Kuten jo viime viikolla kerroin, vietämme Kaamoksen kanssa syyslomaa Rovaniemellä. Ai miksi Rovaniemellä? No miksipä ei! Kutsun saimme toki kaverilta, mutta muutenkin tykkään matkustaa vähän erilaisissa paikoissa, tämän vuoden Varsovan, Berliinin ja Porin reissujen jälkeen Rovaniemi kuulosti juuri hyvälle. Varsinkin kun kaupunkilomaan pystyi yhdistämään retkeilyn ja edelleen pidämme toiveita yllä myös lumen kohtaamisesta. Sodankylässä sitäkin oli tullut kuulemma jo senttikaupalla!

Ajattelin pilkkoa reissumme osiin ja tänään vuorossa on Joulupukin pajakylä. Joulupukin pajakylä on tuttu mulle jo lapsuudesta, tosin en muista sieltä kuin rakennuksen ulkoapäin ja hauskan leikkipaikan.  Pajakylä ei yksin reissatessa olisi ollut kohde, jonne olisin poikennut, mutta lapsen kanssa ajattelin sen toimivan. Varsinkin, kun Rovaniemen matkailusta vastaava Visit Rovaniemi informoi mua Pajakylässä olevasta poropuistosta, jossa asusteli ihan pieni poronvasa nimeltä Maija. Maijan äiti oli hyljännyt vasansa metsään ja nyt varttui ihmisten ruokittavana poroaitauksessa. Maijaa oli ihan pakko päästä silittämään!

Porojen ihastelun jälkeen tutkimme muuta pajakylää, joka oli aika kummallinen yhdistelmä suomalaista designia (Marimekko, Iittala, Marttiini ym) ja kammottavaa kiinassa tehtyä Lappi-Finland-Rovaniemi-sälää, joka ilmeisesti on kuitenkin kannattava bisnes. Erehdyimme syömään erään matkamuistomyymälän takaosasta löytyvään ravintolaan lounasta ja melkein alkoi itkettämään miten meille ja muutamille japanilaisille turisteille myytiin ylihintaan kehnoa huoltsikkatason safkaa. Luulen kuitenkin, että pajakylästä löytyy myös parempia ravintoloita, ehkä meille ostui tiellemme vaan se huonoin. Silti 15 euroa eineslasagnesta, einesmakaronilaatikosta ja säilykehedelmistä avasi silmät sille, ettei hinta ja laatu kulje mitenkään käsikädessä Lapin turistirysissä ja bisnes on bisnestä.

Ruuan jälkeen olin oikeasti aika kiukkuinen, mutta lopulta reissu sai ihan mahtavan lopun Joulupukin tapaamisen yhteydessä. Kaikille avoin ja ilmainen joulupukin tapaaminen oli asia, jonka meinasin jopa ruokakiukussani skipata, varsinkin kun tiesin Kaamoksen jännittävän pukkia valtavasti. Olin ilmottautunut Joulupukin kammariin valokuvausluvan vuoksi jo etukäteen paikalle, mutta meille oli järkätty yllätys, jota en ollut uskoa todeksi. Pienen satumetsän halki seikkailtuamme tulimme tontun luo, joka tervehti iloisesti Kaamosta nimeltä! Olimme ihan silmät pyöreänä tilanteesta ja homma meni vielä hämmentävämmäksi, kun pukin nähdessä hän totesi, että onpa kivaa nähdä Elsa, teitä onkin odotettu!