En jaksa olla vakavasti otettava kolmekymppinen

Täytin tammikuussa 35 vuotta. Se on mielestäni melko paljon ja sai aikaan pienen ikäkriisin, sillä huomasin etten ihan istu sii...


Täytin tammikuussa 35 vuotta. Se on mielestäni melko paljon ja sai aikaan pienen ikäkriisin, sillä huomasin etten ihan istu siihen varhaiskeski-ikäisen muottiin, minkä olin päässäni tästä iästä rakentanut. Sisäisistä asioista en jaksa edes aloittaa, mutta jo ulkoisestikin muistutan enemmän teiniä kuin vakavasti otettavaa, uraa luonutta, perheen perustanutta, neljääkymppiä lähestyvää naista laadukkaassa jakkupuvussa ja käytännöllisissä koroissa.

En tiedä mistä olen visioni rakentanut, kun ennen ajattelin, että tässä iässä pitäisi jo osata karsia hörhelöt tyylistä, satsata kalliisiin "sijoituslaukkuihin", käyttää vain kolminumeroisilla summilla ostettuja, luonnonmateraalista tehtyjä ja Suomessa suunniteltuja vaatteita ja tuoda esiin vuosien saatossa luotu klassisen käytännöllinen tyyli. Eikä ainakaan hankkia ketjuliikkeen tekonahkaista kultalaukkua, pinkkejä peililaseja ja aniliininpunaista huulipunaa, koska ne tuntuvat enemmän itselle.

Nyt kun mietin visiotani kolmikymppisyydestä, mietin miten olen voinutkin ajatella niin ankeasti nuorempana. Ei sillä, etteikö kaikki nuo yllä luettelemani, mielestäni kolmekymppisen tyylille ominaiset jutut olisi fiksuja valintoja, mutta omaan tyyliin ne eivät istu kovinkaan hyvin. Ja kuka oikeasti edes tsiigaa vastaantulijan asusteita miettien, että tuossa iässä tuon kultalaukun tulisi kyllä olla oikeaa nahkaa ja aurinkolasien RayBanit? :D On tosi ihanaa, että ihmiset löytävät iän myötä oman tyylinsä ja joillekin se tarkoittaa sitä klassisuutta ja yhden lempihuulipunan käyttöä. Mutta aivan yhtä ihanaa ja sallittua on olla löytämättä sitä perinteistä aikuistyyliä ja ilmentää tyylin kautta muita juttuja. Tai olla ilmentämättä yhtään mitään.

Jos jotain olen lapselta oppinut, niin se on asioiden kyseenalaistaminen. "Onks pakko jos ei haluu" onkin lause, mitä toistelen myös itse usein itselleni ja samaan syssyyn totean, että ei ole. Koska miksi olisi?

kuvassa näkyvät jutut: Takki: R-collection, laukku: H&M, aurinkolasit: Lindex

kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

19 kommenttia

  1. Aamen! Mä alan jo kallistua vahvasti "ikä on vain numeroita" suuntaan, koska ei musta saa kolmekymppistä tekemälläkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Mä tiedostan olevani kyllä 35, mutta en koe olevani sellainen 35, mitä luulin, että musta tulee.

      Poista
  2. Jokainen tyylillään! Mäkin ajattelin, että kolmekymppisenä tulee käyttää tätimäisempiä vaatteita, varmaankin, koska oma äitini käytti, kun oli kolmekymppinen. Mutta sitten huomasin, että kasari- ja ysärityyli oli muutenkin tätimäisempi, ja ajat muuttuu!

    Ihana takki! Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, paljon on myös ajanmukaisessa tyylissä syy tähän omaan "teinimäisyyteen". Ei ole mikään pakottava tarve olla tyylillisesti aikuismainen, kun monet muutkaan ei onneksi ole.

      Poista
  3. Minä taas oon ajatellu että kolmivitosena on ostettava kaikki vaatteet Prismasta ja laitettava hiuksiin mummopermis.
    Viimeset kymmenen vuotta mulle on jankattu "sinun iässä pitää pukeutua naisellisemmin", joten mulle kolmevitoskriisi ruumiillistui siinä, että ymmärsin ettei mun ikä tarkota sitä että pitäs pukeutua ulkopuolelta tulevien odotusten mukaisesti.
    Minä kulen tennareissa ympäri vuoden, leikkasin 35-synttäreiden aattona hiukset lähes siiliksi enkä omista yhtäkään paitapuseroa, huulipunaa tai korkkariparia koska en vaan koe niitä omiksi. Nyt ekan kerran mulla alkaa olla tunne että tulen selviämään myös jatkossa ilman niitä,eikä mun tarvii tuntea siitä häpeää.
    Niitä kolminumeroisesti hinnoteltuja kotimaisia mekkoja multa kyllä löytyy. En oo aatellu että ne ilmentäis minun ikää, vaan sitä että inhoan shoppailua. Yksi kunnollinen laadukas vaate säästää mut siltä että pitäis olla jatkuvasti etsimässä uusia.
    Minä oon niin onnellinen mun iästä. Mulle koko 35-kriisi oli positiivinen kokemus, ja ilmeisesti sullekin: sää vaan kertakaikkiaan hehkut koko ajan kauniimpana ja kauniimpana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noinhan se pitääkin just ajatella, että miltä itsestä tuntuu. Havahdun vaan välillä siihen, että mietin tyylikysymyksiä (jotka on mulle tärkeitä ihan harrastuksenakin) niin, että pitäiskö tässä iässä jo rauhoittua.

      Poista
  4. Tykkään kyl sun tyylistä tosi paljon! Ikä on vain numeroita!

    VastaaPoista
  5. "Jokainen taplaa tyylillään" - tässä yks vanhemmilta ikäpolvilta opittu ja niiden huulilta usein kuultu lausahdus.
    Kai toi toteamus sopii vaatteisiinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se sopii! Ja nyt on tyylillisesti ihanan vapaata tämä aika, mun lapsuudessa aikuisilla oli huomattavasti tiukempi pukukoodi ja glitterilakkaa ja pinkkiä käyttävä nainen olisi ollut melkoinen ihmetyksen aihe.

      Poista
  6. Samaistun, myös tammikuussa 35 täyttäneenä :) Huomaan juurikin niitä "pitäisi, muttei vaan haluu" ajatuksia, jotka ilmestyi salakavalasti...ihanaa kun on ihmisiä, jotka muistuttaa omalla esimerkillään, ettei tää elämä niin vakavaa ole. Kiitos siitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Ihana olla tällaisessa asiassa edes vähän esimerkki!

      Poista
  7. Sulla on upea tyyli ja näytät todella hehkuvalta!

    VastaaPoista
  8. Olen 37, mutta en tunne itseäni yli kolmekymppiseksi. Tuntuu välillä, että ainoa asia, joka tekee mut aikuiseksi on lapsi. Tosin hänkin on vasta taapero, joten olen "tosi vanha" äiti.

    Olen työtön, ja vaikka olisin töissä, en olisi toimari, johtaja, menestynyt toisin kuin tässä iässä pitäisi olla.

    Olen eronnut, Tinderöin, ja asun vuokralla. Pitäisi olla se mies ja hieno asunto ja lomamatkat.

    Pukeudun revittyihin farkkuihin, neonväreihin ja bomberiin. Joskus jopa ystäväni pitävät vähän keskenkasvuisena.
    Itsehän näitä paineita ja mielikuvia luo. Mutta toisaalta ajattelen, että olen aika mielenkiintoinen ja monipuolinen tyyppi, enkä ole keski-ikäistynyt tai kangistunut muiden asettamaan muottiin. Lapsellani on aika himmee äiti :D Ja joku saa musta ainutlaatuisen puoliskon.

    Uskon, että olet samaa sarjaa :) Hyvähyvä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, kuulostaapa tosi tutulle! Mä kans asun vuokralla, tinderöin ja pukeudun bomberiin eli samaa sarjaa!

      Poista
  9. Heii, sulla on ihana tuo takki! Saanko udella mitä kokoa käytät? Saisi vähän edes vinkkiä noiden kokoasioista, sovittamaan kun ei pääse ja pitäisi vaan osata/uskaltaa tilata mittojen perusteella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heips! Mun takki on kokoa L, mutta M olisi ollut sopivampi. Tuo on tosi leveä ja mulla on usein siellä alla kevytuntuvatakki. Kannattaa ottaa melko pieni koko, leveyden puolesta tuo takki kyllä menee ainakin kokoon 54 L kokoisena, joten uskon myös S ja M kokojen olevan reiluja.

      Poista
    2. Kiitos, tämän ja mittailuiden perusteella uskaltanen kallistua siihen S-kokoon, melko reiluja vissiinkin ovat.

      Poista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images