matkustus
Mä vaan hiihdän (ekaa kertaa)
25.10.17
Olen kuullut juttua, että Antti Tuiskun Mä vaan hiihdän ei kertoisikaan hiihdosta! Mutta me ei kyllä uskota sitä ja biisi on ollut meillä se yksi ja ainoa syy miksi Kaamos on halunnut kokeilla hiihtoa. Kyllä, Helsingissä koko lapsuutensa viettänyt lapsi ei ollut hiihtänyt ennen Rovaniemen reissua kertaakaan, mutta nyt on. Kiitos vain Antti Tuisku ja Rovaniemen ensilumen latu Ounasvaaralla.
Meillä ei ollut epäilystäkään, että voisimme hiihtää syyslomalla, mutta niin vain kävi, että ensilumi satoi reissumme aikana ja Rovaniemen ylpeys, ensilumen latu avattiin sopivasti päivää ennen kotiinpaluutamme. Ei muuta kuin hiihtämään! Vuokrasimme Santa Sportilta muutamaksi tunniksi suksipaketin ja marssimme ladulle yhdessä Camillan ja hänen tyttärensä kanssa.
Homma meni juuri samalla tavalla kuin olin ajatellutkin. Lapsi kaatuili 20 sentin välein, raivosi, huusi, itki, heitteli sauvoja ja suksia pitkin pientaretta niin että metsä raikui ja tanner tömisi. Mutta ihme kyllä tahto hiihtoon oli niin luja, että nousi aina ylös ja jatkoi harjoituksia. Minä roikuin ojan puolella vieressä, nostelin lasta ylös ja tsemppasin siihen saakka kunnes sain käskyn olla vain hiljaa ja auttaa. Voisin melkein diagnosoida, että lasta vaivasi ihan rehellinen vitutus kun homma ei sujunutkaan kuin biisissä annettiin ymmärtää ja edes sen yhden mäen yli ei päästy ilman hermojen menetystä. Kunnes yhtäkkiä jalat, kädet ja tasapaino löysivät yhteisen sävelen ja homma alkoi sujumaan. Halleluujaa!
Nyt kun toisessa kodissa on paremmat hiihtomaastot lähellä, niin eikai tässä auta kuin hankkia sukset kummallekin ja oikeasti yrittää jatkaa harjoituksia. Luntakin on nyt sopivasti satanut myös täällä Etelässä, vaikka tuskinpa tuo vielä maahan pysyvästi jää.
Ja nyt kun tuli tunnustettua mistä meidän hiihtoinnostus on saanut alkunsa, niin tunnustetaan myös se, ettei hiihto todellakaan ollut ainoa Antti Tuiskusta inspiraationsa saanut juttu, mitä Rovaniemellä teimme. Oikeastaan kävimme läpi kaikki tärkeimmät AT-nähtävyydet, eli Antti Tuiskun entisen työpaikan edustan sekä myös Rollon Amarillon edustan, koska tiedättehän te "ländäsin Rolloon suoraan Amarilloon fiilaan mun olloo" :D
Nyt kun kirjoitan näistä meidän loman huippuhetkistä, alan kyllä ymmärtämään miksi me yleensä reissataan kaksin. Mutta pääasiahan on, että hauskaa riittää!
Haalari saatu Polarn O. Pyretiltä
25 kommenttia
Haha! Antti Tuisku retriitti 😀. Meidän lapsi 9v. on asunut koko ikänsä Helsingissä ja on hiihtänyt joka talvi 3-vuotiaasta lähtien. Ja hiihtänyt vain Helsingissä. Ihan huiput hiihtomahikset tykkilumineen Paloheinässä, joten huononakin talvena pääsee hiihtämään.
VastaaPoistaAiniin, en oo muistanut koko Paloheinää 😂
PoistaSiis eikös Kaamos ole jo koulussa? Eiks koulussa hiihdetä joka vuosi? Sehän kuulu ihan opetussuunnitelmaan.
VastaaPoistaKaamos aloitti esikoulun syksyllä.
PoistaPakko huomauttaa, ettei uudessa perusopetuksen opetussuunnitelmassa mainita erikseen eri lajeja, eli hiihtäminen tai mikään muukaan laji ei varsinaisesti kuulu opsiin. :D Muutamia esimerkkejä annetaan, mutta ainoastaan uinnin opetus on pakollista. Muuten puhutaan lähinnä monipuolisiin liikuntamuotoihin ja välineisiin tutustumisesta ja harjoittelusta ja niin edelleen. :) Periaatteessa siis hiihdosta voi luistaa kokonaan ja toteuttaa talvella liikkumisen muulla tapaa.
PoistaJa mitä postaukseen tulee, teillä vaikutti olevan ihana reissu!
Meillä oli ihana reissu!
PoistaMä luinkin tuota uutta opsia ja siinä oli tosi fiksusti laitettu tuosta liikkumisesta.
Oisin ollut niin innoissani tuolla kierroksella! :)
VastaaPoistamut te voitte tehdä oman AT-rundin!
PoistaHei! Kaamoksella ihana haalari:) Sinnikkyys se paras opettaja on;) Teijän jutuista jää lukijalle hymyn kare suupieleen:)
VastaaPoistaKiitos! Se on Popin. Ihana jos jää hymy huuleen!
PoistaAika uskomattomalta kyllä kuulostaa, ettei poika oo hiihtänyt yhtään kertaa elämässään ennen tätä reissua, vaikka samoilette luonnossa ja esim. jäällä olis hyvä ja helppo hiihdellä.
VastaaPoistaMutta parempi tietysti myöhään kuin ei ollenkaan.
Luulis maalaiskoulussa olevan hiihtokilpailujakin kevään puolella.
Jokainen perhe valitsee ne lajit, jotka heitä kiinnostaa ja jotka myös sopii budjetille ja elämään ylipäätään. Mä yritän kuunnella lasta ja hänen kiinnostuksiaan, mutta meillä ei ole mitään lajia mitä pitäisi harrastaa esimerkiksi yleissivistyksen vuoksi. Hiihto on hieno laji, mutta ei lapselle yhtään sen pakollisempi kuin suppaus, lumilautailu tai ratsastuskaan.
PoistaItse toivon että lasten kisauttaminen kouluissa olisi menneiden talvien lumia muutenkin ja kouluissa (sitten kun oma lapsi kouluun ylipäätään menee) keskitytään kisailun sijaan liikunnan iloon ja tutustutaan kivoihin lajeihin ja kuunnellaan lasten toiveita siitä, mitä lajeja olisi kiva kokeilla. Aika monen nykyvanhemman liikunnanilo kun on viety juuri koululiikunnalla ja pakollisella kilpailuttamisella, mikä ei kaikille sovi. Monet ovat kilpailuhenkisiä kyllä ja onneksi tällaisia lapsia voi kannustaa harrastusten kautta kilpailemiseen.
Yleisesti toivon kaikille lempeää suhtautumista liikuntaan ja liikuntalajeihin, yksikään laji ei ole yli muiden ja on aina ilo ja onni, että lasta kiinnostaa liikkuminen jossakin muodossa <3
”Yleisesti toivon kaikille lempeää suhtautumista liikuntaan ja liikuntalajeihin, yksikään laji ei ole yli muiden ja on aina ilo ja onni, että lasta kiinnostaa liikkuminen jossakin muodossa <3”
PoistaMahtavasti sanottu!!!
Kiitos!
PoistaMä oon niin iloinen, että me olemme päässeet kokeilemaan monenlaista liikkumista ja ylipäätään siitä, että voimme liikkua. Tavalla ei ole niin väliä :)
Meillä on 5,5v. helsinkiläistenava joka ei oo ikinä ollut suksilla. Ollaan keskitytty muihin, motivoivimpiin lajeihin (esim. luistelua 3-vuotiaasta eteenpäin, pyöräilemään oppi ennen 4v. synttäreitä jne). Mun mielestä mahdollisia hiihtotalvia ois ollut kaksi viimeisintä, jolloin lumitilanne on ollut surkea Helsingissä (se että Paloheinästä löytyy latu ei mua inspaa, koska siellä on ihan simona jengiä). Hyvänä lumitalvena meillä lähtee latu ihan kodin vierestä, joten sitä hyvää hiihtotalvea odotellessa (lapselle on tänä vuonna luvattu ostaa sukset, joten tänä vuonna hän suksille pääsee). Mutta siis kyllä mun mielestä luistelu on paljon paremmin Hkiin sopiva talvilaji kuin hiihto. Huononakin lumitalvena yleensä riittää pakkasta sen verran että luistinradat saa jäädytettyä (viime talvena esim. luistelimme koko perhe ulkojäillä marraskuusta maaliskuuhun!) ja Helsingissä luistinratoja riittää todella paljon.
VastaaPoistaSanoit sen, mitä mä mietin. Jos ei meiltä todella pitkän matkan päässä olevaa Paloheinän tekolumilatua lasketa, niin ei niitä hiihtokelejä oikein ole ollut kotikaupungissamme viime vuosina. Luisteltu mekin ollaan, kun ratoja on joka puolella kaupunkia ja etenkin se Rautatientorin luistinrata on ihanan tunnelmallisessa ympäristössä Ateneumin, teatterin ja rautatieaseman välissä.
PoistaHiihto on yksi parhaimmista koko kroppaa kunnossapitävistä liikuntamuodoista.
VastaaPoistaSamalla saa raitista ilmaa, kaikki lihakset tasapuolisesti ovat mukana toiminnassa, elintoiminnot vilkastuvat, kunto nousee ihan huomaamatta ja rasvaa palaa.
Tavallisen murtomaahiihdon toivoisi palaavan ykköskastiin suomalaisten perinteisenä liikuntamuotona. Tämä ei ole mikään tekstiililaji, vaan ihan tavallisilla vehkeillä ja vaatteilla pärjää hyvin.
Hiihto on kyllä tosi mukavaa hommaa! Se vaan on vaikea laji luonnonlumilla Helsingissä, tuossa juuri ylhäällä oli kommentti, ettei viime vuosina ole ollut kelejä. Ja varusteita on turha hankkia muutaman hiihtopäivän vuoksi, kun lapset kasvavat niin nopeasti ja käytettyjenkin kamojen metsästäminen on melkoinen prosessi.
PoistaOlen tässä haaveillut ostavani lumikengät, joilla voisi sauvojenkin kanssa liikkua monenlaisessa maastossa. Lumikengät on siinä mielessä hyvät, että ne pysyvät lapselle sopivana monta vuotta ja ne olisi helpompi ottaa matkoillekin mukaan mitä sukset. Toki lumikengillä ei ole voitettu talvisotaa, joten semmoinen kansallishenkihän niistä puuttuu kokonaan, mutta voisi olla meille parempi vaihtoehto mitä sukset. Mutta pitää nyt katsoa, miten tuo lumi jää maahan, että hankkiiko kumpiakaan :)
Vielä Paloheinästä. Ei ole ruuhkainen ja siellä on erikseeen lasten hiihtomaa. Ihan huippupaikka lapsille hiihdon harjoitteluun. Ja vieressä on Suomen ladun mökki, josta voi vuokrata välineet jos ei halua ostaa. Ei ne kyllä kalliita ole, kun käytettyjä etsii. Ja tälläkin joidenkin kommenteissa näkyy aikuisten hiihtotraumat. esim. on harrastettu "motivoivampia lajeja". Mistä sen tietää, mikä lasta motivoi ennen kuin kokeilee. Minä en tykkää uimahalleista, mutta olen lapsen takia sinne mennyt, koska olen halunnut tarjota monipuolisia liikuntakokeiluja. En tietenkää sano, että kaikkien pitää hiihtää, mutta jos mahdollisimman moni saa kokeilla, niin minusta se on hyvä. Kilpailuja ei taida juurikaan enää kouluissa olla, sen sijaan hiihto kuuluu monessa helsinkiläisessäkin koulussa talven ohjelmaan.
VastaaPoistaTuo onkin hyvä, että välineet on helposti myös vuokrattavissa Paloheinästä. Pitääkin siis kuunnella lasta ja jos hiihtäminen alkaa kiinnostamaan, niin viedä sinne :)
PoistaUskon että lajissa kuin lajissa sekä vanhemman halu kokeilla lapsen kanssa lajeja että lapsen omat intressit tiettyjä lajeja kohtaan on toimivin kombo. Mutta vanhemman on tottakai myös tunnettava omat rajat, liikunnan ilo on tärkeä juttu aikuisellekin enkä mä lähde itse viemään lasta sellaisten lajien pariin, joista en itse nauti ollenkaan.
Ja monia liikuntakokemuksia saa myös päiväkodissa, koulussa tai vaikka isovanhempien tai kummien kanssa. Hyvä jos vanhemmat jaksaa/haluaa/pystyy jotain liikuntaa lasten kanssa harrastamaan tai kokeilemaan. Sitten on tietysti myös ohjatut harrastukset. Ei ole yhtä oikeaa tapaa liikkua tosiaankaan. Lapsilla eikä aikuisilla.
PoistaAikuista ei motivoi matkustaa ensin bussilla paloheinään hiihtokamojen kanssa (20-30 minsaa), viihtyä siellä lapsen haluama aika (mitä vaan 15 minsan ja kolmen tunnin välillä) ja tulla sit takaisin bussilla. Eli ei tartte mitään aikuisten hiihtotraumoja, laiskalla vanhemmalla ei ole motivaatiota käyttää sitä vähää vapaa-aikaa mitä on hiihtoladun metsästykseen. Luistelua varten kun riittää ihan se että nappaa luistimet ja kypärän kainaloon ja valitsee minne luistinradalla haluaa kävellä (500m säteellä kotiovesta löytyy meillä 4 luistinrataa, lähin 100m päässä leikkipuistossa ja puolen kilsan päästä iso valaistu kenttä pukukopein).
PoistaEn oikeasti näe mitään tarvetta väkisin hiihtää jos lunta ei ole. Kuten sanottua, kunnon lumitalvena hiihtoon on meilläkin hyvät mahdollisuudet, kun latu lähtee 200m kotiovelta ja sitä riittää ihan Vantaan rajalle asti.
Olen Leela sun kanssa täysin samaa mieltä! Ja varmasti jos lapsi oikein innostuisi vaatimaan juuri hiihtoa harrastuksekseen niin menisit Paloheinään. Hiihto on tosi kiva laji, mutta kuten tässäkin keskustelussa käy ilmi, se on melko tärkeää osalle suomalaisia. Musta tärkeintä on lapsen kanssa liikkuminen (mahdollisimman helposti toteutettavassa muodossa) joten ymmärrän hyvin teidän perheen halun tehdä muita helpommin toteutettavia juttuja. Niin mekin ollaan tehty ja tehdään jatkossakin :)
PoistaUimahallit on muuten mukavia, mutta runsaan käytön takia nykyään varsin likaisia. Helposti saa vaikka mitä tartuntoja ja basileja kotiin viemisiksi. Tosi valitettava tilanne.
VastaaPoistaUimahalleissa oli ainakin Helsingissä todettu tosiaan puutteita siivouksessa ja sen laadunvalvonnassa. Bakteereja on kuitenkin ihan kaikkialla, julkisista vessoista lääkärin vastaanottoon.Jos olen ymmärtänyt oikein niin ihan turvallisia paikkoja uimahallitkin ovat kunhan huolehtii vastustuskyvystään :)
PoistaKommenttien valvonta päällä.