Olen miettinyt viime aikoina paljon uuden opettelua ja asioista innostumista ja kiinnostumista ylipäätään. Kun kotona on lapsi, joka opettelee koko ajan jatkuvasti uutta ja kokee sekä onnistumisen että epäonnistumisen tunteita sitä huomaa, kuinka ikä on tehnyt itsestäni turvallisuushakuisen ja vähän kaavoihin kangistuneenkin.Tuntuu, että elämässä on niin paljon asioita menellään ettei uuden opetteluun ja oman mukavuusalueen äärirajoille meneminen tunnu aina miellyttävälle ihan siksi, että pelkää epäonnistuvansa ja lamaantuvansa epäonnistumisesta.

Kyse ei tietenkään ole mistään pelkistä skeittiharjoituksista, vaan se sama "en mä kuitenkaan osaa" vaivaa välillä vähän joka osa-alueella elämässä. Viimeisen vuoden aikana olen tehnyt paljon ratkaisuja, jotka eivät ole ehkä ulospäin näyttäneet kovin fiksuilta valinnoilta: irtisanoutunut vakityöstäni, siirtänyt blogini pois tutun ja toimivan portaalin alta, vaihtanut kokopäivätyön osa-aikaiseen ja luottanut siihen, että blogi ja sen kautta tullut osaaminen kantaa sen verran, että pystyssä pysytään. En ole niin voimaantunut muutoksista, että kuvittelisin tämän olevan nyt tässä. Elämä muuttuu koko ajan, uusia juttuja tulee, toisia lähtee pois ja välillä on muistutettava itseä, että pidä hyvä nainen silmät avoimena uusille asioille äläkä jämähdä näihin, jotka osaat ihan hyvin vaan uskalla enemmän. Jos uskallat rullata, uskallat myös kaatua eikä se käy niin kipeää mitä luulisi.