Ehdottomuus on asia, mitä itseni on vaikea ymmärtää myöskään kasvatushommissa. On hyvä tiedostaa, mikä on lapselle säännöllisesti toteutettuna huono juttu, mutta ainakin meillä on tilanteita ja tilanteita. Ja silläkin uhalla, että lapselle tulee hämmentynyt olo kielloista ja säännöistä ja niistä luistamisesta vanhemman luvalla eletään meillä tilanteesta riippuen vähän pellossakin. Koska niin on hauskempaa!

Säännöistä poikkeaminen tuli mieleeni, kun valmistaudun huomenna hyppäämään lapsen kanssa lentokoneeseen ja viettämään viikon kaksin Berliinissä. Voi pojat, tulemme rikkomaan niin montaa sääntöä ja yhteistä sopimusta heti aamusta alkaen! Sääntöjen rikkomista olemme kyllä harjoitelleet tiiviisti koko kesän muutenkin, nukkumaan on menty milloin huvittaa jätski päivässä on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus.

Viime viikolla kävimme Kaamoksen ja Maaritin kanssa päiväretkellä Repoveden kansallispuistossa, jonne on useamman tunnin matka Helsingistä. Sen sijaan, että olisin pistänyt lapsen laskemaan vastaantulevia punaisia autoja, istutin lapsen yksin takapenkille ja annoin kännykän, kuulokkeet sekä karkkipussin messiin. Pari tuntia aikaa ottaa chillisti, enjoy! Naureskelin, että hyviä vanhempia hirvittäisi rento suhtautumiseni matkaherkkuihin ja Netflixin tuijotteluun, mutta koska tiesin, että tulossa on pitkä päivä, joka vaatii lapselta paljon jaksamista, halusin alkumatkan alkavan lapselle hauskimmalla tavalla. Eli siis suu täynnä karkkia ja Ninjago silmien edessä. Toki olisimme voineet leikkiä yhdessä jotakin kirjainleikkejä, mutta koska itsellenikin päivä tuli olemaan pitkä, säästin mielelläni myös omia voimiani juttelemalla Maaritin kanssa ilman takapenkin räpätystä. Win-win.

Mulle on tärkeää, että kun säännöistä poiketaan, se tehdään hyvällä mielellä. Lapsesta on hauskaa, kun välillä saa erityisvapauksia ja kun niitä saa, en halua pilata sitä iloa päpättämällä, kuinka nyt tehdään poikkeus ja huomenna taas sitten ei ja tämä ei jää tavaksi ja päpätipäp. Jos lapsi haluaa tappaa aikaa laivan buffetissa pelaamalla Lego-peliä kännykästä aikuisten syödessä, ei sitä iloa tarvitse laimentaa yhtään selittämällä, että ravintoloissa ei sitten yleensä pelata ja tämä on poikkeus ja huomenna et sitten pelaa yhtään. Kyllä lapsi ymmärtää sen poikkeuksen ilon ilman ylimääräistä meuhkaamistakin. On tilanteita ja tilanteita.

Samanlaisia tilanteitahan sitä sattuu itsellekin. Välillä työkaveri ehdottaa lounasjuomaksi viiniä ja hauskaahan se on, varsinkin ilman muistutusta että näin ei sitten huomenna tehdä. Ja tottakai se arkeen palaaminen välillä kismittää ja tulee itkua, sitä en kiellä. Mutta myös paha mieli kuuluu elämään. Välillä on oltava tylsää, metromatkat taitettava ilman älypeliä ja lounas juotava ilman viini(pullollista). Mutta silloin kun rutiineja rikotaan, niin tehdään se hyvällä mielellä ja ilolla!

(uudet Robin-malliston kumpparit saatu Nokian jalkineilta)