paivan asu
Vaate on viesti, halusit tai et
12.9.17
pilotti: Monki, paita: Tokmanni, pitkä jakku ja legginssit: Aarrekid (saatu), kengät: Pomar (saatu), pipo: Acne, korvikset: Mine Güngör
Olen monesti miettinyt, kuinka paljon pukeutuminen ja tyyli viestittävät ulospäin meistä itsestämme. Vaikka pukisimme ne ensimmäisenä tuolinreunalta löytyvät kuteet sen enempää asiaa miettimättä (kuten minä tänä aamuna) on tyyli silti viesti vastaantulijalle, halusimme tai emme. Esimerkiksi mun tämän päivän vaatteet viestivät ainakin sen, että legginssit toimivat mielestäni mainiosti housuina ja että pukeutumissäännöt eivät kiinnosta, kun takki on lyhyempi, mitä alla oleva jakku. Harjaamaton pipon alle piilotettu tukkakin lienee jonkinlainen viesti siitä, ettei aamulla ollut kovin paljoa ylimääräistä aikaa. Tottakai myös viininpunaista, valkoista ja mustaa toistava asuni kielii myös siitä, että ehdin vähän fiilistellä värejä aamulla.
Mutta oletteko tulleet ajatelleeksi kuinka paljon tyyli voi viestiä tuollaisten persoonallisten piirteiden ja esimerkiksi aamukiireen lisäksi omasta ideologiastanne? Esimerkkinä tuo päälläni oleva pilotti, joka vielä 10 vuotta sitten viestitti perustallaajalle todella vahvoja natsifiiliksiä, mutta on nyt viimeisen viiden vuoden aikana muuttunut ihan jokatyypin vaateeksi. Tyylithän ovat usein lähtöisin alakulttuureista ja vaikutteita voidaan omia ideologisesti täysin päinvastaisistakin ryhmittymistä. Hyvänä esimerkkinä nimenomaan pilotti-maiharit yhdistelmä, jonka historia liittyy vahvasti rasismin vastaiseen skinhead-kulttuuriin, jossa isona moottorina toimii esimerkiksi ska-musiikki. Silti monet meistä kolmekymppisistä muistaa törmänneensä asuyhdistelmään nimenomaan 90-luvun uusnatsiaallon myötä.
On oikeastaan aika pelottavaa, kuinka tietyt ääriryhmät voivat omia tyylillisiä seikkoja oman ideologiansa tueksi. Ja siksi kieltämättä nautin tilanteesta, jossa aikuiset rasistisesti uhittelevat ihmiset saavat voimaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta vaatteista, jotka ovat niin valtavirtaa, että niistä löytyy glitteriponiversioita alakoulujen pihoilta. Tyylien omimista tapahtuu koko ajan ja jos nyt pilottitakkien viesti on laimentunut valtavasti, on esimerkiksi Suomen leijonasta tullut samanlainen leimaava statement, mitä pilotti ja maiharit joskus olivat. Välillä mietin kaappaavani leijonan takaisin, ripustavani sen kaulaani osoittamaan, ettei se leijona ole omittavissa minkään ryhmittymän yksityiskäyttöön. Mutta pakko myöntää, että musta ei nyt vain ole ripustamaan leijonaa oman lapseni etukirjaimen viereen kaulaan.
Muun muassa näiden seikkojen vuoksi tyylijutut ovat todella kiinnostavaa mietittävää. Vaatteet ovat vain vaatteita, mutta silti niihin voi liittyä todella isoja latauksia. En kyllä tiedä miettiikö näitä viestejä kukaan muu kuin minä, joten olisi kiva kuulla onko kenelläkään muulla sellaisia vaatteita tai asusteita, joita ei vääränlaisen viestin vuoksi suostu päälleen laittamaan? Mitä ne ovat ja miksi?
4 kommenttia
Mä luin just jostain että pukeutumisella kerrot sen, että miten sua voi kohdella. Että jos näyttää pummilta, niin ihmiset kohtelee huonosti jne. Musta tää on kammottava ajatus (koska ite näytän aina pummilta haha), mutta toisaalta en myöskään usko tähän muuta kuin pikkiriikkisen.
VastaaPoistaJa usein mietin kans sitä että tajuuko ihmiset mitä yritän sanoa, vai lukeeko ne, että musta joku "niin hirveä että on jo ihana" kama on ihanaa ilman mitään twistiä. Ja sit jotain Ed Hardya en kyl pue :D
Tosi kiinnostava tuo kohtelemisyhteys! Mä luulen, että toi pitää osakseen paikkaansakin, siis ainakin niin että haluan varmasti alitajuisesti viestiä rentoutta koska pidän rennoista tyypeistä ja haluan mun seurassa olevan helppo olla.
PoistaToi "mitä haluaa sanoa" vaihtelee muuten tosi paljon ympäröivien ihmisten mukaan. Muistan ikuisesti aamun kun lähdin Kontulasta maastotakissani marimekon pressitilaisuuteen: kontulassa olin perusmassaa, herttoniemessä spurgu ja marimekolla tiedostavasti chic :D tämä oli tietenkin oma fiilis, mutta sama vaatehan on ihan eri asia eri tilanteissa ja paikoissa.
Mäkään en muuten laittais Ed Hardya!
Väri on (on aina ollut) tärkeämpi seikka kuin asusteen kuosi.
VastaaPoistaMyös se vaikuttaa, miten ihminen kantaa vaatteensa, oli vaate millainen tahansa.
Vaate on viesti, mutta en halua alleviivata mitään viestiä joten kaikenlaiset tekstit vaatteissa on ihan no-go mulle. Myös ja ennen kaikkea tuotemerkit; jo ysäriteininä ilmoitin pukeutuvan supertrendikkäisiin jättimäisellä logolla varustettuihin huppareihin vasta kun Puma tai Adidas tai Levis olisi maksanut mulle palkkaa mainostamisestaan. Ei oo tarjousta näkynyt niin en edelleenkään logo-vaatteita käytä. (Voin toki ostaa esim. Adidaksen vaatteita kunhan se logo on pieni ja huomaamaton.)
VastaaPoistaJa leijonasymboleista olen kanssasi samaa mieltä. Näin ateistina myös risti-koruja en käytä.
Kommenttien valvonta päällä.