Kävimme Kaamoksen kanssa pari vuotta sitten pienessä ihanassa Haapsalun kaupungissa n. 150 kilometrin päässä Tallinnasta. Visiitti ei kestänyt kuin yhden iltapäivän verran ja olen siitä asti haaveillut, että joku päivä palaisimme takaisin Haapsaluun ihastelemaan kaupunkia ja syömään toiset palaset Muureääre kohvikin ihanaa Napoleonin kakkua. Ja nyt pääsimme takaisin!

Reissussa mukana on rento porukka, kolme aikuista ja viisi lasta, joista viisivuotias Kaamos on nuorimmainen. Näin kolmen päivän jälkeen on pakko kehua Kaamoksen kisakuntoa, sillä omista lomistamme poiketen tällaiset mediamatkat ovat todella tiiviisti aikataulutettuja ja mukaan mahtuu tottakai myös niitä ei-niin-kivoja kokemuksia. Yksi niistä tosin oli omaa vikaani, sillä unohdin pakata Kaamokselle hanskat mukaan ja tuulisessa Haapsalussa ei kyllä olisi pärjännyt ilman käsineitä. Mutta onneksi Viro on Viro ja käsintehdyt neulelapaset löytyivät ensimmäisestä matkamuistomyymälästä kuudella eurolla käsien lämmikkeeksi. 

Tällä kertaa vietimme Haapsalussa yön Fra Mare Thalasso Spa-hotellissa ihan meren ja hiekkarannan vieressä ja ehdimme jopa ennen yöunia nauttimaan rauhallisesta kylpylästä porealtaasta ja ulkoaltaasta käsin. Ennen uintia oli kuitenkin vuorossa Haapsalun Piispanlinnaan tutustuminen sekä ruokailu Talumehe Pubissa, joka on (niin oudolta kuin se suomalaisesta kuulostaakin) lapsiperheiden suosima pub. Ja Hyvä pub olikin, ruoka-annokset mukailivat virolaisia perinneherkkuja ja annokset olivat isoja ja edullisia ja todellakin lasten mieleen. 

Seuraava päivä alkoi meille tutussa paikassa Ilonin Ihmeiden maassa, eli virolaistaiteiteilija Ilon Wiklandin nimikkotalossa, jossa on mm. taidegalleria, myymälä, leikkipaikka, askartelutila ja Katto Kassisen huone. Jos mietitte miksi juuri ruotsalaisen Katto Kassisen, niin vastaus on niinkin yksinkertainen, että Ilon Wikland on kuvittanut suurimman osan Astrid Lindgrenin kirjoista, siis myös tarinan maailman parhaasta Katto Kassisesta. Vaikka Wiklandin kuvitukset ovat varmasti meille kaikille tuttuja, on taiteilija ainakin itselleni melko tuntematon ja hänen tarinansa todella kiinnostava. Lisää Ilon Wiklandista kannattaa lukea vaikkapa tästä Ylen artikkelista. 

Ilonin Ihmeiden maan jälkeen pääsimme viimeinkin takaisin Muuriääre kohvikiin ja lammaspihvien jälkeen maistuikin mikäs muu kuin se Napoleonin kakku. Jokaisen Haapsalussa piipahtavan tulisi kyllä käydä syömässä kakut tuossa kahvilassa, sillä jopa tallinnalaiset tulevat välillä kakkujen vuoksi Haapsaluun. Ymmärrän heitä täysin!