Nostalgisointini nuoruutta kohtaan ei rajoitu enää siihen, että kuljen kirkkaassa anorakissa ja ruskeassa huulipunassa, vaan myös virtuaaliselta levylautaseltani on alkanut viime aikoina löytymään menneiden aikojen kotimaisia suosikkeja, kuten Tehosekoitinta, Ristoa, Karkkiautomaattia ja Kapteeni -Äni bändiä. Näistä Risto taitaa olla se ainoa vielä aktiivisesti keikkaileva orkesteri ja siksi iloitsenikin, että löysin viime vuonna toisen keikkailevan suosikin, joka jatkaa tätä jo varhain hyväksi havaittua Suomi-indielinjaa, vaikka onkin julkaissut levynsä vasta 2016 ja 2017.