epätoivo
Jos haluat vaikuttaa, mieti auttaako pelkkä valitus
28.6.17
Kun mietin tänä aamuna aihetta, josta haluaisin kirjoittaa, tuli mieleeni otsikko "Kieltäkää internet yli 50-vuotiailta!". Sitten päätin, että ei. Enhän minä halua kieltää keneltäkään internetin käyttöä, sillä on ihanaa, että meitä täällä somessa on niin monen ikäisiä. Pakko tästä asiasta on silti vähän kirjoittaa, kun se mietityttää.
Joskus pari vuotta sitten kysyin Mimmiltä mikä hemmetti internettiin on mennyt, kun ihmiset möyhäävät milloin mistäkin asiasta omalla nimellään vailla minkäänlaisia käytöstapoja. Mimmi mietti hetken ja totesi, että yli viisikymppiset on löytänyt internetin ja koska he eivät ole kasvaneet sosiaalisessa mediassa on heidän ulosanti nuorempia töksäyttävämpää. Heille netti on eri asia kuin irl-elämä, kun taas nuoret osaavat paremmin käytöstavat sekä netin vaikuttamiskeinot, koska heille nettielämä on sitä samaa elämää mitä muukin elämä. Ja siihen elämään kuuluu tilanteeseen sopiva käytös. Ja kappas, kun aloin tarkemmin tutkimaan kaikenlaisia omassa sosiaalisessa mediassani tapahtuvia ylilyöntejä, ne olivat lähes poikkeuksetta yli viisikymppisten juttuja! Ei onneksi läheskään suurimman osan, mutta kuitenkin. Yksi huvittavimmista facemuistoistani on, kun entisen poikaystäväni äiti alkoi omalla facefeedilläni arvostelemaan naapuriperheeni elämää - tuntematta heitä ollenkaan. Niin perus.
Mimmin kommentti on nyt noussut mieleeni useamman kerran. Absurdeja kommenttejahan tulee blogiin viikoittain, mutta niihin on jo tottunut (tiesittekö muuten että liika potkulautailu saattaa hidastaa lapsen jalkojen kasvua, koska rullaillessa jalkoja ei tarvita?). Mutta kun lukee naisyrittäjien facebookryhmän aikuisjaoston rasistikommentteja, Hanna Sumarin avautumista nykyäitien virheistä ravintolassa tai tätini omalla nimellä kirjoittamaa facearvostelua, että blogissani näkyneet uikkarit eivät sovi vartalolleni vaan pitäisi verhoutua lahkeelliseen kokopukuun, tulee kyllä mieleen vaan huutaa, että nyt vittu oikeasti ihmiset! Luuletteko te todellakin vaikuttavanne yhdenkään ihmisen toimintaan näin? (ja luulenko minä vaikuttavani näihin kommentoijiin näin?!)
Hyvä esimerkki kummallisesta kommentoinnista on myös hetki sitten hajuvesipostaukseeni tullut kommetti, joka meni näin:
"Ympäristömyrkkyä ja ongelmajätettä. Tyhjät hajuvesipullot pitäisi hävittää ongelmajätteissä. Aikuinen vastaa itsestään. Lapselle vielä vaarallisempia myrkkyjä hengitettytäkin"
En voinut itselleni mitään, mutta alkoi naurattamaan. Ei siksi etteikö lauseessa olisi ollut paljon ajattelemisen aihetta, vaan miten väärin tuo kommentti on laadittu, että se vaikuttaisi kenenkään toimintaan. Tämänkin kommentin, kuten myös ylläolevien möläytysesimerkkien sisällön olisi saanut paljon vaikuttavammaksi vaikka sillä kaikkien tietämällä hampurilaismallilla, kehu, anna kritiikki pihviksi ja kuorruta vielä positiivisella kommentilla. Tämän mallin mukaan kommentti olisi voinut mennä vaikka näin:
"Kuulostaa ihanalle tuo tuoksu. Itse olen siirtynyt ympäristösyistä tuoksuttomuuteen/ekotuoksuihin/tms ja suosittelen tutustumaan myös näihin ympäristölle parempiin valintoihin. Toivottavasti seuraava tuoksu löytyisi sieltä, kivaa kesää!"
Tuon itsekeksimäni kommentin jälkeen olisi blogissa saattanut herätä vaikka minkälainen keskustelu siitä, millaisia ne paremmat valinnat olisi ja mistä niitä saa. Negistelijälle en jaksanut edes vastata, että juu. Sama homma Hanna Sumarin kanssa, en jaksanut kuin vain nauraa miten pahasti asiat turkulaisessa ravintolassa olivatkaan olleet. Voi aikoja! Hanna itsessään vaikuttaa ihan symppistyypille, mutta aina ei vain lähde ammattikirjoittajaltakaan, näköjään.
Ja vaikka suustani on välillä kuulunut, että voisiko internetin vain kieltää yli viisikymppisiltä en tietenkään ole oikeasti sitä mieltä. Minusta on ihan huippua kuulla kaikkien tuttavieni kuulumisia somen kautta ja keskustella ryhmissä monenikäisten ihmisten kanssa (ja katsoa Pinkit korkokengät Maijun livevideoita) Yleensä nekin sekoboltseimmat kommentoijat rauhoittuvat ja muuttuvat rakentavemmiksi, kun itse ei lähde samanlaiseen "totuudentorvi" kommentointiin mukaan, vaan pyrkii vaikuttamaan tavalla joka ei huuda "olet sietämätön tyyppi ja mielipiteesi ovat vääriä".
Ja kyllä, välillä pitää sanoa suoraankin. Isosti. Kovaa ja kaunistelematta. Suosittelen silti ihan jokaisen ikään katsomatta miettivän, onko se välillä-hetki jokaipäiväinen vieras. Ja jos on, miten vaikutusvaltaisesta vieraasta oikeasti on kysymys.
12 kommenttia
Voi kommentit. Ne on kyllä asia jota joskus itsekkin olen kovasti miettinyt. Minä olen saanut suoraa yv palautetta kuinka postaukseni aiheuttaa painajaisia ja minun tulisi miettiä mitä julkaisen, toiset ovat niin herkkiä. Kyse oli kipsivaletusta kädestä. Hmmm... kieltämättä erikoinen lähestymistapa tämäkin. Joskus aasinsillat ovat niin pitkiä, että joutuu itse pohtimaan mitä kommentti tai viesti edes tarkoittaa. Rehellisuus on hyvästä, mutta kun siihen lisää vähän aivopierua on soppa aikalailla valmis :D
VastaaPoistaHeh, varoitus alkuun ettei postaus sovi herkimmille? :D
VastaaPoistaMä ymmärrän tollaisen suorasukaisen valitustyylin, sillä monesti asiat haluaa sanoa napakasti ja jotenkin jämptisti. Silti se haluaako omalla sanomisellaan vaikuttaa johonkin asiaan kannattaa ottaa huomioon kun sitä asiaansa järjestelee sanoiksi. Mitä se esimerkiksi ketään auttaa, että vain valittaa että toinen tekee väärin. Ihminen harvoin on että "tosi kiva kun sanoit noin vittumaisesti, minäpä muutan tapani" :D
Nimenomaan. Asian esitystapa vaikuttaa paljon. Tein vuosia työtä jossa jo pelkkä ammattiala saa ihmiset näkemään punaista. Usein oma käyttäytymiseni ja asian esittämistapa sai tilanteet päättymään hyvin vaikka ei asiat niin iloisia ollutkaan.
PoistaTosi hyvä ja ajankohtainen postauksen aihe. Internet tuntuu välillä melko uuvuttavalta paikalta, kun somen myötä omien ajatuksien ulostuominen ja joskus jopa suoranainen huono käytös on niin helppoa. Some rakentuu oman identiteetin vahvistamiselle, jolloin koetaan oikeudeksi tuoda esiin vähän kaikenlaista, mitä mielessä liikkuu. olen joskus miettinyt, kuinka tähän ongelmaan voisi vaikuttaa, jotta käytöstavat ja ehkä hyvä asennekin muistettaisiin useammin. En ole keksinyt vastausta ainakaan vielä. Paitsi, että koitan miettiä omaa käytöstäni:)
VastaaPoistaPostauksessasi ajatuksia herätti Hanna Sumarin lapsi ravintolassa postauksen mainitseminen. Itse erilaisessa elämäntilanteessa elävänä (lapseton kaupunkilainen hieman turhamainenkin hömppä) koin Hannan postauksen hyvin erilailla. Itse koin Hannan kirjoituksen enemmänkin kritiiksiksi sille, että lapsia viedään toisinaan ns. fiiniimpiin ravintoloihin aikuisten ehdoilla. Ns. "hienommissa" ravintoloissa on harvoin tarjolla lapsille tarkoitettuja virikkeitä ja jos aikuiset keskustelevat pääosin keskenään, on tuo ympäristö lapselle aika turhauttava. Tällaisiin tilanteisiin olen itsekin kiinnittänyt joskus ravintoloissa huomiota ja olen miettinyt, että saako lapsi sellaisesta tilanteesta itse mitään irti (ja olisiko silloin lapsella helpompi olla ravintolassa, jossa olisi esim. leikkinurkkaus). Koin vapauttavana, että joku kerrankin sanoi asian ääneen. Mutta myönnän, että Hannan tekstin varmasti voi tulkita eritavoin ja tekstissä puhuttiin myös mm. päätöksien tekemisestä, johon en nyt viitannut.
Uskon, että nettimöyhääjiä on kaikissa ikäryhmissä. Esim. maahanmuuttokeskustelussa möyhäävät ihan erityyppiset henkilöt kuin vaikka perhekeskusteluissa tai rokotekeskusteluissa. Ne, ketkä omalle kohdalle sattuvat, riippuvat varmaan aika paljon omista mielenkiinnonkohteista ja tuttavapiiristä/perheestä.
Toivon, että tällaista keskustelua saadaan laajemminkin aikaiseksi ja ajanmyötä muodotuisi vahvempi nettietiketti, jota noudatettaisiin. Sitä ennen ei auta kuin miettiä kuinka itse voi vaikuttaa positiivisesti omalla toiminnallaan:)
Mua kans uuvuttaa möyhääminen, se että kuka osaa sanoa asiat ilkeimmin ja kärjekkäimmin muka voittaa. Yleensä tollainen kärkkäys saa vaan vihaiseksi, ei ihmisten päätä yleensä käännetä arvosteluilla ja haukuilla vaan ystävällisyydellä ja rakentavalla keskustelulla.
PoistaJa tämä tökki Sumarikeississä, kun kaikki oli paskaa paitsi kusi. Ja tyyppi on ollut syömässä perhetapahtumassa, italialaisessa perheravintola Paninissa. Ja (laivan vai Raxin?) buffetissa. Mä ymmärrän, että siellä kärtyilyn ja valituksen keskellä oli joku pointti, sen vain olisi voinut tuoda esiin ilman dumaamista. Hanna on fiksu tyyppi, toivon häneltä enemmän rakentavaa keskustelua kuin taivastelua :) ehkä päivä oli huono tai jotain.
Tää kommunikointi on rankka laji, toisaalta pitääkin luopua kiltin tytön syndroomasta ja kertoa jos joku juttu tökkii ja vaatia muutosta. Muutosta vaan ei saa haukkumalla toisia ihmisiä, siinä tulee lähinnä olo että teen päinvastoin ihan kiusaksi. Ja mikä on vaikeinta: valittamisesta fiksuati valittaminen :D
Siltä vaikuttaa..Oletko muualla koskaan ollut kärtyisä ja uhmakas? Toivottavasti julkaisusi ovat todellisia. Sitä sivistystä on lupa käyttää minkä vanhemmat ovat tarjonneet, eikä olla pilkkaamassa heitä nyt.
PoistaNo täällä yks viiskymppinen möyhääjä. Mietippä syyllistyitkö samaan? Kyllä niitä möyhääjiä löytyy ihan kaikista ikäryhmistä, ei se ole vain viiskymppisten ominaispiirre. Siinä on pimemminkin kyse sivistyneisyydestä. Kukaan meistä ei osaa elää niinkuin opettaa 😊 Lämmintä kesää sinulle!
VastaaPoistaKuten tuossa sanoin, valittamisesta fiksusti valittaminen on vaikea laji itsellenikin. Valittajia on kaikissa ikäryhmissä, tällä hetkellä omassa kuplassani ne märinät vaan tulee lähes kokonaan siltä ikäpolvelta, joka on omaksunut sosiaalisen median omaa ikäpolveani huomattavasti myöhemmin. Esimerkiksi postauksessani mainittu Maiju on hyvä esimerkki +50v tyypistä, joka on ominut positiivisuuden kautta vaikuttamisen vaikka häntäkin välillä ärsyttää - ketäpä ei.
Poista"tosi kiva kun sanoit noin vittumaisesti, minäpä muutan tapani"
VastaaPoistaOtan tän käyttöön. <3
Hih, pitäisi kyllä muistaa, että netissä ollaan ihmisten ilmoilla. Ymmärrän sen jo itsekin, mutta aina ei muista! Sitä pitää ruokkia mitä haluaa kasvattaa.. positiivisuutta!
VastaaPoistaHei. Nyt Elsa vääristelit kommenttini joka koskee sinun bikinikuviasi.Totesin ettei sovi minulle ja piste.Julkisesti esittelet sulojasi, julkisesti ja omalla nimellä saa mielipiteen myös ilmaista. Olen rehellinen ihminen enkä käytä piilonimeä kuten joidenkin on tehtävä.Jos vielä arvostelet julkisesti vanhempia ihmisiä ja mielestäsi tyhmiä sukulaisiasi siihen tullaan puuttumaan. Terveisin: Rovaniemen tätisi
VastaaPoistaPuhutaanpa nyt suoraan. Kommenttisi tarkoitus oli sanoa, että lihavan ihmisen ei a) sovi "esitellä sulojaan" julkisesti ja b) että jos lihava ihminen käyttää uimapukua, sen tulee olla peittävä ja lahkeellinen. Harmi, että olit mennyt poistamaan kommenttejasi tuolta Facebookin puolelta niin en voi niitä uudelleen referoida.
PoistaPostaus mihin otit kantaa oli uimapukupostaus, joten silloin ei yleensäkään esitellä mitään mekkoja. Ja postaus esitteli uimapukuja, ei "sulojani". Ylipäätään kun ihmiset menevät rannalle, he eivät mene sinne esittelemään kroppaansa vaan nauttimaan auringosta. Myös me lihavat.
Sä voit puuttua mun "arvosteluun" ihan niinkuin haluat. Ja käyttää ihan mitä nimeä haluat, sitä mikä oli sinun ristimänimi tai se nimi johon vaihdoit nimesi. Not my business.
Kiitos tästä ja aurinkoista kesää.
Kommenttien valvonta päällä.