arki
Uusi vuosi - tarpeellinen rajapyykki
1.1.17
Tänään on vuosi 2017, mutta kaikki tuntuu samalle kuin ennenkin. Vaikka uusi vuosi on vain ihmisen päättämä päivä, jolloin yksi vuosi luku muuttuu toiseen, tuntuu se tällä kertaa todella tärkeälle riitille. Vuodenaika, mieli, kellon kulkusuunta eikä oikeastaan mikään muukaan muutu vuoden vaihteessa miksikään, mutta symbolinen eroaminen edellisestä vuodesta ja ajatusten suuntaaminen tulevaan tekee juuri nyt todella hyvää.
Vuosi 2016 oli itselleni rankempi kuin olisin samaan aikaan vuosi sitten uskonut. Se sisälsi tärkeän ihmisen kuoleman lisäksi työkuvioiden muuttumista sekä vuoden viime metreille jatkuneen ihmissuhteen, jonka haavoista paraneminen kestää pitkälle uuteen vuoteen. Vuosi 2016 avasi silmät monessa mielessä, valitettavasti yksi isoimmista teemoista on ollut selviäminen vuoden alusta jatkuneista menetyksistä, joita mieli pelkää tulevan vain lisää ja lisää.
Samalla vuosi toi hyvää. Etenkin ihmissuhdeasioissa tietoisuus hyvästä olosta toisen ihmisen kanssa teki hyvää. Olin jo aikoja sitten luopunut ajatuksesta, että jostain löytyisi ihminen joka nauraisi samoille jutuille ja puhuisi samaa kieltä, jonka seurassa olo olisi rento ja tuntisin oloni hyväksytyksi. Jo pelkästään sen fiiliksen kokemisesta olen kiitollinen, vaikka todellisuudessa vastassa taisikin olla ihminen, joka vain halusi että hänestä välitetään ja sanoi siksi asioita, mitä tiesi mun haluavan kuulla. Ihminen, joka hyvän lisäksi sai aikaan myös niin paljon surua ja epäluuloa, että hänestä kiinni pitäminen sattui lopulta enemmän kuin irrottaminen.
Vuosi 2016 oli vuosi, jolloin opin puntaroimaan hyvää ja huonoa oloa. Yhtälö pienten onnen hetkien ja suuren epämääräisen ja vellovan surun välillä alkoi hahmottumaan vasta joulun aikaan. Vaikka olen enemmän tunne- kuin järki-ihminen, ei pienten positiivista tunnetta ja hyväksyntää tuovien hetkien tule olla niin tärkeitä, että niiden voimalla kestäisi mitä tahansa. Kun toisen ihmisen aiheuttama epäluuloisuus ja epävarmuus on niin syvää ja lamauttavaa ettei jaksa enää keskittyä iloa tuottaviin asioihin tai nähdä ystäviä, ollaan synkillä vesillä. Kun toinen ei ymmärrä tekemisiensä aiheuttamaa kärsimystä, ollaan upoksissa. Vaikka Paperi T räppää, että lopetus harvoin on loppu, toivon todellakin pystyväni jatkossa erossa epävarmuutta lisäävistä suhteista, vaikka ne toisivat myös onnen hetkiä elämään. Ei nimittäin ole mukavaa pelätä kysymyksiä, kuten "mitä kuuluu" sillä liian usein vastauksena oli, hyvästä yrityksestä huolimatta, pelkkää itkua.
Vuoden viimeinen viikko näytti jo valoa tunnelin päässä. Kun pää saa tilaa kuormittavilta ajatuksilta löytyy arjesta paljon pieniä ilon aiheita. Jo pelkästään joogakortin uusiminen ja yin-joogassa käyminen on tuntunut mahtavalle. Samoin muutamien jouluoluiden tissuttelu yksin Radio Helsingin ohjelmia kuunnellen. Ensi viikoksi varasin kosmetologiajan, edellisestä kerrasta kun on jo ainakin puoli vuotta! Myös ajatus ruokailujen siirtämisestä takaisin vähähiilihydraattisempaan suuntaan on mukava, sillä loppuvuoden mässäilyt alkavat näkyä yleisfiiliksessä ja keho kaipaa takaisin energiansa. Myös työpaikan muutto on yksi ilon aihe, jota odotan innolla.
Näin vuoden ensimmäisenä päivänä on lohduttavaa ajatella, että mitä tahansa kuormittavaa viimeinen vuosi toikaan tullessaan, se vuosi on loppu. Seuraavasta episodista soisi jäävän käteen enemmän positiivisia juttuja, joita tällaisen kyydin jälkeen arvostanee vieläkin enemmän.
Tänään on vuosi 2017, mutta kaikki tuntuu samalle kuin ennenkin. Tänään voi kuitenkin todeta, että kaikki paska tapahtui viime vuonna eikä se määrittele tulevaa mitenkään.
Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe
3 kommenttia
Paljon tsemppiä tulevalle vuodelle! Onnistuit sanoittamaan mun fiiliksiä kuluneesta vuodesta, joka oli tapahtumarikas, hämmentävä ja johon osui paljon menetyksiä. Ettei jäisi niihin menetyksiin jumiin ja määrittelisi vuottaan tai seuraavaa vuotta näiden huonojen juttujen perusteella, pitäisi kai antaa vuoden 2016 olla sellainen kuin se oli ja jättää se nyt taakseen. Huh. Kohti tulevaa!
VastaaPoistaAuts, kuulostaa niin kovin tutulta! Mullekin vuosi 2016 oli ihan uskomattoman raskas ja täynnä ihan liikaa ihan liian isoja asioita käsiteltäväksi. Epäreilulta tuntuu myös, että samalla tuo vuosi oli kuitenkin myös meidän kauan toivotun Pikkuveljen syntymävuosi - mutta silti näin jälkeenpäin vuodesta muistaa päällimmäisenä vain ne isot surut, ystävien avioeron, lähipiirin kuolemantapauksen sekä vakavat terveyshuolet.
VastaaPoista(Ihan vielä tämä 2017 ei ole tuntunut sellaiselta uudelta alulta, mitä loppuvuodesta toivoin. Mutta siihen kai vaikuttaa myös tämä koko perhettä piinaava mahapöpö. Että ehkä sitten, kun tämä on selätetty...)
Parempaa vuotta, ei tosiaan anneta viime vuoden määritellä yhtään mitään <3.
Parempaa vuotta 2017 sinulle! 😊
VastaaPoistaKommenttien valvonta päällä.