Kävin kuluvalla viikolla pitämässä pienen puheenvuoron Perheet Safkaa-tapahtuman pressitilaisuudessa päivätyöni puolesta ja perheiden ravintolaruokailu on siksi mietityttänyt itseäni tavanomaista enemmän. Toki mietin ravintolaruokailua muutenkin, sillä syömme Kaamoksen kanssa ravintolassa ainakin kerran viikossa yhdessä. Puhuminen tilaisuudessa jännitti mua ihan tosi paljon, sillä yleisössä oli tunnettuja ruokavaikuttajia kuten Hanna Gullichsen, Karita Tykkä sekä Vappu Pimiä. Ja sitten puhumassa olin myös minä, tyyppi, joka ei todellakaan ole mikään ruokavaikuttaja!

Tuntuu, että nykyään me ihmiset jakaudumme helposti leireihin mielipiteidemme mukaan ja olemme todella mustavalkoisia mielipiteissämme, hyvänä esimerkkinä kysymys saako perheet mennä ravintoloihin vai ovatko ne vain aikuisille tarkoitettuja paikkoja. Olen ennen ollut itsekin melko mustavalkoinen mielipiteitteni suhteen ja kokenut tarvetta toitottaa mielipidettäni ainoana absoluuttisena totuutena. Nyt kohta jo esikouluikäisen lapsen vanhempana on ne suurimmat särmät mielipiteissä hioituneet ja pystyn onneksi jo myöntämään, ettei yhtä ainoaa ratkaisua ole kaikille. Ne menevät, jotka haluavat, niihin paikkoihin jotka ottavat lapsiperheitä vastaan. Jos ravintola haluaa olla vain aikuisten ravintola, se heille suotakoon ja jos lapsiperhe haluaa syödä ulkona, olkoon sekin mahdollisimman monessa paikassa mahdollista. 

Lapsien syöminen on jo itsessään hyvin herkkä aihe monille ja alkaa ihan siitä miten vauva elämänsä ensimmäiset maitotilkat saa. Sitten  perustellaan itselle ja muille miksi tehdään soseet itse tai miksi purkkiruokailu on se juttu ja syökö lapsi sormin vai syötettynä ja onko juomatapana hörppyytys, nokkamuki vai pillipullo. Koska nämä valinnat ovat varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla aika hankalia, omille valinnoilleen hakee helposti tukea myös sulkemalla toisia asioita pois ja olemalla omissa valinnoissaan ehdoton. Kun tähän yhtälöön lisää vielä mietinnän saako lasta viedä ravintolaan ja jos saa, niin millaiseen, on lapsen ruokailuun käytetty jo melko paljon energiaa. Eikä toki turhaan, nämä ovat tärkeitä asioita miettiä ja löytää se omalle perheelle sopivin tapa.

Olen itse salliva ruokailija, jolla ei ole mitään ehdottomia ohjenuoria minkä mukaan toimimme ravintoloissa. En usko, että keltaisten kaarien alla ruokailu tekee lapsesta pelkkää pikaruokaa puputtavaa aikuista, enkä usko, että fine dining ravintolat tekevät lapsesta pelkkää sisäfilettä kaipaavaa snobia. On paikkoja (ja aikoja!), joissa pöydässä on hyvä istua ruokailun loppuun saakka ja on niitä mestoja, joissa on ihan ok lähteä syömisen jälkeen leikkimään ja jättää vanhemmat jatkamaan ruokailua ilman lapsia. Vaikka meillä ei kotona yleensä pelata älypuhelimella ruokaillessa, on mulle esimerkiksi laivan buffetissa täysin fine, että lapsi tappaa aikaa pelaamalla että saan syödä rauhassa. Erilaisille perheille sopivat erilaiset menettelytavat, mutta itse en usko, että lapsi tarvitsee vain yhdenlaista tapaa syödä, vaan osaa mennä tilanteen mukaan niin kuin aikuinenkin. Sormiruokailu ei kaadu mummon lusikkasyöttämiseen eikä terveellinen ruokavalio hesen ranuihin. 

Koska olen sinkkuäiti ja vietän lapsen kanssa paljon aikaa kaksin, olen jo vuosia sitten lopettanut miettimisen onko lapsesta haittaa joissakin tilanteissa. Sen sijaan mietin tilanteita toisesta näkövinkkelistä eli onko näistä tilanteista haittaa lapselle. Kun on liikkeellä lapsen luonnollisen päivärytmin mukaisesti, ei ulkona syömiseen ole yleensä estettä ellei ravintola ole täynnä humalaisia ihmisiä, musiikki aivan liian kovalla, ruoka lapsen makuun liian voimakasta tai ellei ravintola halua lapsiasiakkaita. Yleensä kysynkin ravintolassa olemmeko tervetulleita syömään ja jos emme ole, menemme jonnekin muualle, sillä ainakin Helsingistä löytyy paljon ravintoloita, jotka ymmärtävät lapsiasiakkaan olevan myös tuleva aikuisasiakas. 

Vaikka itse olen nykyään tällainen löysin rantein ravintolavieras, on hyvä, että perheiden ravintolaruokailusta puhutaan ja siitä tehdään näkyvää. Lapset kuuluvat yhteiskuntaamme siinä missä aikuisetkin, mutta ovat kuitenkin aikuisiin verrattuna hyvin erilaisia erilaisine tarpeineen. Lapsi on lapsi myös ravintolassa ja se on täysin hyväksyttävää. Stressillä on tapana tarttua ja siksi suosittelen vanhemmille samaa löysin rantein-asennetta, jolla itse pyrin ravintoloihin menemään. Vaikka ruokailusta joskus tulisikin katastrofi, se ei oikeasti pilaa kenenkään päivää ja todennäköisesti naapuripöydässä istuu asiakas, joka on itsekin ollut joskus lapsi. 

Jos lapsen kanssa ravintolassa käyminen jännittää, on huomenna 8.4. hyvä päivä testata ravintolasyömistä Perheet Safkaa-tapahtumaravintoloissa. Tällä kerralla mukana on ravintoloita sekä Helsingistä että Turusta, mutta eiköhän me tästä koko maan laajuinen tapahtuma saada aikaan seuraavaksi kerraksi, eikö niin?