Nyt ollaan pohjalla. Bloggaan nimittäin metrossa kotimatkalla. Syy on kuitenkin ymmärrettävä, sillä kävin töiden jälkeen juhlimassa Isyyspakkaus-pariskunnan, Satun ja Tommin uutta Gastronaatti 2 ruokakirjaa. Vatsa on nyt täynnä hyvää Gastronaatti 2:n resepteillä tehtyä safkaa ja Satun reseptit lähtivät kirjan kansien välissä kotiin saakka. Olen niin innoissani, että oli pakko kirjoittaa tästä heti.

Gastronaatin resepteistä vastaavan Koiviston Satun ruokafilosofia tosi järkevä. Siinä pyritään käyttämään raaka-aineet niin loppuun saakka kuin mahdollista, jotta hävikkiä ei syntyisi. Toinen tärkeä juttu on ruuanlaiton ketjuttaminen, eli jääkaapissa on aina esivalmisteltuja raaka-aineita, joihin on helppo tarttua kiireisenkin työpäivän jälkeen. 

Edellisen Gastronaatti-kirjan yksi puhutuimmista resepteistä taisi olla porkkanannaattipesto ja  uutta Gastronaatti kakkosta selatessani silmääni osui ainakin yksi yhtä oivaltava resepti, nimittäin mustaherukanlehtikääryleet. Ai että, tykkään tosi paljon mustaherukanlehdistä, mutta olen käyttänyt niitä pääasiassa mehun valmistamisessa ja joskus maustekurkkujen liemessä, mutta en koskaan kääryleissä. Mutta jos viininlehtikääryleitäkin on, niin miksipä ei mustaviinimarjanlehtikääryleitäkin. Tilasin jo maalta viinimarjanlehtiä viikonlopuksi. 

Gastronaatti 2 etenee vuodenaikojen mukaan alkaen vuoden alusta ja jokaisella kuukaudella on oma teemaraaka-aineensa. Näistä raaka-aineista on kirjaan tehty monia erilaisia ruokia, mustaherukkaakin löytyy kuudesta eri ruuasta, joista eksoottisin lienee viinahyytelö.  Sesonkien huomioiminen on loistava juttu kaikin puolin. Vaikka satokausikalenteri ja satokaudenmukainen ruoka on ollut taas pinnalla jo jonkun aikaa, ei meille vähäisesti ruuan laittoa harrastaville ole koskaan pahitteeksi, että sesonkiruuista muistuteltaisiin vaikka joka ruokakirjassa. Välillä kun tuntuu, että ainakin meidän perheen sesonkiruoka on sesongista toiseen sama pasta bolognese. 

Ruokainspiraation lisäksi Gastronaatti 2 tarjoaa paljon myös visuaalista kauneutta. Tommi on ottanut kirjan ruokakuvat ja kirjaa plaratessa ne kiinnitti huomioni. Hyviä kuviahan Tommi on aina ottanut, mutta kun blogin tekeminen on yleensä nopeaa ja melko spontaaniakin hommaa, ei  blogikuvat tietenkään ole mitään viimeisen päälle hiottuja otoksia (eikä pidäkään olla). Mutta Gastronaatti 2 kuvat ovat kyllä sekä viimeisteltyjä ja hiottuja että samalla ihanan rentoja, värikkäitä ja kotoisia. Eli juuri sellaisia, jotka saavat minutkin innostumaan ruuan laittamisesta. 

En tiedä mitä olen tehnyt entisessä elämässäni oikein, että kaveripiiriini on eksynyt niin monia hyviä ruokakirjailijoita. Keittiöni ei edelleenkään ole muodostunut kodin sydämeksi, mutta kyllä siellä nykyään ihan kelporuokaa tehdään, kiitos muun muassa Koiviston perheen ruokavinkkien. Ja kun Gastronaatti kakkosen pääajatus on opettaa lukija rakastumaan ruuanlaittoon ja tekemään siitä hampaidenpesun kaltainen rutiini, ehkä mullakin on vielä toivoa!

Kiitos bileistä Satu ja Tommi. Ja onnea!