Viime vuosina on ihan oikeutetusti alettu kyseenalaistamaan mediassa näkyvää naiskuvaa ja kiinnittämään huomiota miten muokattuja ja laitettuja kuvia lehdissä ja netissä nykyään onkaan. Olen itsekin aika kriittinen nykyajan naiskuvalle ja toivon aina, että mediassa näkyisi monenlaisia, monenkokoisia ja monen ikäisiä ihmisiä, niin miehiä kuin naisia. Silti ymmärrän hyvin, miksi mm. lehtien ja levyjen kansiin päätyy ihmiset useimmiten meikkaajan, kampaajan ja ammattikuvaajan käsien kautta tehtyjä kuvia, sillä jos voi valita sen oman arkinaaman ja ammattilaisen viimeistelyn väliltä, valitsisin minäkin sen ammattilaisen kädenjäljen. 

Olen ollut monissa valokuvissa mallina, on ollut lehtikuvaussessioita, vaatemerkin verkkokauppakuvien ottamista ja viimeiseksi Annika Liinanki Photographylle malleilu. Osassa kuvissa on käytetty meikkaajaa, osassa olen laittanut kasvoni ja hiukseni itse. Suurin piirtein siis tiedän mitä kuvauksissa tapahtuu: meikkaaja ja kampaaja tuovat kuvattavasta ne parhaat tai kuvaan sopivimmat piirteet esille ja kuvaaja kuvaa etsien juuri oikeita kuvakulmia oikeassa valossa ja mallina oleva lähinnä kuuntelee ohjeita ja toteuttaa niitä parhaan kykynsä mukaan. Kuva on siis vähintään kolmen tyypin yhteistyön tulos.

Silti, vaikka olen noissa kuvauksissa ollut itse kuvattavana, harhautuu mun ajatus luulemaan, että eri medioissa näkyvät upeat kuvat julkkiksista ja malleista edustavat heitä jotenkin luonnontilassa. Että joka aamu herätessään Adele näyttää yhtä upealle kiiltävässä tukassaan ja silmärajauksissaan mitä niissä kuvissa, joita Instagramista ihailen. Ja sitten mulle tulee olo, että olenpa minä ankea ja kulahtanut ja tuo tuolla on aina vaan niin upea!

Nämä postauksen kuvat ovat parin viikon takaa Annika Liinanki Photographyn kuvauksista ja meikin ja hiukset kuviin mulle laittoi Jannica Stelander. Ja oikeastaan vasta näiden kuvauksien aikana aloin ymmärtämään, että vaikka lehdissä ja televisiossa näkyy toinen toistaan upeampia naisia, ei nekään ilman laittautumista näyttäisi kuin varjolta siitä ihanuudesta mikä mun silmille lävähtää. Ja vaikka toisaalta toivoisin näkeväni enemmän sitä luonnontilapuolta mediassa, kyllä mäkin Adelena laittaisin levynkanteen sen laitetun ja stailatun version itsestäni sen sijaan, että haluaisin olla kuvassa Lidlin joogahousuissa asusteena tummat silmänaluset (= lookkini tätä juttua kirjoittaessa). Ja tästä loogisena johtopäätöksenä syntyi, että jos Adelekaan ei näytä aamuisin niin upealle, niin mähän oon ihan yhtä upee kuin Adele :D

Kuvia ja kuvaamista taas mietin ihan siksi, että olen huomenna jälleen mallina ja tällä kertaa tehdään Annikan ja Jannican kanssa alusvaatekuvia ja vähän jännittänytkin koko hommaa. Tiedän jo entuudestaan, että Annika ei käytä kuvakäsittelyä kuin värien muokkaamiseen eikä kaventele tai siloittele muuten lopputulosta, joten sillä mennään mitä ollaan. Mutta tiedättekö mitä? Mä luotan näihin mimmeihin ihan 100% ja näitä yllä olevia kuvia katsoessani päädyin siihen, että handlaan tän ihan ok ja huomisistakin kuvista tulee ihania! Ne eivät ehkä näytä ihan siltä kuin mä yleensä aamulla alusvaatteissa näyttäisin, mutta se oon silti minä mun taikurinaisten käsittelyn jälkeen. Sama tyyppi kun näissä joogahousuissakin, vähän eri vinkkelistä vaan.