Marimekon Jokapoika-paita lienee klassikkovaate, jonka jokainen suomalainen tietää, vaikka ei vaatteista muuten niin välittäisikään. Suurin syy tunnettuuteen on se, että Jokapoika-paita on vanhin yhtäjaksoisesti tuotannossa ollut suomessa suunniteltu vaate ja se täytti tänä vuonna 60 vuotta. Vuokko Nurmesniemen suunnittelemasta Piccolo-kankaasta tehty peltinappinen paita on niin klassikko, että se on herättänyt mussa aina tunteita. Puolesta ja vastaan.

Tykkään Piccolo-kuosista tosi paljon, sillä epäsymmetriset raidat ja painotavan vuoksi useimmissa Piccolon väriyhdistelmissä näkyvä "kolmas väri" eli päävärien päällekkäinen sävy ja käsin tehty fiilis ovat ihania. Toisaalta Jokapoika-paitaa on näkynyt ihmisillä niin paljon, että välillä itse paita on herättänyt kyllästymistä ja tuntunut liian tavalliselta, mahtavista väreistä ja rennosta olemuksestaan huolimatta. Välillä paita on ollut boheemin taidelukiolaisen univormu, välillä sitä ovat käyttäneet designerit ja arkkitehdit, jossain vaiheessa tuntui että jokaisella kirjaston työntekijällä oli Jokapoika, puhumattakaan ammattikorkeakouluni opettajista. Ja kun pieni lapsi (omanikin) halutaan pukea siististi ja asiallisesti, mutta hauskasti vastaus on usein Jokapoika-paitaan pukeminen. Yliannostus Jokapoikaan on siis enemmän kuin totta, mutta aina välillä yllätän itseni silti haaveilemasta Jokapojasta, niin myös tänä syksynä.

Nykyään Jokapoika-paita on aika kallis hankinta ja siksi aloinkin metsästämään omaani Huuto.net:stä tavoitteena löytää hyväkuntoinen Jokapoika Miss-paita eli naisten slimmattu malli klassikosta. Se löytyikin yllättävän helposti täysin käyttämättömänä ja vain 20 eurolla, joten diili oli sillä selvä. Harmikseni Jokapoika-paidan Miss-versioissa on ollut vuosien varrella jonkin verran mitoituksellista eroavaisuutta ja tämä minun XL-kokoinen paita oli vähän pienempi, mitä Marimekolla kesällä sovittamani versio. Paita tuntuu kivalle päällä, mutta valitettavasti tämäkin vaate joutuu asukuvien jälkeen tuunattavaksi, sillä rinnan kohdalla olevia nappeja on ihan pakko siirtää hieman, jotta paita istuisi paremmin. Yksi lisäsentti rintamukseen on onneksi helppo juttu toteuttaa nappien siirrolla :)

Tässä kuvassa näkyvässä yhdistelmässä on jotain tosi nostalgista ja vanhanaikaista, sillä myös Dr Martensin kengät ovat olleet olemassa "aina", Ruitertassenin satulalaukusta puhumattakaan. Pienet jutut, kuten uudet korvakorut ja tälle ajalle tyypillinen sotkunuttura toki paljastavat kuvausvuoden eikä sitä tietenkään tarvitse piilotellakaan. Joskus on silti ihana pukeutua vähän vanhanaikaisesti ja fiilistellä sitä, että vaikka tyylimaku muuttuu, tietyistä asioista saa aina itselle ajankohtaisia. Sellainen juttu on kyllä myös Jokapoika-paita, oli se sitten suora tai vähän slimmattu.

Millaisia muistoja Jokapoika-paidat teissä herättää? Oletteko omistaneet vai onko ihan totaalinen ei tälle?