Olen hieman nolostellut sitä, että musta on tullut Halloween-fani. Kyllä te tiedätte, kyseessä on kaupallinen jenkkilästä meille rantautunut juhla, jonka alkuperä on sekä mulla että jenkeillä iloisesti unohtunut kaiken kurpitsakrääsän alle. Mutta koska en ole minimalisti ja olen iloisien asioiden ihminen, päätin antaa pikkusormen Halloween-ajalle, ja se onkin vienyt koko käden. Itseasiassa, Halloweenista on tainnut tulla koko vuoden lempijuhlani.

Olen tottakai ottanut selvää vähän Halloweenin taustoista ja tiedän sen asettumisesta supisuomalaisen kekrin ajankohtaan. Halloween ei kuitenkaan merkitse mulle henkilökohtaisesti yhtään mitään ja sekös tässä hauskaa onkin! Koko Halloween-konsepti Suomessa on vähän irrallinen, kun anglosaksisissa maissa sitä juhlitaan lokakuun viimeisenä päivänä ja meillä taas Pyhäinpäivänä, joka on siinä hoodeilla, joka vuosi hieman muuttuen. Eli oikeastaan mitään kiveen hakattua juhlapäivää ei edes ole, joka vähentää huomattavasti juhlastressiä. Kun vappuna, juhannuksena, jouluna tietää melkein minuutilleen, milloin kuuluisi olla hauskaa, voi Halloweenin ottaa rennommin ja höpötellä haamujen ja kurpitsojen kanssa vaikka kuukauden putkeen.

Ja, toisin kuin monet muut juhlat, tämä juhla on rantautunut Suomeen niin myöhään, ettei meillä vanhemmilla oikeastaan voikaan olla mitään suuria juhlarituaaleja, jotka pohjautuisi siihen miten aina on tehty. Miten rentouttavaa! Me voimme kerrankin luoda omat rituaalimme johonkin juhlapäivään ilman että kukaan tulisi naputtamaan, ettei sitä noin voi juhlia. Paitsi hartaat Pyhäinpäivän juhlijat kavahtavat tottakai tällaista kauhuiloittelua, mutta kyseessähän ei kuitenkaan ole ihan sama juhla uusin koristein. 

Halloween on minusta mukava juhla monessakin mielessä. Kummitustarinat ovat kiehtovia ja muutenkin satuhahmot ovat läsnä arjessamme aivan liian vähän. Syksy on ehdottomasti tarvinnut omat kekkerinsä ja vaikka kekri olisikin toki meille se ominaisin juhla, minulle kelpaa myös oranssi ja musta hyvin. Suomessa ei kuitenkaan vielä taideta olla yleisesti karkki vai kepponen-kulttuurissa mukana, vaan Halloweenia juhlitaan perheen tai ystävien kanssa yhdessä, jos juhlitaan. Mikä vapaus!

Olen siis antanut itselleni vapauden nauttia tästä lapselle selkeästi mieleisestä ajankohtasta ja hankkinut Halloween-asuja jopa kaksin kappalein. Välillä Kaamos on luuranko ja välillä taas velho, mutta viimeisen viikon hän on ollut 100% jotain muuta kuin oma itsensä. Itseni lisäksi myös Kaamoksen isä oli selkeästi (ja hyvin epätyypillisesti) hurahtanut kurpitsajuhlaan ja ruokakaapista löytyi mitä kummallisempia ruokia, kuten kurpitsojen ja haamujen mallisia vaahtokarkkeja ja kananugetteja. Viikonloppuna pikaisen pyörhdyksen maalla käydessäni pääsinkin siis vaahtokarkin paahtohommiin.

Viikon lopuksi on luvassa vielä monenlaista kummitusjuttua ja mikäpä tässä on juhliessa, kun muuten on niin ankean harmaata ja loskaista. Kiitos siis Halloween, piristät ainakin minun vuottani todella paljon!