Tämä haaste on napattu Anna-Marian blogista.

Nimeni on… Elsa Elina, mutta kuten monet ehkä tietävätkin, ei Elsa ole ollut virallinen nimeni kuin n. 15 vuotta. Sitä ennen se oli vain Elinasta johdettu lempinimi, mutta niin yleinen ja käytetty että esimerkiksi opiskellessani meilinikin oli sillä nimellä. Lopulta kyllästyin selittämään esimerkiksi postissa miksi pakettini tulevat eri nimellä ja lopulta vain vaihdoin ensimmäisen, ei koskaan käytössä olleen virallisen etunimeni Elsaksi. 

Olen syntynyt vuonna… 1982

Lapsuuskotini langallinen numero… 441339

Pienenä olin varma, että minusta tulee isona… En ollut varma mistään. Minua kuitenkin kiinnosti kirjoittaminen ja käsillä tekeminen sekä luovuus, joten oikeastaan olen sillä alalla, mitä jo lapsena halusin. Alaa vain ei silloin ollut olemassakaan.

Täydellinen puoliso… Suurin vaatimus tällä hetkellä lienee toisten ihmisten kunnioittaminen. Viimeisin suhteeni oli katastrofi, jossa minut vedettiin mukaan kolmiodraamaan (oikeastaan neliö vai olikohan se sitäkin enemmän?) ja jossa kaikki mukana olleet naiset olivat uhreja, joita loukattiin, joille valehdeltiin ja joilla pelattiin. En tällä hetkellä voi ajatellakaan, että olisin suhteessa miehen kanssa, joka on tahallisesti leikkinyt minun tai kenenkään muunkaan naisen tunteilla ja voin henkisesti pahoin ajatellessani, että olisin jäänyt tähän suhteeseen odottelemaan manipuloivan miehen muuttavan toimintamallejaan. Itseasiassa minua hävettäisi helvetisti olla toisia naisia tahallisesti loukanneen miehen kanssa suhteessa ja tiedän nyt kokemuksesta ettei hyväksikäyttäjä jätä rauhaan ennen kuin puhelinnumero on vaihdettu ja kaikki sosiaalisen median kanavat estetty. Silloinkin hän pystyy lukemaan blogia ja nappaamaan otsikoitani instakuviinsa tai tykkäilemään lapseni kuvista työpaikkani instassa. 

Minulle täydellinen puoliso lienee siis solidaarinen, samantyyppisistä asioista pitävä (musiikki, ruoka, luonto, luovat jutut) ja erilaisuuden hyväksyvä ja naisia arvostava aikuinen ihminen. Tykkään tyypeistä, jotka ovat hauskoja ja jotka eivät ota itseään kovin vakavasti. 

Omasta mielestänihän olen täydellinen, mutta exieni mielestä saatan olla…  Melko itsenäinen ja hitaasti lämpenevä. Oikeasti olen vain melko ujo suhteissa ja en siksi osaa heti näyttää tunteitani, vaan tarvitsen siihen kannustusta (pusuja ja halauksia) ja leikin välillä jääkuningatarta vähän vahingossa.

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen… Haluaisin nukkua enemmän. Tällä hetkellä teen oikeastaan kaikkea sitä mitä haluan, niin paljon kuin haluan, mutta valitettavasti usein tekeminen on niin innostavaa, että teen vähän liikaa. Koska vuorokauteen ei kuitenkaan ole odotettavissa lisää tunteja, olen ajatellut hiljentää hieman tahtia ja 

Harrastan nyt… en tiedä onko hyvä vai huono, että työ ja arki sekoittuvat tällä hetkellä aika lailla. Jos kuitenkin lähden siitä, että blogi on työ siinä missä päivätyönikin viestinnän parissa on, jää jäljelle omina harrastuksina kuntosali, jooga sekä ruoka ja oluet. Ja tottakai lapsen kanssa luonnossa liikkuminen. 

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä… En yleensä juo kotona alkoholia ja pari lasia tarkoittaa minulle useimmiten baarissa olutta, jolloin ei spotifya kuunnella. Siksi minulla ei ole parin drinkin soittolistoja. Spotifya kuuntelen kuitenkin paljon, nyt rentoilumielessä esim Frida Hyvöstä ja Anna Järvistä, muuten vaikkapa Litku Klemettiä, Paperi T:tä, Vesalaa ja vaikka nyt Ristoa. Monesti kuuntelen myös vanhaa brittipoppia ja uutta jazz-orientoitunutta musaa.

Noloin tv-ohjelma josta pidän…  Katson tv:tä todella vähän enkä koe viihdeohjelmia kovin noloiksi. Tykkäsin Vain elämää-sarjasta paljon, mutta nyt meneillään oleva kausi ei ole saanut mua innostumaan avaamaan tv:tä. Eikös Vain elämää ole monien mielestä vähän nolo? 

Bravuurini keittiössä… Kun olen yksin, teen usein hyviä ruokaisia salaatteja ja munakoisoa eri muodossa.

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun… Itku ei mielestäni ole hävettävää, eikä mulla ole hetkeä jolloin itku olisi hävettänyt. 

kaupallinen yhteistyö Nanson kanssa

Onnistuin eilen puolivahingossa luomaan itsestäni melkoisen festariböönan :D Heräsin aamulla aivan liian aikaisin aikatauluihini verrattuna ja lähdön aikaan olin jo sutinut kasvoilleni melkoisen kasan erivärisiä meikkejä just for fun. Edellisen illan yksinoleminen vaati veronsa ja hankin kaupungilla pyöriessäni tuon huipun statement t-paidan ja tottakai se oli saatava päälle. Ihan sama, vaikka päivän ensimmäiset "festarit" olivatkin Lapsimessut, jossa olin välillä myös ohjelmalavalla puhumassa. Äiditkin saa deittailla feministejä! Ja äitien PITÄÄ deittailla feministejä.

Housuiksi mun oli pakko laittaa nuo Nanson huiput pitsiraitahousut, joissa on siis pieniä reikiä, mistä näkyy iho läpi - iiik! Suosittelisin noita housuja paljon, mutta valitettavasti pari postausta sitten mainitsin ne jo postauksessani ja sen jälkeen ne myytiin loppuun. Hyvä siis niille, jotka ehtivät napata nuo itselleen!

Lapsimessuilta puhumiset puhuttuani ja lähdin jatkamaan päivää kotihoodeille Kontulaan, jossa oli Kontula Electronic - festarit. Kävin skeittihallilla kuuntelemassa kaverini Pepsin Rainbowlicker-bändiä ja jatkoin iltaa myöhemmin vielä katsomaan Draama-Helmiä sekä tsekkasin nopeasti molemmat festariklubit, mutta aikaisen aamun ja tämän päiväisen Lapsimessupäivän esiintymisen vuoksi ilta jäi osaltani harmittavan lyhyeksi. Ensi vuonna sitten taas ja vähän pidempään :)

paita: Gina Tricot, farkkuliivi: Premark, housut: Nanso (saatu), kengät: Superga, reppu: Fjällräven, saatu Sissos-kaupasta)

Viimeisimmät neljä viikkoa ovat olleet melkoista pyöritystä. Työaikani päivätöissä tuplautui lähes kokoaikaiseksi, mutta (ja ehkä juuri siksi) blogityöstä kiinni pitäminen on tuntunut entistä tärkeämmälle, kun blogia tekee vain itselleen. Töissä on otettu melkoisia harppauksia muutenkin, olen haastanut itseni käymällä puhumassa tapahtumissa ja opetellut luottamaan omiin kykyihini. Samaan aikaan työpaikan muuton kanssa myös Kaamoksen isä muutti toiseen kaupunkiin ja muuton ja hänen tohtoriopintojensa takia lapsi on ollut mulla huomattavasti pidempiä aikoja mitä yleensä. 

Päivät ovat olleet aikataulutettuja ja välillä kun olen saanut yhden lapsivapaan illan, olen hypännyt töistä suoraa toisiin ja muuten viettänyt illat lapsen kanssa. Tänään tein työpäiväni Messukeskuksessa, koska olin Lapsimessuilla puhumassa ja hoidin messuihin liittyvää viestintää muiden töideni lomassa. Ilta oli kuitenkin vapaa ja lähdinkin nopean siistiytymisen jälkeen kaupungille tarkoituksena mennä vielä työporukan kanssa syömään, kun lapsikin oli pitkästä aikaa pois kotoani.

Istuin metroon ja laitoin kuulokkeet päähän, mutta ennen musiikin valitsemista huomasin, että kuulokkeet blokkaavat ihanasti ääntä ja että olen - monen viikon tauon jälkeen - hiljaisuudessa ja ilman kenenkään seuraa. Tunne oli huumava. Peruin yhteisruokailun osaltani ja nautin kuuokkeiden tuomasta hiljaisuudesta ja metron keinunnasta Hakaniemeen saakka. Siellä kävelin Fafa'siin ja tilasin halloumisalaatin. Tuntui kuin veri olisi alkanut virrata tauon jälkeen aivoihin.

Vaikka kotona olisinkin saanut olla yksin ja rauhassa, mulle yksi ihanimmista rentoutumismuodoista on käyskennellä päämäärättömästi ympäriinsä. Vaikka esimerkiksi äänet välillä ärsyttävät mun keskittymistä, visuaaliset ärsykkeet yleensä rauhoittavat ja saavat kiirefiiliksen pois. Siksi hengailin kaupoissa tutkien erilaisia kynsilakkojen värejä, kokeillen kesäpaitoja, lukien lehtien otsikoita ja tuijotellen kengänkärkiäni. Otin metron Itikseen ja kokeilin kenkiä ilman aikomustakaan ostaa mitään, tuijottelin kassaneitien univormuksi muodostuneita tekoripsiä ja vain olin, kävelin ja hengitin yksinoloani. 

Vaikka lapsen kanssa oleminen on ihanaa, tämän kodin ainoana aikuisena oleminen tarkoittaa koko aikaista läsnäoloa. Kun siihen yhdistää sosiaalisen työyhteisön, on läsnäolomittarini välillä punaisella. Minä kun olen ihminen, joka kaipaa todella paljon myös yksinoloa ja tunnetta, että en keskity kenenkään muuhun kuin itseensä. Tai ei edes minuun, vaan että voin keskittyä ympäröivässä maailmassa niihin asioihin johon minä haluan, ilman että joku veisi huomion jatkuvasti muualle. Ja siksi nämä yksin olemisen hetket ovat mulle todella tärkeitä.

Aloin jo miettimään kesän 30 lomapäivää ja kuinka saisin niistä nipisettyä itselleni vaikka viikon yksinoloa. Loma, mikä ei sisältäisi yhtään mitään sopisi nyt tosi hyvin kuvioon.

ps. Yllä on kuva paidoista, jotka löysin kiertelyreissullani Gina Tricotista. Valkoisen paidan teksti sopii hyvin muuten viime viikkoisen postaukseni sanomaan. Mustan paidan sanoma taas pitäisi olla ihan jokaiselle itsestäänselvyys. 

Yllätin - ja ylitin - itseni muutama kuukausi sitten asialla, jota en ollut oikeastaan edes ajatellut vuosikausiin. Liityin kuntosalille. Enkä edes millekään ryhmäliikuntasalille, vaan sellaiselle peruskuntosalille, mistä löytyy paljon erilaisia laitteita ja painoja, mutta ei yhtäkään ohjattua tuntia. Kuntosalin lisäksi hankin itselleni personal trainerin, jotta osaan tehdä siellä salilla edes jotain. 

Ensimmäinen kimmoke kuntosaliharjoitteluun oli hätäsektiostani saakka vaivanneet selkäongelmat sekä tunne, ettei kehossa ole tarpeeksi voimaa. Toinen kimmoke - se miksi en vain voinut  olla kävelemättä salille - oli, että kuntosalini löytyi työpaikkani muuton myötä toimistomme seinänaapurista. Kolmas kimmoke olivat työkaverini, jotka tulivat intoa puhkuen ja hymy huulilla salilta töihin ja aloin uskomaan, että kuntosaliharjoittelu ei ehkä sittenkään olisi vain peppuselfien ottamista varten.

En olisi ikinä uskonut tätä, mutta taisin löytää vahingossa yhden lempilajeistani. Lajin, jota olin kartellut koko elämäni. Suurin syy, miksi kuntosaliharjoittelu iskee juuri nyt lujaa on, että se sopii täydellisesti elämääni ja aikatauluihini. Saan vietyä lapsen päiväkotiin inhimilliseen aikaan ja pystyn koukkaamaan salilla kivasti ennen töihin menoa ilman, että aikaa liikkumaan menemiseen kuluisi ollenkaan. Arvostan tätä valtavasti, sillä edellinen kuntokeskusjäsenyyteni loppui siihen, etten jaksanut töiden jälkeen enää hakea lasta, varata liikuntatuntia ja lapsiparkkia, urheilla ja mennä vielä pitkästä päivästä väsyneen lapsen kanssa kotiin julkisilla. Se vain oli ajallisesti täysin päätöntä.

Toinen syy, miksi kuntosali iskee nyt lujaa, on personal trainerini Ninan apu. Ilman ammattitaitoista PT:tä kävisin vain hillumassa milloin missäkin laitteessa tietämättä yhtään mitä olen tekemässä. Nyt kuntosaleilu ei ole (mulle ennen niin tuttua) päämäärätöntä pumppausta, vaan tiedän mitä harjoittelulla voi saavuttaa. Ja ei, se ei ole bikini fitness kisakunto, laihtuminen tai edes pyöreämpi peppu. Opettelen tällä hetkellä käyttämään kehoani oikein.

Kun taustalla on ala-asteelta alkanut urheilun vihaaminen ja päähän pinttynyt ajatus, että olen siinä tosi huono, tuntuu uuden mukavalta tuntuvan urheilulajin löytyminen melko ihmeelliselle. Luulen, että myös ikä on tehnyt tehtävänsä ja en enää jaksa miettiä itseäni niin paljoa, miltä suoritukseni näyttää ja ovatko muut tässäkin asiassa paljon parempia. Yllätin itseni jopa sillä, että personal trainerin läsnäolo salilla tuntuu tosi kivalle, vaikka luulin ensin tuntevani oloni kiusaantuneeksi. Ihan kuin minun liikuntasuoritukseeni keskittyvä PT:n seura viestittäisi muille epäonnistumisesta. Vaikka pelkästään se, että käyn kuntosalilla on melkoinen onnistuminen, josta olen onneksi osannut iloita nyt joka viikko, myös niinä viikkoina jolloin saleilu on jostain syystä jäänyt väliin. Ennenhän olisin tuntenut väliviikoista huonoa omatuntoa, tietenkin.

Hyvä urheilufiilis on tottakai monen asian summa. Siihen vaikuttaa oma motivaatio, kiva ja inspiroiva saliseura, matalan kynnyksen kuntosali, nätit merimaisemat kuntopyörän selästä, hyvä raikas ilma salilla sekä tietenkin omalle kropalle sopivat vaatteet, jotka eivät tunnu epämiellyttäviltä päällä. Samoihin aikoihin kun aloitin kuntosaliharjoittelun sain uudelta urheiluvaatevalmistajalta, Yvetteltä, kasan treenivaatteita testiin ja olen kyllä ollut tosi kovassa testausseurassa, sillä muut Yvetteä testaavat bloggaajat ovat olleet ammattiurheilijoita tai tosi kovia vapaa-ajan liikkujia. Näitä vaatteita on näkynyt ainakin Endorfiinikoukussa Elinan, Monna treenaa Monnan ja Super fit me Nanan päällä. Ja nyt siis tämän yhden Elsan. Yvetten slogan on muuten sopivasti "uskalla ylittää itsesi" ja sillä tiellä tosiaan ollaan!

Mulla on muiden Yvette-bloggaajien kanssa hyvin erilaiset liikkumistottumukset, kuten myös vaatimukset urheiluvaatteista. Itselleni tärkeimpiä seikkoja salivaatteissa ovat tottakai laadukas  ja toimiva materiaali, mutta kriteereihini kuuluu myös se, että housujen vyötärö on tarpeeksi korkea etteivät housut missään tilanteessa rullaannu vatsamakkaroideni alle. En myöskään halua sulloa omppuvartaloani tiukkoihin toppeihin, vaan paitojen on oltava imartelevia juuri mun kropalle. En tiedä mitään sen epämiellyttävämpää kuin urheilla liian pienissä, rullaantuvissa ja kaikki makkarat esiin tuovissa vaatteissa ja valitettavasti sitäkin on tullut tehtyä ihan liikaa. Ei onneksi näissä vaatteissa!

Minusta on yllättävää, että niin ammattiurheilijat kuin tällaiset pyöreät hyvinvointiliikkujatkin voivat löytää samasta mallistosta toimivia liikuntavaatteita. Mutta näköjään sekin onnistuu! Käytän itse Yvetten vaatteista alaosassa kokoa XL ja yläosasta vaatteet ovat kokoa 2XL. Nämä vastaavat mielestäni n. 44 ja 46 kokoja.  Tarkemman koko-oppaan löydät täältä.


Vaikka vaatteet ja motivaatio olisikin mintissä, yksi asia kuntosaliharrastuksessa on silti sietämätöntä. Salilla nimittäin soi ihan kamala radioasema, joka soittaa maailman kaikkeuden hirveimpiä biisejä. :D Siksi kokosinkin hetki sitten yksin treenaamista varten oman soittolistan Spotifyyn. Soittolista on taattua laatua, sillä sisältää vain lempibiisejäni ja on täysin harkitsematon sekoitus hidasta ja nopeaa, mutta tottakai suomalaista musiikkia. Kannattaa kuunnella, mutta ei odottaa ihan liikaa ;)

Olin eilen sopinut näkeväni Riikkaa kahvittelun merkeissä puistossa. Alunperin meidän piti olla ihan vaan kaksin katsomassa lapsiemme leikkejä, mutta ilokseni myös Anna-Maria tarvitsi päiväkahviseuraa ja houkuttelin hänet mukaan Brahen leikkipuistoon istuskelemaan. Matkalla Alppilaan myös Eino kyseli tekemisiemme perään ja lopulta hänkin liittyi mehukemuihimme.

Naureskelin sekalaista seurakuntaamme, johon kuului niin lapsettomia kuin lapsellisia, kaksi-kuin kolmekymppisiä, homoja ja heteroita, sinkkuja ja varattuja, lapsia ja aikuisia, koululaisia ja päiväkotilaisia, kasvissyöjiä ja sekaaneja, yhteisenä nimittäjänä taisi olla kuitenkin blondius kun Einokin oli saanut tukkaansa pirteän pääsiäisvärin. On oikeasti tosi kiva, että elämään mahtuu monenlaisia tyyppejä ja mekin mahdumme monen niin samanlaisen mutta kuitenkin erilaisen tyypin elämään itsenämme. 

Välillä mietin, mikä somessa on parasta ja yksi ehdoton plussapuoli on kyllä laajentunut kaveripiiri. Ilman blogia (ja nykyisin myös Instagramia) en olisi löytänyt näitäkään tyyppejä elämääni. Somessa tutustuminen on johtanut hauskoihin hetkiin, kuten kohtaamisiin berliiniläisessä leikkipuistossa, illanistujaisiin raumalaisessa majatalossa, telttaretkeen myrskyilmassa, juhannuksen yli jatkuneeseen kissavahtina olemiseen Hämeenlinnassa, ruokailuseuran löytymiseen Turussa, vaatevaihtokauppoihin Rovaniemen ja Helsingin välillä, Varsovan matkaan ja kauniisiin maalaishäihin. Myös niitä vähemmän hauskoja hetkiä on ollut, päällimmäisenä tulee mieleen se kerta, kun kaksi somen kautta tullutta ystävää tapasivat toisensa ensi kertaa hiustenleikkuun merkeissä syöpäosastolla. Mutta oli tilanne mikä hyvänsä, niin kyllä näiden kaikkien vuosien aikana elämään tulleiden tyyppien kanssa on ollut mukavaa.

Myös lapselle on kiva, että seuraa löytyy nyt niin moneen eri menoon. Omaan lapsuuteeni verrattuna aikuiset ovat Kaamokselle enemmän isompia kavereita kuin etäisiä auktoriteetteja, joiden seurassa tulisi olla vain kiltisti ja hiljaa. Muistan itse lapsuudesta pelänneeni vanhempieni harvoin vierailevia aikuiskavereita ja pakotettuja käsi päivää toivotuksia ja siksi tällainen sekava ja usein muuttuva lauma turvallisia (vaikkakin isoäänisiä ja eläväisiä) aikuisia onkin ihana juttu, jollaista uuteen kaupunkiin raskauden alussa muuttanut osaa arvostaa. 

Kaupallinen yhteistyö Nanson kanssa

Kun kerroin kavereilleni tekeväni Nanson kanssa tänä keväänä muutaman yhteistyöpostauksen, reaktiot olivat melko yksipuoliset. "Ai siis bloggaat jostain yöpaidoista?". Ei, kun bloggaan Nanson vaatteista! "Siis jostain paituleista?". Ei kun ihan arkivaatteista ja toimistokuteista, niistä samoista joita olen käyttänyt iät ja ajat. 

Kavereiden reaktiot tulivat mulle yllätyksenä, sillä olen itse käyttänyt Nanson vaatteita 2000-luvun alusta lähtien, kiitos silloisen Lempivaate-malliston ja Nanson ja Paola Suhosen yhteistyön. Mutta vaikka Nanso onkin kuulunut vaatekaappini peruspilareihin ainakin 15 vuotta, en vain voi olla ihailematta juuri tämän kevään mallistoa. Tuntuu, kuin nämä olisi tehty juuri mulle!

Koska olen kokoa 46-48, olen siitä onnellisessa asemassa, että mulle menee Nansolta sekä perusmalliston että Nanso Plus- malliston vaatteet. Tänä keväänä kuljen siis vähän molemmissa, pienipyllyisenä perusmalliston housut istuvat mulle plussaa paremmin ja yläosasta plussa tuntui ainakin jakuissa ja mekoissa paremmalle. Plussamalliston tarjontaa kannattaa seurata muidenkin kuin plussakokoiseksi itsensä mieltävien, sillä monissa malliston vaatteissa pienin koko on D36-38, joka tarkoittaa vähän reilumpaa mitoitusta niille kriittisimmille alueille eli hihansuihin, rintoihin tai peppuun. Nanso Plus-mallistosta kiinnostuneiden kannattaa kurkata myös Mimmin postaus omista suosikeistaan - etenkin mustavalkoinen Pinot-housuasu on Mimmin päällä U-P-E-A!

Nanso on tunnettu joustavista trikoovaatteistaan, mutta vuonna 2017 tarjolla on paljon muutakin, muun muassa farkkuja, neuleita, kauluspaitoja. Omat kevätsuosikkini ovat kuitenkin sitä perus-Nansoa, ihanan pehmeää puuvillaa ja trikoota. 

Tässä postauksessa näkyvät vaatteet ovat varmasti niitä kesän käytetyimpiä. Kauniit vajaamittaiset Nuotti-housut (XL) ovat ihanan hulmuavat ja mukavat päällä. Niihin yhdistin Tasku t-paidan (XL), kun kerrankin löytyi kroppaani imarteleva perusteeppari, tarpeeksi löysä, mutta selkeästi naisvartalolle suunniteltu. Jos etsinnässä on täydellinen perus t-paita, tämä on löytö. Jonka muuten ostin itselleni jo myös mustana.

Tyylin kruunaa tuo ihana löysä Plus-malliston  Piennar-jakku (D46-48), jota löytyy laajalla kokoskaalalla D36-38-D56-58. Täydellisempää taskullista keväthuitulaa saa hakea!

Innostuttuani kuvissa näkyvien housujen myötä culottes-,mallista, tein kevääksi itselleni toisenkin housuhankinnan, joka on melko jännä! Nansoshopista kun löytyy myös Pitsiraita-culottesit, jotka on tehty yksinkertaisesta reikäpitsineuloksesta ja ne ovat siis vähän läpinäkyvät! Housut eivät vielä ole tulleet minulle, mutta jännitän jo nyt miten paljastavat pitsihousut onkaan, ajatuksissani ne kun ovat aivan ihanat kesällä.

Jos kuvissa näkyvät tai muut ihanan pehmeät kevätvaatteet kiinnostavat, kannattaa käydä Nansoshopissa tai myymälöissä ostoksilla nyt kun kokoja on vielä jäljellä. Etenkin pienemmät koot näyttävät liikkuvan hurjaa vauhtia, joten nyt on mitä täydellisin aika kääntää katse kevääseen ja tehdä kauniit ja laadukkaat hankinnat Nansoshopista.

Mitäs tykkäätte omista suosikeistani? Mä olen ihan rakastunut ja innoissani, että viimein postauksen tultua ulos saan nämä vaatteet arkikäyttööni! Niin kauniit ja niin mukavat päällä!

ps. Huomenna kannattaa tarkkailla Instagramiani, sillä siellä alkaa mahtava arvonta Nanson tuotteisiin liittyen!

Kuvat: Photography Annika Liinanki 

Meikki ja hiukset: Jannica Stelander

Leppoisaa pääsiäistä täältä kotisohvalta käsin! Ihana neljän päivän pääsiäisloma tuli kyllä otolliseen saumaan kun viime viikot ovat olleet yhtä lentoa ja monenlaisten töiden limittämistä yhteen. Ihan en töistä päässyt näin lomallakaan eroon, vaan ensi viikonlopun Lapsimessut (jossa olen muuten Neuvolan lavalla päivittäin jutustelemassa) painavat päälle ja vaativat pientä panostusta näin lomapäivinäkin. 

Eilen kuitenkin otettiin Kaamoksen ja Anna-Marian kanssa pieni irtiotto kotoa. Mietimme Anna-Marian kanssa, että joku pieni pääsiäisreissu olisi tosi kiva tehdä, mutta tuntui ettei oikein mikään paikka ollut auki. Onneksi muistin Suomen luontokeskus Haltian Nuuksiossa ja kun se oli auki, otimme kohteeksemme Espoon. Haltiaan pääsee näppärästi myös julkisilla, ensin steissiltä U-junalla Espoon keskukseen ja siitä 245 bussilla Nuuksioon. 

Nuuksiossa vierähtikin useampi tunti, kun reippailimme yhden luontopolun, tutustuimme näyttelyihin, ratkoimme lapsille suunnatun munajahdin sekä söimme tukevasti Ravintola Haltian seisovasta pöydästä Luonto lautaselle-lounaan. Reippaan päivän jälkeen kyllä väsytti ihan huolella!

Ravintola Haltia oli panostanut pääsiäisbuffettiinsa ja lähiruokaa sekä villiyrttejä suosiva ravintola notkui pääsiäisherkkuja. Hyvä minulle, sillä en ole erikoistunut sesonkiruokiin ja lammaspaistini odottaa edelleenkin pakasteessa tekijäänsä. Haltiassa saimme kuitenkin vaikka mitä ihanaa, nokkoskeitosta lammaspadan kautta valkosuklaapashaan. Voi nam!

Meillä oli ravintolaan pöytävaraus, joka kyllä yhden aikoihin olikin tarpeen. Ravintola kuhisi retkeilijöitä ja lapsiperheitä ja en ollut nähnyt Haltian ravintolaa noin täynnä ennen. Tosi kiva, että ihmiset ovat löytäneet luontokeskuksen ravintolan, sillä ruoka tehdään tosi laadukkaista aineksista ja aina tarjolla on myös jotakin uutta, kuten nyt punakaalta mesijuurella höystettynä sekä fenkolia tyrnillä ja naurishilloa! Toki kasviksiin epäluuloisesti suhtautuvalle lapselle tällainen uusien makujen kavalkadi ei näyttäytynyt kovinkaan ihanana juttuja (perunamuusissakin oli persiljaa!), mutta pinaattikeitoksi väittämäni nokkoskeitto upposi nirsoonkin napaan hyvin. (Sanon nokkosta nykyään pinaatiksi ihan siksi, että mieto pinaatti on Kaamoksen suosikkia ja polttavaa nokkosta hän ei suostuisi edes maistamaan. Valkoinen valhe tässä kohdin toimii paremmin kuin hyvin)

Eilisen jälkeen olemme olleet tänään melko väsyneitä ja lötkötelleet kotona nukkuen aamulla melkein kymmeneen. Päivällä kävin kyllä Kauneushoitola Hillassa kasvohoidossa Kaamoksen katsellessa Netflixiä Hillan sohvalla, mutta muuten emme ole tehneet tänään mitään. Huomenna ajattelin jatkaa samalla kaavalla, sillä tiedän ensi viikon olevan taas tosi hektinen.