paita: marimekko, liivimekko: Monki, kengät: Paez

Viimeisistä omista asukuvista onkin aikaa. Viime viikon vietin lähinnä jumppahousuissa ja pyjamassa, mutta tällä viikolla oli pakko laittaa päälle vähän formaalimpaa vaatetta, kun  viikko on sisältänyt paljon juttuja, joissa pyjama olisi ollut vähän liian huomiota herättävä juttu. Nämä kuvat on otettu ihan duunipaikkani vieressä Hakaniemessä ja päivä oli niin aurinkoinen, että silmäni ovat jokaisessa kuvassa kiinni. Mutta sellaista se välillä on!

Mulla kävi hetki sitten ihan uskomaton mäihä tuon kuvassa näkyvän Marimekon raitapaidan kanssa. Hankin viime syksynä Marimekon alesta mustavalkoisen perus raitapaidan, joka oli muuten tosi hyvä, mutta suora perusmalli ei ollut kovin imarteleva omppuvartalolleni. En jotenkin huomannut vatsan korostumista silloin sovituskopissa, mutta sitten käytössä oloni ei ollut kovinkaan kiva kun vatsa tuntui erottuvan vähän liikaa. Ja sitten yksi päivä töissä miespuolinen työkaverini valitteli hankkineensa mustavalkoisen Marimekon raitapaidan, jonka malli on ihan liian kurvikas suoralle kropalle ja vatsan kohdalle jäi ilmaa. Ja kyllä, paitamme olivat täsmälleen saman väriset, yhtä vähän käytetyt, samankokoiset ja pystyimme vaihtamaan paidat keskenämme sopiviin! Mikä sattuma!

Nyt kun raitapaita on vihdoin istuva, olen käyttänyt sitä tosi paljon niin housujen kuin lappuhameidenkin kanssa. Tässä kuvassa yhdistin sen pitkään liivimekkoon, jossa on huppu. Kengät ovat viimekesäinen työntekijälahja työpaikalta ja kaivoin ne muutaman kuukauden käyttötauon jälkeen takaisin jalkaani, nyt kun säät vielä sallivat niiden käytön.


Otsikkoon liittyen on pakko todeta, että Hakaniemi on ehdottomasti oma lempikaupunginosani Helsingissä ja se on myös ensimmäinen kaupunginosa, missä olen Helsingissä asunut. En silti kaipaa noita kulmia asumismielessä, vaan olen hyvinkin tyytyväinen itähelsinkiläinen, mutta iloinen siitä että saan käydä Hakaniemessä lähes päivittäin. Jotain uutta ehkä toivoisin ravintolarintamalle, koska pyhä kolminaisuuteni eli Fafas, Onda ja Sävel tuppaavat vähän kyllästyttämään ja siksi olen viime aikoina päätynyt melko usein myös Kaisaniemen puolelle lounaalle.