Olin eilen sopinut näkeväni Riikkaa kahvittelun merkeissä puistossa. Alunperin meidän piti olla ihan vaan kaksin katsomassa lapsiemme leikkejä, mutta ilokseni myös Anna-Maria tarvitsi päiväkahviseuraa ja houkuttelin hänet mukaan Brahen leikkipuistoon istuskelemaan. Matkalla Alppilaan myös Eino kyseli tekemisiemme perään ja lopulta hänkin liittyi mehukemuihimme.

Naureskelin sekalaista seurakuntaamme, johon kuului niin lapsettomia kuin lapsellisia, kaksi-kuin kolmekymppisiä, homoja ja heteroita, sinkkuja ja varattuja, lapsia ja aikuisia, koululaisia ja päiväkotilaisia, kasvissyöjiä ja sekaaneja, yhteisenä nimittäjänä taisi olla kuitenkin blondius kun Einokin oli saanut tukkaansa pirteän pääsiäisvärin. On oikeasti tosi kiva, että elämään mahtuu monenlaisia tyyppejä ja mekin mahdumme monen niin samanlaisen mutta kuitenkin erilaisen tyypin elämään itsenämme. 

Välillä mietin, mikä somessa on parasta ja yksi ehdoton plussapuoli on kyllä laajentunut kaveripiiri. Ilman blogia (ja nykyisin myös Instagramia) en olisi löytänyt näitäkään tyyppejä elämääni. Somessa tutustuminen on johtanut hauskoihin hetkiin, kuten kohtaamisiin berliiniläisessä leikkipuistossa, illanistujaisiin raumalaisessa majatalossa, telttaretkeen myrskyilmassa, juhannuksen yli jatkuneeseen kissavahtina olemiseen Hämeenlinnassa, ruokailuseuran löytymiseen Turussa, vaatevaihtokauppoihin Rovaniemen ja Helsingin välillä, Varsovan matkaan ja kauniisiin maalaishäihin. Myös niitä vähemmän hauskoja hetkiä on ollut, päällimmäisenä tulee mieleen se kerta, kun kaksi somen kautta tullutta ystävää tapasivat toisensa ensi kertaa hiustenleikkuun merkeissä syöpäosastolla. Mutta oli tilanne mikä hyvänsä, niin kyllä näiden kaikkien vuosien aikana elämään tulleiden tyyppien kanssa on ollut mukavaa.

Myös lapselle on kiva, että seuraa löytyy nyt niin moneen eri menoon. Omaan lapsuuteeni verrattuna aikuiset ovat Kaamokselle enemmän isompia kavereita kuin etäisiä auktoriteetteja, joiden seurassa tulisi olla vain kiltisti ja hiljaa. Muistan itse lapsuudesta pelänneeni vanhempieni harvoin vierailevia aikuiskavereita ja pakotettuja käsi päivää toivotuksia ja siksi tällainen sekava ja usein muuttuva lauma turvallisia (vaikkakin isoäänisiä ja eläväisiä) aikuisia onkin ihana juttu, jollaista uuteen kaupunkiin raskauden alussa muuttanut osaa arvostaa.