Meillä oli Terhin kanssa huippu suunnitelma viedä pojat telttailemaan tänä viikonloppuna merimatkan päässä sijaitsevaan pikkusaareen. Suunnitelma hyvä, toteutus ei niinkään. Helsingissä alkoi loppuviikosta sadesäät, jotka alkoivat säätiedotusten perusteella muuttumaan lähes myrskyksi lauantaina ja vaikka me Terhin kanssa ollaan aika sissejä, kahden pikkupojan roudaaminen myrskyksi saareen ei kuulostanut enää hyvälle jutulle ollenkaan. Olimme jo hetken luopua koko retkisuunnitelmasta, kunnes keksin varasuunnitelman, mikä osottautuikin loppujen lopuksi ihan huipuksi vaihtoehdoksi.

Sain taannoin Rastila Campingista kutsun tulemaan tutustumaan heidän mökkeihinsä, mutta en ollut edes ehtinyt vastaamaan myöntävästi kutsuun. Perjantain alkaessa harmaana ja sateisena otin puhelimen käteen ja soitin leirintäalueelle, että josko tarjous olisi vielä voimassa, täältä olisi tulossa viiden hengen joukkue jos vaan yösija löytyy. Ja mikä tuuri, ainakin yksi kuuden hengen saunallinen mökki oli vapaana, joten vaihdoimme telttailun mökkeilyyn ja suuntasimme Rastilaan. Huvittavaa asiassa on se, että Rastila on ihan naapurilähiössämme muutaman kilometrin päässä. Tällä ilmalla lyhyt matka ei kuitenkaan haitannut.

Eihän me todellakaan mökkiin jääty, vaan kamat purettuamme suunnistimme vesisateen saattelemina ihan leirintäalueen aidan takana sijaitsevalle Rastilan uimarannalle. En muista minkä vaatemerkin slogan on, että ei ole huonoa säätä, on vain huonoja vaatteita. Emme kyllä olleet edes varustutuneet kovin kummoisesti, mutta niin vain rannalla tuli aikaa vietettyä veneiden uiton, kahlauksen ja yleisen myrskyfiilistelyn merkeissä. Terhillä ja mulla on yhteinen luonteenpiirre innostua käytännössä ihan kaikesta ja vaikka Rastilan ja vastapäisen Puotilan rannat ovat meille tuttuja, mikään ei estänyt fiilistelemästä kuinka mahtavaa oli nauttia kunnon myräkästä ihan metroradan vieressä. Fiilistelimme tottakai myös Metsien kätkemä-ohjelmaa ja Terhi oli virkannut meille nuo fanimyssytkin ensimmäisen jakson inspiroimana :D

Ulkoilun jälkeen lämmitettiin tottakai sauna ja tehtiin kaikenlaista herkkuruokaa. Lasten nukkumaan menon oli vähän ongelmallinen, koska leikit olisi jatkunut varmasti puolille öin ilman nukuttamista. Kun kerrossängystä alkoi kuulumaan tuhinaa, uskalsimme korkata muutaman bissen ja laittaa popit soimaan. Myrsyisässä, mutta valoisassa kesäyössä mietimme minne uusiin paikkoihin voisimme yhdessä mennä ja kävinpä mä Terhin miehen kanssa etsimässä yhden geokätkönkin leirintäalueen takaa klo 00.20. 

Aamulla Rastilassa asuva ystäväni Maria piipahti vielä mökissä aamukahvilla ja saimme idean jatkaa päivää leirintäalueella vielä mökin luovutuksen jälkeenkin. Ilma ei ollut kovin paljon parempi, tosin vettä ei satanut sunnuntaina lauantain malliin, mutta tuuli ja viima oli melkoinen. Saimme kuitenkin grillin syttymään ja lounaan kokattua ennen viimeistä piipahdusta rannalla ja kotiinlähtöä. 

Se oli kiva reissu se. Kannatti lähteä.