Yllätin - ja ylitin - itseni muutama kuukausi sitten asialla, jota en ollut oikeastaan edes ajatellut vuosikausiin. Liityin kuntosalille. Enkä edes millekään ryhmäliikuntasalille, vaan sellaiselle peruskuntosalille, mistä löytyy paljon erilaisia laitteita ja painoja, mutta ei yhtäkään ohjattua tuntia. Kuntosalin lisäksi hankin itselleni personal trainerin, jotta osaan tehdä siellä salilla edes jotain. 

Ensimmäinen kimmoke kuntosaliharjoitteluun oli hätäsektiostani saakka vaivanneet selkäongelmat sekä tunne, ettei kehossa ole tarpeeksi voimaa. Toinen kimmoke - se miksi en vain voinut  olla kävelemättä salille - oli, että kuntosalini löytyi työpaikkani muuton myötä toimistomme seinänaapurista. Kolmas kimmoke olivat työkaverini, jotka tulivat intoa puhkuen ja hymy huulilla salilta töihin ja aloin uskomaan, että kuntosaliharjoittelu ei ehkä sittenkään olisi vain peppuselfien ottamista varten.

En olisi ikinä uskonut tätä, mutta taisin löytää vahingossa yhden lempilajeistani. Lajin, jota olin kartellut koko elämäni. Suurin syy, miksi kuntosaliharjoittelu iskee juuri nyt lujaa on, että se sopii täydellisesti elämääni ja aikatauluihini. Saan vietyä lapsen päiväkotiin inhimilliseen aikaan ja pystyn koukkaamaan salilla kivasti ennen töihin menoa ilman, että aikaa liikkumaan menemiseen kuluisi ollenkaan. Arvostan tätä valtavasti, sillä edellinen kuntokeskusjäsenyyteni loppui siihen, etten jaksanut töiden jälkeen enää hakea lasta, varata liikuntatuntia ja lapsiparkkia, urheilla ja mennä vielä pitkästä päivästä väsyneen lapsen kanssa kotiin julkisilla. Se vain oli ajallisesti täysin päätöntä.

Toinen syy, miksi kuntosali iskee nyt lujaa, on personal trainerini Ninan apu. Ilman ammattitaitoista PT:tä kävisin vain hillumassa milloin missäkin laitteessa tietämättä yhtään mitä olen tekemässä. Nyt kuntosaleilu ei ole (mulle ennen niin tuttua) päämäärätöntä pumppausta, vaan tiedän mitä harjoittelulla voi saavuttaa. Ja ei, se ei ole bikini fitness kisakunto, laihtuminen tai edes pyöreämpi peppu. Opettelen tällä hetkellä käyttämään kehoani oikein.

Kun taustalla on ala-asteelta alkanut urheilun vihaaminen ja päähän pinttynyt ajatus, että olen siinä tosi huono, tuntuu uuden mukavalta tuntuvan urheilulajin löytyminen melko ihmeelliselle. Luulen, että myös ikä on tehnyt tehtävänsä ja en enää jaksa miettiä itseäni niin paljoa, miltä suoritukseni näyttää ja ovatko muut tässäkin asiassa paljon parempia. Yllätin itseni jopa sillä, että personal trainerin läsnäolo salilla tuntuu tosi kivalle, vaikka luulin ensin tuntevani oloni kiusaantuneeksi. Ihan kuin minun liikuntasuoritukseeni keskittyvä PT:n seura viestittäisi muille epäonnistumisesta. Vaikka pelkästään se, että käyn kuntosalilla on melkoinen onnistuminen, josta olen onneksi osannut iloita nyt joka viikko, myös niinä viikkoina jolloin saleilu on jostain syystä jäänyt väliin. Ennenhän olisin tuntenut väliviikoista huonoa omatuntoa, tietenkin.

Hyvä urheilufiilis on tottakai monen asian summa. Siihen vaikuttaa oma motivaatio, kiva ja inspiroiva saliseura, matalan kynnyksen kuntosali, nätit merimaisemat kuntopyörän selästä, hyvä raikas ilma salilla sekä tietenkin omalle kropalle sopivat vaatteet, jotka eivät tunnu epämiellyttäviltä päällä. Samoihin aikoihin kun aloitin kuntosaliharjoittelun sain uudelta urheiluvaatevalmistajalta, Yvetteltä, kasan treenivaatteita testiin ja olen kyllä ollut tosi kovassa testausseurassa, sillä muut Yvetteä testaavat bloggaajat ovat olleet ammattiurheilijoita tai tosi kovia vapaa-ajan liikkujia. Näitä vaatteita on näkynyt ainakin Endorfiinikoukussa Elinan, Monna treenaa Monnan ja Super fit me Nanan päällä. Ja nyt siis tämän yhden Elsan. Yvetten slogan on muuten sopivasti "uskalla ylittää itsesi" ja sillä tiellä tosiaan ollaan!

Mulla on muiden Yvette-bloggaajien kanssa hyvin erilaiset liikkumistottumukset, kuten myös vaatimukset urheiluvaatteista. Itselleni tärkeimpiä seikkoja salivaatteissa ovat tottakai laadukas  ja toimiva materiaali, mutta kriteereihini kuuluu myös se, että housujen vyötärö on tarpeeksi korkea etteivät housut missään tilanteessa rullaannu vatsamakkaroideni alle. En myöskään halua sulloa omppuvartaloani tiukkoihin toppeihin, vaan paitojen on oltava imartelevia juuri mun kropalle. En tiedä mitään sen epämiellyttävämpää kuin urheilla liian pienissä, rullaantuvissa ja kaikki makkarat esiin tuovissa vaatteissa ja valitettavasti sitäkin on tullut tehtyä ihan liikaa. Ei onneksi näissä vaatteissa!

Minusta on yllättävää, että niin ammattiurheilijat kuin tällaiset pyöreät hyvinvointiliikkujatkin voivat löytää samasta mallistosta toimivia liikuntavaatteita. Mutta näköjään sekin onnistuu! Käytän itse Yvetten vaatteista alaosassa kokoa XL ja yläosasta vaatteet ovat kokoa 2XL. Nämä vastaavat mielestäni n. 44 ja 46 kokoja.  Tarkemman koko-oppaan löydät täältä.


Vaikka vaatteet ja motivaatio olisikin mintissä, yksi asia kuntosaliharrastuksessa on silti sietämätöntä. Salilla nimittäin soi ihan kamala radioasema, joka soittaa maailman kaikkeuden hirveimpiä biisejä. :D Siksi kokosinkin hetki sitten yksin treenaamista varten oman soittolistan Spotifyyn. Soittolista on taattua laatua, sillä sisältää vain lempibiisejäni ja on täysin harkitsematon sekoitus hidasta ja nopeaa, mutta tottakai suomalaista musiikkia. Kannattaa kuunnella, mutta ei odottaa ihan liikaa ;)