Jos voisin valita ihan minkä tahansa työn itselleni, olisi yksi kärkihaaveistani tulla uusien jäätelömakujen kehittäjäksi. Rakastan jäätelöä, mutta olen sen suhteen aika kranttu. Lapsuudesta tutut nostalgiamaut kuten mango-meloni, lakritsi ja minttu toimivat aina, mutta rasioissa myytävät erikoisjäätelöt houkuttavat usein enemmän. Mutta millainen olisi mun ikioma jäätelömakuni, jos saisin tehdä ihan mitä vain?

Yksi tämän vuoden kivoimmista ja kiinnostavimmista työkeikoista vei mut tutustumaan Pingviinin omaan jäätelötehtaaseen Turenkiin. Kun kerroin kavereilleni pääseväni suunnittelemaan oman jäätelömaun Pingviinin tuotekehitystiimin kanssa, sain vastaani melko kadehtivia huokauksia, sillä meillä jokaisella on varmasti joku jäätelömaku, jollaista ei vielä tehdä ja joka olisi ihan napakymppi. Ainakin siis omasta mielestä.

Työparikseni ja mentorikseni sain Pingviinin tuotekehityksessä työskentelevän Riston, joka vaatimattomasti kertoi olevansa Aino-jäätelön isä. Riston lisäksi Pingviinin jäätelöhautomossa työskenteili aika monta muutakin työntekijää ja vierailupäivän perusteella arvelisin, että jotakin ihanaa uutta suklaajäätelöä saattaisi olla tulossa tulevaisuudessa pakettiin tai tötteröön. Mä en kuitenkaan ole suklaatuuttityttöjä ja siksi toin Helsingistä mukanani omat raaka-aineet uuteen sensaatiomaiseen Pingviini-makuun, joka räjäyttää tajunnan...

Ensimmäinen ajatukseni oli tehdä kuusenkerkkäjäätelöä kaverini äidin tekemällä kuusenkerkkäsiirapilla höystettynä. Ongelmaksi tuli kuitenkin, että jäätelömassaan ei voinut laittaa siirappia suoraan ja tekemäni kuusenkerkkämehu maistui oikeasti ihan sairaan pahalle, ettei sillä halunnut jäätelöään pilata. Haikeana luovuin kuusenkerkkäjäätelöideasta ja siirryin seuraavaan makuun, joka oli inkivääri. Tämä toimikin paljon paremmin ja voimakasta inkiväärimehua kermaiseen jäätelöpohjaan lisättyä olin jo varma, että tästä tulee hyvä! Kun mehun ja jäätelöpohjan sekoitussuhde oli selvillä, teimme isomman kahden kilon seoksen, jonka värjäsimme tipalla betakaroteenia, jotta jäätelömassa saisi vähän inkiväärimäisemmän sävyn, onhan ulkonäkö iso osa kokonaisuutta. Sitten jäätelöpohja pömpeliin, joka lisää siihen ilmaa ja jäädyttää massasta ihanaa pehmismäistä tuorejäätelöä. 

Jäätelön valmistumista odotellessa tein hieman taustatutkimuksia Pingviinin pakastealtaalla. Syksyn uutuus Aino-jäätelö yhdistää suomalaisesta kermasta tehtyyn jäätelöpohjaan kookosta ja suklaata, jota maistelinkin sekä suklaalla että ilman. Samalla mietin millaista kastiketta ja lisuketta oma inkiväärijäätelöni kaipaisi, jotta se olisi täydellinen. Kun oma inkiväärijäätelöni oli valmis, huomasin, että kuohkeutta saadessaan myös maku oli hieman laimentunut ja halusin jäätelööni lisää inkivääriä, sillä inkiväärin jujuhan on, että sitä pitää olla ihan vähän liikaa. Niinpä Pingviinin uusi - ei Aino vaan - Elsa-jäätelö kruunattiin makean polttavalla inkiväärisiirapilla ja pohja oli valmis!

Pienen pohdinnan jälkeen inkiväärijätskini sai vielä kaksi erilaista lisuketta rinnalleen. Itse halusin kokeilla mantelikrokanttia ja mehiläisen siitepölyä omaan annokseeni, Risto taas suositteli todella kanelista keksimurua ja pistaasipähkinää joulufiiliksen aikaansaamiseksi. Lisukkeita lisätessä jäätelön maku muuttui aika paljonkin, omasta mielestäni kanelikeksi jyräsi liikaa jäätelön inkiväärisyyttä, joten päädyin (tottakai) siihen, että itse suunnittelemani inkivääri-krokantti-siitepöly toimi paremmin. Tai ei nyt olla vaatimattomia, tekemäni inkiväärijäätelö oli ihan sairaan hyvää ja tottakai otin sitä pari litraa, vaikka tiesin sen sulavan kylmävaraajista huolimatta kotimatkalla. Oli muuten hyvää löllöksi sulaneenakin. 

Kaikista kivointa kuitenkin oli, että myös Pingviinin omat tuotekehittäjät halusivat maistaa omaa Elsa-jäätelöäni ja vaikka inkivääri hieman jakoi mielipiteitä, monien mielestä jäätelö oli oikein hyvää. Vaikka inkiväärijäätelöpohjani jäikin vielä odottelemaan tuotantoon ottoa määrittelemättömäksi ajaksi, näin niitä makuja Turengissa oikeastikin kuulemma kehitetään, ensin pieninä maisteluannoksina ja lopulta ne parhaimmat pääsevät tuotantoon ja kauppoihin saakka. Mua kuitenkin toppuuteltiin, ettei ihan vielä kannata irtisanoutua omasta päivätyöstä ja siirtyä jätskidesigneriksi, luvassa nimittäin olisi myös kaikenlaisia paperihommia ja koko työ ei perustukaan pelkkään jäätelöannosten suunnitteluun.

Jatkan siis harjoituksia kotona, sillä lupasin Pingviinin porukalle palaavani asiaan vielä sen oikeasti täydellisen kuusenkerkkäjäätelöreseptini kanssa. Sellainen olisi siis tulossa vielä tälle syksylle, mutta kotikeittiöversiona.

Kiitos Turengin jäätelötehtaan henkilökunnalle tuhannesti tästä iltapäivästä, joka kyllä jää mieleen!