Ehkä tiedättekin, että olen nostalgikko, jolla on tapana hurahtaa uudelleen asioihin, jotka oli joskus ammoisina aikoina mulle tärkeitä. Koska olen aina tykännyt koreilla vaatteilla, monet nostalgiapaluut liittyvätkin nykyään vaatteisiin, joilla oli joku tärkeä merkitys illoin joskus. 20 vuotta sitten ei paljon nettikaupoita shoppailtu ja kiinnostavia vaatteita sai oikeasti metsästämällä metsästää, joten ilmankos aina läikähtää kun jotain entuudestaan tuttua tulee vastaan.

Yksi yläaste- ja lukioaikojeni hurahduksista oli Marimekko. Silloin Marimekko ei vaan ollut mitenkään kovin cool juttu, sillä sitä käyttivät lähinnä mummot. Ja ehkä kunnan ainoa arkkitehti. Mutta ei missään nimessä normaalit ihmiset. Ihastuin tottakai painokuoseihin ja etenkin Piccolo, eli Annika Rimalan vapain siveltimen vedoin maalattu raitakangas ihastutti. Se on useimmille tuttu lähinnä Jokapoika-paidoista.

Ensimmäinen itse ostamani Marimekko oli tietenkin siis Piccoloa ja kun muuta ei ollut tarjolla, se oli Jokapoika-paita. Vaaleansininen ja valkoinen Jokapoika-paita, jonka löysin kesälomareissullani Helsingin Uffista noin 90 markan hintaan. Iso raha muuten. Ja kyllä mä sitä paitaa käytinkin! 

Maanantaina Jyväskylässä kaveriani odotellessa eksyin pitkästä aikaa Marimekkoon ja koska merkki on kokenut silmissäni melkoisen inflaation viime vuosina en edes uskonut löytäväni mitään. Vaan vähänpä tiesin, sillä alerekissä roikkui juuri samaa vaalean sinistä ja valkoista yhdistävä Piccolo-kankainen silkkimekko, tai paita, mikä lieneekään. Ja mun oli ihan pakko kokeilla sitä. Ja lopulta ihan pakko ostaa se, sillä se päällä tuntui vaan niin minulta, pitkästä aikaa.

Samalla mietin, että okei, onneksi mukanani ei ollut ketään miespuolista makutuomaria, sillä säkkimäinen paitamekko ei taatusti olisi saanut kannatusta keneltäkään muulta kuin naisilta, jotka tietävät miltä silkkimekko ja nuoruus tuntuu. Paitamekko vaatii hieman räätälöintiä, sillä tuttuun tapaan rinnanympärys voisi olla hieman isompikin. Onneksi tuo pieni vilauttava vekki on helppo saada piiloon, kun siirtää ihan vähän nappia ja ompelee pikkunepparin vielä turvaksi. 

mekko: Marimekko, kengät: Superga, kassi: Taidehalli, korvikset: Uhana Design, sormus: Eila Minkkinen

Kuulin pari päivää sitten lauseen, että "tällä elää seuraavat viisi vuotta". Niin totta ainakin tämän mekon osalta, ellei nyt jotain ratkaisevaa kauheutta tapahdu, sillä silkki ja minä olemme vähän hasardi yhdistelmä.

Kuvat: Anna-Maria/ Secret Wardrobe