Mun nykyisin 12v tyttäreni , alkoi 5v haluta olla yksin pihalla kavereiden kanssa. Meillä oli kiva piha jossa paljon lapsia. Alussa pidin partsin ovea auki ja kävin katsomassa monta kertaa. Oli yhdessä sovittu mihin sai mennä ja mihin ei. Herkkänä ja tottelevaisena tyttönä meillä ei ollut ongelmia koskaan.

-piitu71-

Me asutaan Tampereella, laitakaupungilla. Epämääräisiä hihhuleita oikoo välillä kotipihan läpi, huumeneuloja on kuulemani mukaan löytynyt alueelta paljonkin. Tällä viikolla molemman lähikaupat ryöstettiin peräkkäisinä päivinä keskellä kirkasta päivää. Alueen läpi kulkee vilkasliikenteinen katu, jossa ajetaan pääsääntöisesti ylinopeutta. Uhka ei ole siis se, ettei lapsi osaisi liikkua tai ei osaisi kotiin.

5-vuotiaana meillä neiti alkoi harjoitella yksin ja/tai kavereiden kanssa olemista kotipihassa. Säännöt ja leikkialueen rajat sovittiin yhdessä ja huutoetäisyydellä piti olla, vaikka menikin kerrostalon kulman taakse, metsän reunaan välillä leikkimään. Kuuden vanhana eskarikaverit alkoivat olla tosi tärkeitä, eikä kotipiha meinannut enää riittää. Silloin tuli kuvioihin sitten kännykkä ja Elisa Perhe, jolla pystyy paikantamaan lapsen. Ison tien yli ei saanut mennä ilman aikuista. No, rikkeitä tuli ja kuvioon tulivat myös kotiarestit, kun säännöt eivät kiinnostaneet kuin pää punaisena piipittävää äitiä.

Nyt 3.-luokkalainen kulkee omassa kaupunginosassa jo aika vapaasti. Toki yhteisistä pelisäännöistä ja kotiintuloajoiosta pyritään pitämään kiinni. Ja Elisan seurantapalvelu on edelleen käytössä. Napanuoraa on venytetty pikkuhiljaa ja tänä syksynä neiti on viettänyt iltapäivät koulun jälkeen yksin kotona/klubilla kaveretten kanssa. Eikä äidille aina edes muisteta ilmoittaa, missä mennään. Viikonloppuisin tiettyihin rauhattomiin paikkoihin ei ole menemistä ja iltaisin kotiintuloaika on viimeistään seitsemältä. Talvella, kun on pimeää, niin taidan natsimutsina aikaistaa taas sitäkin :D

No me ei asuta keskustassa niin noi 5 ja 3v ovat keväästä saakka olleet lähileikkiksellä kahdestaan, kaverin kanssa tai 3v jopa yksin. Tosin matkaa on 20 metriä ja sisäänpääsy takapihalle...

Mä luotan kyllä myös eskari-esikoisen suunnistustaitoihin ja siihen että pärjäisi pihalla yksinään,varsinkin jonkun kaverin kanssa. Pääsisi yksin rappuunkin ja vaikka rappusia kuudenteen. Mutta kun mä en luota niihin toisiin ihmisiin. En halua että mun pienikokoinen viisivuotias tyttö joutuisi vielä kohtaamaan YKSIN naapurirapun mielenhäiriöistä miestä, ohikulkevaa pahantuulista alkoholista, saatika täällä joskus pyöriviä narkkareita. Tai sitten vaan ihan sitä naapurikyylämummoa jolla on tapana läksyttää lapsia ties mistä.

Koen että vielä toistaiseksi on mun tehtävä suojella ja auttaa, valmistaa sitä kohti kun oikeasti pitää pärjätä yksin. Antaa tietty pieniä vapauksia,mutta vielä siinä mittakaavassa että pystyn puuttumaan tilanteeseen jos se sitä vaatii. Tänään esimerkiksi kilometri meidän pihasta oli joku (ilmeisen sekaisin oleva tyyppi) osoitellut lapsia aseella. Mitä olisi voinut tehdä tuolle lapsen mielelle moinen? Jos oliskin sattunut olemaan kaverin kanssa paikalla.. ja kyllä, aika äärimmäinen esimerkki, mutta kun noitakin näköjään tapahtuu :(

Hankala juttu, samaa ollaan täällä mietitty. Työkaverista tehtiin lääkärin toimesta lasu-ilmo, kun kävi ilmi, että juuri 5-vuotias oli ollut ilman valvontaa pihalla (rivarialueella, ei ihan just siinä oman talon pihassa).

Jännä tosiaan vertailla isojen ja pienten kaupunkien (ja myös aikojen) eroja. Kun me oltiin lapsia, oli ihan okei kävellä keskenään jätskikiskalle. Oli myös normaalia että kymmenvuotias esikoinen vietti kesän kolmen nuoremman sisaruksensa kanssa kotona. Nykyään niin ei enää voi tehdä.
Me asutaan Oulussa, mikä nyt ei mikään iso-iso kaupunki ole, vaikka Suomen mittakaavassa aika iso onkin, Suomen viidenneksi väkirikkain kaupunki. Meillä penskat 10v ja 7v, kulkee aika vapaasti omin päin. Esikoinen kulkee kaverilleen muutaman kilometrin päähän pyörällä (ja marisee kun pitää polkea ja en taho ja vää-vää), kuopuksen reviiri on vielä pienempi, mutta vapaasti annetaan tutkia ja seikkailla. Se osaa soittaa apua jos eksyy tai joku askarruttaa. Se saa jäädä koulun jälkeen koulun pihalle odottamaan kaveria, ja voi soittaa että mitenkä, voisko hää kipasta kaverille leikkimään jos tekee läksyt kun tulee kotiin. Toki saa. Sai jo viime vuonna jäädä eskarin pihalle odottamaan kaveria (toki joku vanhemmista kävi kuittaamassa penskan ensin ulos sieltä eskarista).
Oman kotini läheisyydessä taas en olis antanut kuusivuotiaan jäädä hengaamaan omin päin. En tiedä ihan varmaksi antaisinko tuon ekaluokkalaisenkaan. Niin että kai riippuu sitten alueesta aika lailla. Tämä turvallinen superkeskiluokkainen asuinalue on kuitenkin tosi turvallinen, verrattuna melko ghettomaineen omaavaan omaan asuinalueeseeni.

Kaupungeissa ja asutuskeskuksissa, lähiöissä ei voi poissulkea sattumalta paikalle ilmestyviä humalaisia, muissa aineissa olevia narkkareita, namusetiä, itsensäpaljastelijoita tai muita reppanoita, jotka voivat olla aikuistenkin mielestä aika epämiellyttäviä ja pelottavia.

Mutta pihan suojaisuudella ja läheisyydellä kuitenkin on aika suuri ja ratkaiseva merkitys turvallisuuden kannalta.

Meillä on leikitty omakotitalon pihalla naapurin tytön kanssa jo 3-vuotiaasta. Parvekkeen ovi oli ensin auki ja kuuntelin kaverusten menoa. Nyttemmin luotan jo että tietävät ettei pihalta poistuta minnekään. Ovat olleet luottamuksen arvoisia. Espoossa asutaan rauhallisella alueella.

Mun 5v on ollut tämän kesän yksin pihalla. Asumme rivarissa. Ollaan tehty rajat selväksi. Ovi on yleensä auki mutta lapsella on oma avain ja haluaakin sitä välillä käyttää. Haluaa myös mennä hakemaan postit. Pitäisikin kokeilla tuota lapsen suunnistusta. Tosin on hän kyllä ollut suunnan näyttäjänä siskolle ni kun ajoivat meille.

Meidän 4,5-vuotias oppi nyt viimein loppukesästä avaamaan kerrostalon alaoven. Siis laittamaan ovikoodin ja kiskomaan raskaan puuoven auki. Nyt hän on sitten saanut pari kertaa jäätä kotipihaan leikkimään itsekseen. Luulen että talvella ei kauhean paljon iltapimeässä haluakaan jäädä, mutta kuvittelisin että ensi kesänä saa kyllä olla siellä niin paljon kuin lystää. Tuossa pihassa näkyy kaikki muutkin talon ~5 -vuotiaat leikkivän ihan vapaasti, ja parilla on välillä pikkusisaruksiakin mukana. Eikä tämä edes ole mikään erityisen suljettu ja rauhallinen piha. Käpylässä tämä.

Naapurin lapsilla on radiopuhelimet ja näiden avulla 4- ja 5-vuotiaat on saanu kävellä edellä puistoon, matka puolisen kilsaa. Reitti tuttu ja melko turvallinen vaikka siihen kuuluukin yksi autotien ylitys. Ensi vuonna kuulemma harjoitellaan kaupassakäyntiä.

Meillä taisi 4-vuotias alkaa olla taloyhtiön pihalla ilman aikuista. Tarkoin kuuntelin ja vahtasin mutta rajat oli selvät ja toimivat niin hyvin meni. Sit eskarilaisena reviiri vähän laajeni ja kännykkä taskuun. Asutaan Helsingissä rauhallisella alueella.

Hei!

Olen asunut Helsingissä koko lapsuuteni, lähinnä lähiössä jossa asui paljon muitakin lapsia. 90-luvulla jolloin olin itse alle 10-vuotias, oli meidän pihalla ihan normaalia että lapset leikkivät ulkona keskenään. Ensimmäiset leikit pelkällä lapsiporukalla taidettiin leikkiä kun olin 5-vuotias, ja pikkuveljeni 3. Muut lapset olivat samoja ikiä. Koska alueella oli useita eri taloyhtiöitä, kierrettiin kavereiden kanssa useita pihoja ja hengailtiin myös koulujen ja tarhojen pihoilla. Ei myöskään ollut mitenkään ihmeellistä, että mentiin tien toiselle puolelle kauppaan ostamaan karkkia tai jätskiä. Juostiin myös paljon lähimetsissä ja kallioilla, ja tehtiin retkiä myös pidemmälle (niistä tosin ei kerrottu vanhemmille). Kännykät taisi tulla vasta kun olin jo yli 10, joten sitä ennen huudettiin ikkunoista.

Siksi on hassua lukea netistä näitä kirjoituksia, missä vanhemmat kauhistelevat 5-vuotiaiden jättämistä yksin omalle pihalle. Maailma on varmasti muuttunut, eikä varovaisuudessa ole mitään pahaa, mutta olen alkanut miettiä oliko oma äitini jotenkin todella pihalla siitä, minkä ikäisen lapsen voi jättää yksin leikkimään :D Kuitenkin muutkin lapset pihani lapset olivat saman ikäisiä, ja kaikkien vanhemmat kunnollisia ihmisiä ja hyviä vanhempia. En vaan muista sitä että ketään meistä olisi ollut äiti tai isä mukana pihalla vahtimassa.