kansallispuisto
luonto
retkeily
retki
Perheretkeilyä Isojärven kansallispuistossa osa 2
4.7.17
yhteistyössä Metsähallitus
Eilisessä postauksessa kerroin kolmen päivän retkestämme Isojärven kansallispuistoon ja samalla aiheella jatketaan vielä tänäänkin! Monethan kuvittelevat, että kansallispuistot ovat pelkkiä luontopolkuja ja eräilyä metsässä, mutta niistä löytyy monenlaista perinnemaisemaa ja perinteisiä maisema-arkkitehtejä kuten lampaita.
Isojärven kansallispuistossa luontoon voi sukeltaa metsän lisäksi myös niittyjen ja perinnepihojen kautta ja yksi meidän retken kivoimmista jutuista itselleni oli Huhtalan torppa pihamaineen. Huhtalan torppa on mainittu ensimmäistä kertaa kirkon kirjoissa jo 1700-luvun loppupuolella ja se on kuulunut historiansa aikana kahdelle suvulle, joista jälkimmäinen luopui torpasta 1960-luvulla ja omistajuus siirtyi valtiolle. Tätä kautta Isojärven kansallispuistoa perustaessa Huhtala siirtyi osaksi kansallispuistoa ja pihamaa on avoinna retkeilijoille aina, kun sinne vain pääsee kelien puolesta. Huhtalan torpan pihapiirissä järjestetään vuosittain myös tapahtumia, ja jos sisään torppaan haluat kurkistaa, kannattaa Huhtalan avainta kysäistä esimerkiksi Herettyn kämppäkahvilasta lainaksi.
Huhtalan torpan alue on kuin vanhasta Suomi-filmistä ja sen pihamaalla kasvaa yhtä vanhoja puutarhalajeja sekä hillitön määrä vapaasti kasvavia luonnonkukkia. Torpan ympäristössä laiduntavat myös lampaat, jotka omalla työllään pitävät perinnemaisemaa yllä ja huolehtivat luonnosta. Lampaat ovat myös ihmisystävällisiä ja rohkeita ja tulevat mielellään katsomaan aidan takana kurkistelevia vieraita.
Toinen hieno ja näkemisen arvoinen paikka on Lortikka, josta löytyy niin vuokratupa kuin nuotiopaikka ja laiturikin. Lortikka on paikka, jonne menee luontopolut, mutta piha-alue on vuokralaisten käytössä ja siksi sinne ei voi jäädä esimerkiksi telttailemaan tai nuotioimaan, ellei ole vuokrannut paikkaa itselleen. Kyseessä on kuitenkin nähtävyys, joten retkeillä Lortikassa saa ilman vuokralaisen lupia.
Lortikka sijaitsee 4 kilometrin päässä Herettyn kämpästä, joten se soveltuu hyvin päiväretkikohteeksi myös lapsiperheille, joilla on vähän isompia lapsia. Luontopolku Lortikkaan menee ihan vesistön vierestä ja ihan nuotiopaikan tuntumassa majailee myös majava perheineen. Tähän aikaan majavat ovat melkko herkkää porukkaa, sillä pienet majavanpoikaset ovat juuri poistuneet ensimmäisiä kertoja pesästään tälle kesälle ja majava suojelee poikasiaan ja pelottelee retkeilijöitä läiskimällä suurieleisesti häntäänsä veteen. Isojärvellä ei myöskään ole tavatonta, että luontopolut tulvivat, kiitos majavan rakentamien patojen. Me annoimme majavien olla rauhassa vastarannalla emmekä lähteneet pesän läheiselle polulle seikkailemaan. Uskalsimme kuitenkin uida vastapäisellä rannalla Lortikan laiturilla.
Isojärven kansallispuistossa olisi viihtynyt pidempäänkin ja suunnitelmissamme onkin palata savottamiesten ja majavien maille taas ensi kesänä muutamaksi päiväksi. Sitä ennen ajattelimme kuitenkin tutustua muutamaan muuhun Suomen kansallispuistoon, ehkä jo ensi viikolla.
Lue myös Perheretkeilyä Isojärven kansallispuistossa osa 1 täältä!
6 kommenttia
Hyvin kauniin näköstä on.
VastaaPoistaTää taitaa olla aika metsästä, tasasta maastoa; verrattuna nyt vaikka Nuuksioon, jossa on isoja nousuja ja laskuja, äkkijyrkkiä kallioita.
Ainakin missä me käytiin oli helppo kulkea, mutta kuuleman mukaan myös vaikeampaa maastoa on jossain päin puistoa tarjolla.
PoistaKävittekö Huhtalan torpassa sisällä? Onko mahd.kuvia.
VastaaPoistaOikeastaan Huhtalan talo on ollut aika iso, mahdollisesti sitä on kutsuttu juuri taloksi, tai "hoviksi" tai jollain vastaavalla murrealueen sanalla.
Torppa tarkoittaa perinteisesti pientä asumusta, ehkä sellaista, jossa on pelkkä tupa tai parhaimmillaan tupa ja pieni kamari.
Hienoja yksityiskohtia tässä rakennuksessa on ainakin ulkoa katsottuna, esim. savupiiput.
Hei! Käytiin kyllä sisällä ja otin kuviakin, mutta en nyt laittanut niitä blogiin :)
PoistaLähti liian nopeaa! Kiitos torppatiedosta :) olin itse luullut ettei torppa ole talotyyppi vaan enemmänkin hallinnollinen muoto, jossa omistajuus määrää sen nimen onko torppa vai talo.
PoistaTorpparit - niitähän ennen oli. Tarkoitti silloin sitä, että eivät omistaneet maata, jolla asuivat, vaikka olisivatkin (yleensä kai olivat) itse omin varoin rakentaneet talonsa/torppansa.
PoistaAsumisoikeus maksettiin päivätöillä, jotka saattoivat olla hyvin raskaita.
Ihan tällaista systeemiä ei Suomessa enää ole. Vuokramailla asutaan ihan laillisesti.
Mutta voihan vaikka kuinka hienoa pytinkiä kutsua "torpaksi". Ruotsinkielillä tämä kai on jonkinlaista snobbailua, että "torppaillaan" hienostuneesti upeissa oloissa.
Kommenttien valvonta päällä.