Lahden MM-kisat epäurheilullisin silmin

Olen profiloitunut ystäväpiirissäni siksi tyypiksi, joka ei ymmärrä urheilusta mitään. Enkä todellakaan syyttä. Muutama vuosi sitten Mimmi hehkutti mulle mmi-kisojen aikaan tosi mahtavaa parisprinttiä ja mä tottakai kiinnostuin asiasta - luulinhan että kyse on jostain tosi hienosta Paris- printistä. Jääkiekon maailmanmestaruusvoittoon vuonna 2011 havahduin vasta kun silloinen kotikatuni Hämeenkatu täyttyi huutavista ja Suomen lippua heiluttavista ihmisistä ja tämän vuoden Lahden MM-kisoista kuulin, kun sain kutsun tulla median edustajien mukana kokeilemaan mäkihyppyä Lahteen (en mennyt).

Tämän vuoksi aika moni kysyi olenko tosissani kun kerroin lähteväni Lahden MM-kisoihin päiväksi. Ja olin minä, sillä pakkohan tällaisen penkkiurheilutörpön on tilaisuuden tullen lähteä katsomaan mitä ihmettä talviurheilukisoissa tapahtuu. Ja sanotaan nyt suoraa, että lähtöä helpotti alueen Festival Arenalla esiintyvä Antti Tuisku, sillä jos Anatuden keikalle on mahdollisuus päästä, menee siinä mäkihyppykilpailutkin samalla! Lahden MM-kisat reissasin mediakutsulla, kiitos siitä.

Kuten kuvista ehkä huomaa, en niin kauhean paljon keskittynyt itse urheilusuorituksiin, vaan otin ilon irti aurinkoisesta talvipäivästä muuten, sillä kisa-aluehan oli kuin pienet festarit kojuineen ja oheistoimintoineen. Oikein harmitti, ettei Kaamos ollut mukana, sillä alueelta löytyi lapsille vaikka minkälaista ohjelmaa ja Kaamos olisi kyllä tykännyt etenkin Röllin talvimaasta paljon. Röllin talvimaassa lapsiperheet pystyivät seuraamaan kisoja isoilta screeneiltä ja lapsille oli järjestetty monenlaista ohjelmaa pulkkamäestä mäkihyppyyn ja jääkiekkoon, joten ainakin perheen pienimmät pysyivät hyvin lämpimänä vanhempien jännittäessä kisoja.

Alueelta löytyi paljon ruokakojuja, joista löytyi perusherkkuja grillimakkarasta voissa paistettuihin muikkuihin sekä tietenkin Lahden erikois- kisapilsiä. Festariareenalta löytyi vähän fancympää ruokaa, mutta koska Lahden keskusta on ihan Salpausselän kisa-alueen vieressä, söimme festarialueella vain muikut lisukkeineen ja suuntasimme illalla kaupungin keskustaan italialaiseen. Onneksi meillä oli varaus ravintolaan, sillä aika moni muukin tuntui seilaavan kisapaikan ja kaupungin väliä ja toppahousuisia kisaturisteja näkyi kaupungilla paljon eikä ravintoloihin aina mahtunut sisään.

Ennen perjantaita mulle oli täysin epäselvää miten urheilukisoihin tulisi pukeutua, sillä yhdistelmä ulkoilusta ja iltabileistä ei oikein auennut. Onneksi Esko osasi neuvoa oikean pukeutumiskoodin toteamalla, että paljon toppavaatetta päälle ja illalla on ihan ok bilettää toppahousuissa Areenalla ja tällä asukoodilla mentiin sekä päivä että ilta. Antti Tuiskun keikalla seurueemme kokosi ala-astetyyliin toppavaatteista ja repuista kasan ja tuiskutimme oman toppakasamme ympärillä keikan läpi. Kun muut kisavieraat jäivät iltayhdentoista aikaan vielä areenalle bailaamaan, poistui mediamaajoukkueemme kuitenkin jo kotimatkalle ja puolilta öin olin jo kotona nukkumassa.

Ei tuo matka minusta penkkiurheilijaa kyllä tehnyt, mutta itse tapahtuma oli kyllä kokemisen arvoinen ilman hiihtofanitustakin. Oikeastaan kyllä harmittaa, että ensi viikko ja viikonloppu on sen verran kiireinen, etten ehdi lähteä Kaamoksen kanssa vielä omalle kisamatkalle Lahteen. Ehkä sitten...20 vuoden kuluttua sitten :)