Jes moninaisuudelle!)

Olen miettinyt tätä. Ja katsellut miten miten perheen isät korostavat asenteellaan, että tyttöjen kanssa ei voi leikkiä ja ovat täysin välinpitämättömiä naisten keskusteluihin oli se aihe mitä tahansa. Se heijastuu lapsiin täysin. Sillä ei ole merkitystä oliko pinkki vai sininen vaan pitää kysyä mikä on se aikuisen asenne kohdatessaan toinen aikuinen oli hän sitten mies tai nainen.

Hyvää pohdintaa! Tuo ristiriita "ylpeästi jotain sukupuolta" raastaa mun sielua. Kun siinähän se pointti just on, että jokainen vois olla ylpeästi ihan sitä mitä on, sukupuolesta viis. Järkyttävä haloo nousee joka kerta kun vähän yritetään tasoittaa tietä kahden laarin ulkopuolelle.

Kiva Elsa kun kirjoitat asiaa! Tykkään ja kannatan! (ja tsemppiä jos joudut ääliökommenttien vyörytykseen).

Jäin oikein miettimään tuota, että oma etuoikeutettu asema on uhattuna jos joku muukin huomioidaan. Se voi muuten olla totta! Mutta eihän se niin mene, että jos tyttöjen tietä tasoittaa, se on pojilta pois. Tasa-arvon etenemisestä hyötyy koko yhteiskunta, mutta tottakai muutos aiheuttaa monille pelkoja ja asioihin on helpompi suhtautua ei:n kuin joo:n kautta.

Ihan superhyvä kirjoitus, kiitos!

Jokainen saa kirjoittaa omassa blogissaan aiheista jotka kokee tärkeäksi ja joista haluaa kirjoittaa. Tuntuu vain vähän kurjalta lukea ajatuksiasi tasa-arvosta, kun teksti on kirjoitettu siitä näkökulmasta, että samalla syyttävä sormi osoittaa toiseen bloggaajaan. Huomasin kyllä, että olit kommentoinut asiasta myös kyseisen bloggaajan omaan blogiin, mutta eikö tämän koko tekstin paikka olisi kuulunut olla siellä toisen blogin kommenttiosiossa, kun kerran halusit tarttua juuri ko. tekstiin tekstiin? En siis tarkoita, ettetkö olisi saanut kirjoittaa aiheesta (tottakai saat), mutta aiheen tarkastelutapa harmittaa.

Mielettömän hyvä teksti, kiitos myös tätä kautta :) <3

Hyvä kirjoitus - kohta ehkä transmiehen äitinä olen herännyt huomaamaan kuinka sukupuoliroolittunut tämä yhteiskunta on.

Ei millään enää jaksais näitä sukupuolijuttuja. Jotenkin ne vaan on kiehunut yli ja kattila palanut pohjaan.

Ihmiset olkoot yksilöinä ja ihmisinä sellaisia kuin ovat. Jokainen touhutkoon omiaan vapaasti, kunhan eivät muita loukkaa eivätkä vahingoita jutuillaan.

Kiitos tästä kirjoituksesta! Mä myös reagoin vahvasti tuohon mainittuun blogikirjoitukseen, kun olen pojan äitinä aiemmin kokenut ko. blogin kivaksi tueksi vanhemmuudelleni. Olen hämmentyneenä katsonut blogin vajoamista miesasiamiesten areenaksi ja kommentteja, joissa naureskellaan änkyräfeministeille, joilla on hiekkaa "siellä", joita vielä kompataan. Ikävämpää toki on, että mitään valmiuksia ottaa vastaan toisenlaista näkökulmaa, tai ymmärtää yhteiskunnallisten rakenteiden vaikutuksia, ei näytä olevan. Kirjoitin tästä kommentin sinne, jota yllättävää kyllä ei julkaistu. Mahtavaa, että monet kuitenkin jaksavat kärsivällisesti ja asiallisesti selittää näitä asioita, kiitos!