Lemppari vuodenaikani on syksy ja yksi syksyn lempipaikoistani on Suomenlinna. Yleensä syksy on vähentänyt vierailijoiden määrää radikaalisti verrattuna kesään, mutta kiitos PokemonGO:n, nyt lautalle sai jonottaa niin, etteivät kaikki halukkaat edes mahtuneet kerralla paattiin. Pikkuvikoja sunnuntaiseikkailijalle, sillä kun ilma on ihana ja seura hyvää, mikäs siellä on Kauppatorilla odotella seuraavaa lauttaa. Vaikka multa PokemonGO puhelimesta löytyykin ja olen yrittänyt sitä pariin otteeseen opetella pelaamaan, oli Anna-Marian ja Kaamoksen sekä mun retken tarkoitus kuitenkin se perinteinen: ulkoilu ja kauniiden paikkojen ihailu.

Tällä Suokkireissulla teimme oikeastaan juuri niitä asioita, mitä Suomenlinnassa kuuluukin: tutkimme tunneleita taskulampun valossa, kiipesimme Kustaanmiekalle katsomaan vanhoja tykkejä ja söimme eväitä lähes tauotta. Oman retkipäivän kruunasi Suomenlinnan Panimon Helsinki-portteri, joka pisti monen tunnin ulkoilun jälkeen posket lämpenemään ja hymyn entistä leveämmäksi. 

Vähän harmittaa, että retkipäiviä on tullut viime aikoina niin vähän. Vielä keväällä kävimme lähes kerran viikossa pidemmällä retkellä viettäen tuntikausia ulkona. Nyt seikkailu on ollut huomattavasti vähäisempää, mutta näinhän se aina menee, että aika ei vain riitä ihan kaikkeen. Luulen kuitenkin, että nyt ilmojen viiletessä retkeilysesonkimme alkaa taas ja kun illat vielä hieman pimenevät, päästään viikonloppuiltaisin myös Uutelaan nuotioimaan. Retket hämärässä metsässä kun ovat ihan yhtä hauskoja kuin tuulisella merenrannalla.