Nyt kun syyslomasta on jo hieman toivuttu ja reissua voi muistella kuvien kautta, ajattelin kirjoittaa toisesta syyslomamme "pääkohteesta" eli Napapiirin retkeilyalueesta. Retkeilyalue ei ollut itselleni ollenkaan tuttu entuudestaan, joten matkaan lähdettiin hyvin avoimin mielin ja vähin tiedoin. Yövyimme Napapiirin retkeilyalueella yhteensä kolme yötä, mikä on varmasti paljon enemmän, mitä useimmat retkeilijät tekevät. Saimme retkeilyaluetta ylläpitävältä Metsähallitukselta vinkin aivan Napapiirin retkeilyalueen parhailla paikoilla sijaitsevasta Villin Pohjolan majoitusmahdollisuudesta ja saimme heidän kauttaan hoidettua yöpymisemme. Joten majoituksesta teen vielä uuden postauksen Lappiin perheseikkailemaan halajaville, mutta nyt keskitytään itse luontoon ja retkeilyyn!


Loskaisesta Etelä-Suomesta tullessa meillä oli tottakai kytevä toive, että Rovaniemi näyttäisi meille myös hieman talviasuaan. Mutta oli todellinen yllätys, että ensilumi saapuisi heti Vaattunkikönkäälle tullessamme!

Aivan retkeilyalueen pääporttien vieressä sijaitseva Vaattunkiköngäs kohisi hurjana ja ohut lumipeite teki maisemasta niin valoisan ja upean. Oli pakko päästä pihalle heti sängystä noustua! Kävelimme vähän sinne tänne  pyjamissamme ja takeissamme puhallellen höyryävää ilmaa pakkaspäivään ja ihmetellen muuttunutta maisemaa. Sitten kipitimme takaisin sisään vaihtamaan yöasut kerrastoihin ja lähdimme tutkimaan retkeilyaluetta tarkemmin.

Koska kyseessä ei ole kansallispuisto, kuvittelin mielessäni retkeilyalueen polut ja taukopaikat nuotiomahdollisuuksineen hieman vaatimattomimmiksi, mitä kansallispuistoissa. Siksi olikin yllätys, että Napapiirin retkeilyalue oli sekä superhyvin hoidettu myös perheet ja liikuntarajoitteiset erittäin hyvin huomioiva. Könkäiden eli koskien syleilyssä pystyi liikkumaan helposti myös rattailla ja pyörätuolilla, toki ei joka paikkaan, mutta kiinnostavaan luontomaisemaan kuitenkin.

Kävimme kävelemässä myös niillä reiteillä, jotka eivät sovellu ihan kaikille, mutta lempireittimme oli silti tuo esteetön ihan Vaattunkikönkään sillan vierestä lähtevä luontopolku. Eikä vähiten siksi, että pystyimme kutsumaan toisena päivänä kaverini Camillan perheineen meidän mukaan retkelle, pyörätuolillakin kun pääsi sekä könkäille että nuotioimaan.


Vaikka olen Pohjoisesta kotoisin, en ole Lapista ja huomasin minulla olevan melko romanttinen ja yksipuolinen kuva Lapin luonnosta. Sehän oli siis mielestäni vain tuntureita ja poroja. Niitä ei Napapiirin retkeilyalueella ollut ollenkaan, vaaramaisemaa kyllä riittä, mutta upeimpia olivat kuitenkin nuo könkäät eli kuohuvat kosket. Syysauringossa ja pirteässä pakkasessa oli ihanaa vain istua könkään vieressä ja rauhoittua.