Meillä on ollut lapsena ne eläimet jotka muille ei ole ns. kelvanneet. Sulattomat linnut, takkuiset hamsterit ja jne. En kuitenkaan haluaisi enää omille lapsille häkkieläimiä. Meillä on koira nyt, se on otettu puhtaasti perhe koiraksi. Mutta on minulla ollut löytö kissakin. Se reppana ei sulautunut ollenkaan. Mourusi ja huusi, karvat lähtivät. Kissa kärsi :( ehkä siksi, että ikää oli jo 8vuotta. Ystävillä on paljon venäjältä ja espanjasta tuotuja koiria jotka ovat sopeutuneet ihan mahtavasti. Ne ovat kaikki olleet niin hellyyden kipeitä. Kissoja myös ihan suomalaisia. Nuoret kissat ovat olleet parhaiten sopeutuvia mitä olen vierestä seurannut. Ehkä oma suosituksenk olisi nuori kissa tai pienehkö ulkomailta pelastettu koira, jos aikuinen sitoutuu sitä kouluttamaan :)

Meillä elää perheessä löytökissa. Tuittu muutti tosin meille jo ennen lasta ja usein varsinkin vähän kovempia kokeneiden kissojen kanssa lähdetään siitä ettei perheessä saisi olla lapsia. Nyt 12 vuotta myöhemmin tuo meidän Mahtimummeli on jo melkein yhteiskuntakelpoinen, ainakin mitä tulee perheeseen ja se on laajentanut sietämään meidän oman ruokakunnan lisäksi myös minun lapsuudenperhettäni. Mutta aikaa se on ottanut. Lapsen kanssa kissa kuitenkin on muodostanut tiiviin kaksikon. Toisaalta ilman lastakin en tiedä uskaltaisinko uudestaan lähteä kokeilemaan onneani noin kovia kokeneen lemmikin kanssa, meillä on ollut tuuria myös matkassa että olemme saaneet tuon meille piestynä ja potkittuna sijoitetun kissan kuntoutettua edes suunnilleen sosiaaliseksi lemmikiksi. Toisaalta tältä pohjalta ollaan puhuttu että seuraava lemmikki voisi olla rescuekoira, jolla on sopivan kärsivällinen luonne.

Kaksi raaskua kissanrääpälettä meille on tullut, yksin roskiksen takaa löytynyt ja yksi jota emokaan ei huolinut. On niissä omat juttunsa, toinen vaatii tuhottomasti hellyyttä ja ei ole 100% sisäsiisti (protestoi vain lattialle jätettyjä mainosnippuja ja vaatekasaa) ja toinen kissoista on ihmisiinsä superkiintynyt, ja itkee perään jos joku on pidempään poissa kotoa. Mutta molemmat on maailman ihanimpia lemmikkejä, aina lohduttamassa maailman murheissa. <3

Kyllä ne löytökissat sopeutuu. Kannattaa harkita sellaista paikkaa, jossa kissat ovat kodinomaisessa paikassa eikä häkeissä odottelemassa. Hoitajat osaavat kertoa silloin paljon, millainen kissa on kyseessä. Esim. Kissojen katastrofiyhdistys. Itsellä on kolme löytökisua, toisilleen alunperin tuntemattomia ja maalaiskaupungissa kun asun, niin varmasti joku noista on vapaana ulkoilemaankin päässyt. Nyt viettävät elonsa tyytyväisenä kerrostalokolmiossa ihan sulassa sovussa.
Toki olosuhteet on järkätty mahdollisimman hyviksi, pääsevät kiipeilemään korkeaan kiipeilypuuhun ja seinähyllyille, verkotetulla parvekkeella viettävät aikaa, virikkeitä piisaa.
Sopeutuminen voi tietysti ottaa hieman aikaa, mutta sopeutumattomuuden pelon takia ei kannata haudata kisunhankinta-aatoksia.

Eikös nyt maalta saisi jostain naapuritalosta kissanpoikasta?
Tavallaanhan siinä pelastaisi yhden kissanpoikasen, jolle epätoivoisesti etsitään kotia.

Ei ole tavatonta, että osa kissanpennuista joudutaan lopettamaan, jos ei kotia löydy.

ei kissoja saa pitää vapaana.

Meillä ei ole lemmikkiä, mutta miehen sisko puuhaa aktiivisesti Reccu Rescue-toiminnassa. Siellä on sekä kissoja että koiria. Sieltä osaavat myös kertoa eläimen luonteesta yms. Kannattaa tutustua siihen toimintaan.:)

Meillä on kaksi eläinsuojeluyhdistyksen kautta otettua kissaa. Ovat ensimmäiset elinvuotensa viettäneet ulkona vapaana mutta hyvin ovat sopeutuneet kaupunkiin kerrostalokissoiksi. Ovat todella sosiaalisia ja kilttejä kissoja. Alkuun oli ongelmana ahmiminen mutta kun oppivat luottamaan, että ruokaa saa säännöllisesti niin sekin ongelma poistui.

Meillä on metsästä jo vähän villiintyneenä löytynyt löytökissa, joka on täysin sopeutunut eloonsa sisä,tarha ja valjas kissana. Oli tulessaan 2- 5v arviolta. Ollut 10 vuotta meillä. Toinen kodinvaihtaja aikuinen hyvin tämäkin onnistunut💜 suosittelen. Ongelmia en muista olleen. Kotimainen löytökoirakin on ollut, tämän kanssa sai "painia" alkuun. Ei oo parempaa koiraa ollutkaan.( jäniskoirana meni meillä tosin hukkaan)Koirien kohdalla ongelmat usein hihnan toisessa päässa😂 meillä ainakin..koira on enemmän ja enemmän puuha tai harmia, kummin haluaa ajatella.