yhteistyössä Gummerus ja Suomen Blogimedia

En tiedä teitä, mutta yllä näkyvä skeptinen ilme on mulle tuttu lähes päivittäin. Mikä tämä muka on, ai kikherne, hyi en syö. Kaamos söi kiltisti kasviksensa 3-vuotiaaksi saakka ja sitten hän huomasi, ilmeisesti päiväkodissa, että mikä tahansa tuore ja freessi on vähän epäilyttävää. Tällä hetkellä epäluuloja aiheuttaa kutakuinkin kaikki mikä lasketaan vihannekseksi, no kurkku ja paprika on semi ok. Ja peruna. Siinäpä ne.

Kun sain kyselyn kiinnostaisiko tutustua Ruotsissa menestykseksi nousseeseen Kasvisruokaa koko perheelle-kirjaan päätin tarttua tilaisuuteen, sillä omat rahkeeni eivät ole riittäneet käännyttämään pientä kasvivihaajaa vegeruuan ystäväksi, mikä vaikuttaa ikävästi myös omaan ruokavaliooni. On melko turhauttavaa edes yrittää tehdä omia vegesuosikkeja, kun toinen ei halua edes maistaa kokkailujani. Aivan kuin pelkästään itselle ja lapselle ruuan tekeminen ei olisi tylsää jo muutenkin!

Mulla on aina vähän skeptinen suhtautuminen kokkikirjoihin ja resepteihin, sillä usein koen ne ihan liian hienoiksi ja aikaa vieviksi. Jos en nyt suoranaisesti rakasta arkiruuan laittamista, se että uhraisin sille tunteja ei kuulosta kovin kivalle. Ja jos siihen yhdistää vielä lapsen yökkäilyt, ollaan tilanteessa jossa homma ei vain huvita yhtään. Sara Askin ja Lisa Bjärbon Kasvisruokaa koko perheelle on kuitenkin ihan erilainen kirja, sillä ohjeet ovat ihanan rentoja, värikkäitä helppoja ja bonuksena ne ovat kasvisruokaa. Kyseessä ei ole mikään hifistelykokkausopus vaan se sisältää helppoja ja simppeleitä lapsille sopivia ruokia.

Kuten Noora omassa postauksessaan totesi, tämä kirja ei varmastikaan tarjoa kokeneelle vegekokille paljoakaan uutta. Mutta tällaiselle melko perinteistä sekaruokavaliota noudattavalle tämä on kasvisreseptien aarrearkku, josta löytyy paljon inspiraatiota liharuokien korvaajaksi. Erityisen iloinen olen, että lapsien makunystyrät on otettu hyvin huomioon eikä resepteissä ole mitään ihan liian outoa. Esimerkiksi testaamamme kikhernecurry on ihanan mieto ja kuitenkin tosi maistuva, eikä ne kikherneetkään loppujen lopuksi lautaselle pyörimään jääneet, vaikka yleensä ne syödäänkin meillä hummuksen muodossa.

Lihan syöntiä on tullut viime aikoina mietittyä tosi paljon ja vaikka en vielä koe pelkkää vegeruokavaliota helppona juttuna, ruokailutottumusten muuttaminen vegempään on tottakai ollut mielessä jo pitkään. Tämä on varmasti monella muullakin mielessä, mutta aina on niitä muttia. Yksi isoimmista mulla on se, etten halua käyttää kokkailuun liikaa aikaa ja toinen se, että haluan syödä lapsen kanssa samaa ruokaa. Näillä Kasvisruokaa koko perheelle-kirjan resepteillä homma lähti ainakin hyvin alkuun ja ajatuksissa onkin kokeilla uutta reseptiä ihan viikoittain ja kasvattaa kasvisruokarepertuaaria pikkuhiljaa. Tosin pienenä juonipaljastuksena kerrottakoon, että olen helmikuusta saakka korvannut kaikki pahimmat hiilihydraattipommit vähemmän väsyttävällä kamalla ja söin oman kikhernecurryni parsakaalin kanssa. Tämä herätti lapsessa tottakai inhon väristyksiä, mutta toisaalta paras tapa lisätä kasviksia lapsen ruokavalioon on puputtaa niitä itse mahdollisimman paljon ja usein.

Jos kasvisruoka kiinnostaa, mutta ei ole vielä ihan se omin juttu, tämä on kirja joka kannattaa hankkia. Ostopaikat Kasvisruokaa koko perheelle-kirjaan löydät täältä.