Juuri kun meinasin kirjoittaa, että luonnonkosmetiikkarintamalla ei oikein ole tapahtunut mitään maata mullistavaa, törmään sarjaan josta en ollut koskaan kuullut ja joka vei jalkani alta heti ensi tutustumisella. Nuuhkaus kesällä kauppoihin rantautuvaa Greenscape Organicin tuoteperhettä ja olin myyty: nämä on ihania!

Ja nimenomaan nuuhkaus, sillä tämä sarja on kuin meille tuoksufriikeille tehty. Greenscape Organicilla on vain viittä erilaista tuotetta, mutta tuoksujen mukaan nimettyjä linjoja löytyy neljä. Yhteensä siis 20 erilaista putelia täynnä eteerisiä öljyjä ja luonnollisia raaka-aineita. 

Päätuoksuja sarjassa ovat ovat minttu & bergamontti, greippi & lime, ruusupelargonia sekä laventeli. Päätuoksujen lisäksi tuotteissa on sivutuoksuna monenlaista jännää: ylang ylangia, olibaanihartsia, mustapippuria, fenkolia ja karvasmantelia. Oma lempparini oli tottakai greippiä ja limeä sisältävä terrakotan värinen linja, mutta voisin kuvitella käyttäväni mintuntuoksuista suihkugeeliä aamuisin ja laventelia iltaisin ihan armomaterapeuttisten ominaisuuksien takia. Vain ruusupelargonia sai nyrpistämään nenääni, ei mun juttu sitten ollenkaan.

Mielenkiintoista sarjassa on, ettei tuotteita jaotella ihotyypin mukaisesti vaan nimenomaan tuoksujen mukaan. Toisaalta vartalonhoidossa ihotyypillä ei ole niin suurta merkitystä, mitä herkemmällä kasvoalueella ja on vain ihanaa, että nyt voi valita lempituotteensa käytännössä nenällään. Ja nenä edellä menijällä olikin melkoinen kiire päästä kokeilemaan näitä!

Ensifiilikset testituotteista ovat lupaavat. Mitään ihonhoidollisesti maata mullistavaa ei näissä tuotteissa ole, vaan sarja luottaa perusraaka-aineisiin kuten luomukaritevoihin, luomukookokseen, luomu aloe veraan ja mehiläisvahaan. Tuoksupuolella aromaterapeuttiset raaka-aineet pääsevät kuitenkin oikeuksiinsa ja tuotteita on ihana käyttää. Erityismaininnan saa heti mukavan hienojakoinen mekaaninen vartalokuorinta sekä upeasti ihoon imeytyvä kosteusvoide.  Myös vartalovoiteen koko 275ml on ihan nappivalinta. Ensifiiliksissä ainoan miinusmerkin teki suihkusaippuapullon kovuus, saippua on aika hankala saada pullosta pois ja joko pehmeämpi pullo tai pumpullinen korkki tekisi saippuasta helppokäyttöisemmän. 

Greenscape Organic on sertifioitu COSMOS organic-sertifikaatilla, jossa pakkausmerkintään kuuluu myös tuotteen luonnollisuusasteen ilmoittaminen. Näissä tuotteissa luonnollisuusaste on upeasti yli 98.5 kaikissa tuotteissa ja luomupitoisuuskin 72.64-90.80% tuotteesta riippuen. Greenscape Organicin tuotteet rantautuvat Suomeen heinäkuussa, jolloin niitä myy vain Stockmann. Elokuussa ne kuitenkin leviävät Sokoksen myötä ympäri Suomen.

Olen ihan varma, että näihin tuotteisiin törmätään vielä vuoden vaihteessa vuoden 2016 parhaita kosmetiikkatuotteita muistellessa. Kun törmäätte näihin kesällä, kannattaa tuoksutella!

Viime viikonloppuna oli Helsingissä aika paljon ohjelmaa, kun oli mm. Korjaamon designmarkkinat, Kumpulan kyläjuhlat sekä Maailma kylässä-festivaali. Kumpulan jätin väliin, mutta Maailma kylässä päätyi ohjelmistoon ihan siksi, että siellä soitti Asian Dub Foundation, jonka hyvä keikkafiilis jäi mieleeni... ööh... vuoden 2000 Provinssirockista. 

Hitto. Siis ihan oikeasti voi hemmetin hemmetti, että nykyään tulee löydettyä ihan äärimmäisen vähän kiinnostavia bändejä ja käytyä yhtään missään. Vanhaa musadiggaria ottaa päähän, että se tosiaankin on vuoden 2000 Provinssi, minkä esiintyjäkaartia kuuntelen vieläkin ihan intsinä, mutta tämän vuotisesta kattauksesta en tunne puoliakaan. Mitä tapahtui?

No tapahtui ainakin perheytyminen, hyvin musalehtien näivettyminen, Spotify, cd-soittimen rikki meneminen sekä meikäläisen henkinen ankeutuminen. Tapahtui myös Helsinkiin muutto, musagenren hipsteröityminen ja popin kuolema. Hetkonen, sanoinko sen ääneen? Onko popmusa kuollut? Ainakin Kent soittaa viimeiset Suomen keikkansa lokakuussa ja sen jälkeen on yksi aikakausi ohi. Uusia suosikkeja pitäisi löytää, joten osaisitteko vinkata jotain Curesta, Suedesta, Kentistä ja Morrisseysta diggaavalle nykymusagenren drop outille? Jotain uusia bändejä, joiden riipivään elämäntuskaan voisi samaistua, mutta biisit olisi tehty vuoden 2010 jälkeen?

Nimimerkillä "Epätoivoinen vm. 82"

yhteistyössä Real Snacks

Yksi blogini ensimmäisistä, nyt jo bittiavaruuteen kadonneista postauksista käsitteli asioita, mitä en äitinä tee. Yksi kohta oli, että mähän en mitään maissinaksuja lapselle syötä! Muistan kuinka olin ehdottomasti sitä mieltä, että maissinaksuista alkaa tie kadotukseen ja seuraavana lapsi ei syö kuin pelkkiä sipsejä ja kolajuomaa päälle. No, sittemmin kun se lapsi oikeasti muutti maailmaan, mielipiteeni maissinaksuista muuttui aika paljon. Jos ei muuta, niin vauva-aikana niillä sai ostettua edes hetken hiljaisuutta :D

Maissinaksut eivät kuitenkaan jääneet vauva-aikaan, vaan niitä on naposteltu sen jälkeenkin säännöllisesti. Itse rakastan dippejä ja jossain vaiheessa ajattelin, että kokeilen naksuja dipin kanssa ihan siksi, että meillä asuu myös toinen dippifriikki ja suolaiset ja rasvaiset sipsit eivät aina ole se paras vaihtoehto. Ei sillä, ettenkö sipseistäkin tykkäisi, mutta onhan nämä vähän fiksumpi valinta. Naksuja onkin dipattu paljon ihan perus kermaviilikastikkeisiin ja uusimpana uutuutena marjasurvokseen. 

Maissinaksuobsessiostamme tuli puhetta myös erään viestintätoimiston bloggaajapäivässä ja saimmekin pyhäntäläiseltä Real Snacksilta sen jälkeen kokeiluerän heidän Muumi-luomumaissinaksujaan. Paketista löytyi ihan sitä perinteistä maustamatonta versiota, mutta myös mansikkaisia naksuja, jotka ovat nekin sokerittomia ja suolattomia, mutta joihin on laitettu vähän mansikan makua mukaan. Nyt Kaamoksen 5-vuotis synttäreiden lähestyessä aloin miettimään voisiko naksuista olla myös synttäritarjoiluksi ja päädyin testaamaan erilaisia kuorrutettuja versioita naksuista. Ensimmäinen suklaaversio ei ottanut tulta alleen, sillä huokoiset maissinaksut imivät sulatetun suklaan sisäänsä ja tuloksena oli hyviä, mutta melko lötköjä naksupatukoita. Siirryttyäni sokerikuorrutteeseen alkoi homma toimimaan ja kun lisäsin kuorruteraitojen päälle vielä lakritsilta maistuvaa koristeraetta, tuli naksutoukista tosi hauskan makuisia sekä näköisiä. Muutamalla pussilla saa aikaan jo melkoisen keon isoja makeita naksuja, joissa on kuitenkin perinteiseen karkkibuffetiin verrattuna aika vähän sokeria. Suunnittelin jo, että strösseleiden lisäksi kuorruttamisessa voisi käyttää ainakin suklaahippuja ja turkinpippurirouhetta ja tehdä satsin, missä olisi myös muita värejä kuorrutteena. 

Ja kuinka helppoa näitä on tehdä! Mansikkaiset maissinaksut vain riviin ja kuorrutetta ja strösseliä päälle. Kun kuorrutus on hieman jähmettynyt irroitetaan naksut toisistaan ja annetaan vielä hetken aikaa kovettua. Toukiksi nämä ristittiin ihan siksi, että Kaamos halusi synttäreilleen viidakkoteemaa ja Leijonakuningasta katsoessani oivalsin Timonin ja Pumban syövän vähän saman näköisiä toukkia. 

Nämä kuvissa näkyvät naksupatukat ovat tuoreimmasta eli tämänpäiväisestä erästä ja pihan lapset testasivat naksut hyvin toimiviksi. Suoraan sanottuna mieto maissinaksu yhdistettynä sokerikuorrutteeseen ei kuulosta kovin jännälle jutulle, mutta lakritsirakeilla näihin sai juuri tarpeeksi twistiä ja yllätyin etteivät isommatkaan lapset suhtautuneen naksuihini vauvanruokana, vaan kahmivat kourat täyteen matoja. Tässä taisikin olla ensimmäinen itse keksimäni vähänkään leivontaan liittyvä "reseptini" :D Ja juuri sopivan vaikea, kun ei tarvinnut edes sitä leipomista suorittaa.

Painovoiman ollessa mitä on, naksut kääntyvät helposti tarjoilulautasella väärinpäin, joten tarkempi maissinaksumaakari antaa kuorrutteen kovettua ja sen jälkeen koristelee myös toisen puolen. Me toki jätimme viime silauksen väliin ja kuorrutteen ollessa kovettunut se oli jo pihan lasten vatsoissa. 

mekko: Papu, bomber: Lindex, legginssit: Lumoan (saatu), kassi: Lumoan (saatu), korvikset: Pogostick Failure, kengät: Vans, kaulakoru: MoiMoi Accessories (saatu), aurinkolasit: Lindex

Oletteko jo kuulleet, että pitsimekoistaan tunnetuksi tullut Lumoan on avannut uuden putiikin ihan Helsingin ytimeen Torikortteleihin? Kävin tänään Katariinankatu ykkösessä tutustumassa liikkeeseen ja satuin paikalle ehkäpä parhaimpaan aikaan. Liikkeeseen tuli nimittäin juuri uusi kuorma vaatteita ja mukana oli ihan uusia aikuisten legginssejä.

Lumoan-merkin perustaja Suvi huikkasi, että voisin kokeilla uusia legginssejä päälle, niin nähdään vähän mitoitusta. Nappasin kasasta uutuuttaan hohtavat leggarit koossa XL ja nehän oli ihan kuin tehdyt mulle. Tai no, nämä ensimmäisen erän XL-leggarit ovat jopa vähän isommat mitä tavanomainen Lumoan-mitoitus oikeasti on ja jäin sellaiseen mielikuvaan, että mitoitus saattaa vielä muuttua vähän pienemmäksi. Tämä XL koko voisi silti ihan hyvin jäädä minusta valikoimiin esimerkiksi kokona 46-48, vaikka väitän että nämä venyvät ainakin kokoon 50 saakka. Vyötärö on ihanan korkea, minulla n. 8cm navan yläpuolelle jatkuva ja kangas mukavan tukevaa, ei mitään lirularutrikoota.

Olen niin jumiutunut Lumoanin runotyttöfiilikseen, että vasta kotona legginssejä katsellessani huomasin, että kuosihan on rautalankaverkkoa! Hieno särö pitsimekkoihin, mutta ei tosiaankaan heti huomattavissa. Näitä legginssejä ei siis vielä ole verkkokaupassa, mutta eiköhän ne viimeistään maanantaina sinne tule koossa S-XL. Hyvää kannattaa odottaa ;)

Mitäs tykkäätte, lumoaako vai ei?

Löydöt oli onneksi edulliset, kuten Ipanaisella aina. Paidat maksoivat yhteensä 5 euroa. Samaan syssyyn ostin Kaamokselle Adidaksen lenkkarit 4.5 eurolla ja hetki sitten Nokian Niiskuneiti kumpparit parilla eurolla. Seuraavaksi siirryn varmaankin kirpparin raskausvaatteisiin, EI SIKSI ETTÄ OLISIN RASKAANA vaan siksi, että korkeavyötäröiset vaatteet kiinnostelee. Ei vähiten siksi, että Kaamos oli kertonut päiväkodissa, että äidillä tippuu aina housut jalasta. Jos vyötärö yltäisi rintoihin saakka, tältä ongelmalta ehkä vältyttäisiin!

Muistuttelin hetki sitten aurinkovoiteiden tärkeydestä ja jatketaan auringolta suojautumisesta vielä yhden postauksen verran. Sainkin jo kommenttiboksiini viestin, että paras tapa suojata iho uv-säteilyltä on käyttää hattua sekä suojaavia vaatteita ja se on totta! Kuten jo postasin, aurinkovoiteita käytetään yleensä ihan liian vähän, jotta ne muodostaisivat sen suojan, mitä purkki lupaa. Sen lisäksi aurinkovoiteen levitys sekä itselle että lapselle on vaikeaa. En minä ainakaan saa koskaan suojattua olkapäitäni tarpeeksi hyvin ja lapsihan ei pysy ollenkaan paikallaan, kun on rasvauksen aika. Muutenkaan aurinkovoiteet eivät koskaan suojaa 100% haitalliselta säteilyltä. 

Meillä on tähän kevääseen mennessä ollut yksi uv-uimapuku lapsella. Yksi. En vain jotenkin ole uskonut uv-vaatteiden tehoon ja olen luullut uv-suojan olevan jonkinlainen vaatteeseen spreiattu kalvo, joka poistuu ajan myötä. Koska olen tämän vuoden Reima ambassador, päätin ottaa selvää mitä uv-vaatteet oikeastaan ovat ja kuinka pitkään suoja pysyy vaatteessa.

Reimalla on kahdenlaisia uv-suojavaatteita, joissa toisissa suojaavuus perustuu niin tiheään kankaaseen, ettei säteily pääse iholle ja toisissa suojaavuus perustuu titaanioksidiin, siis samaan aineeseen, mihin esimerkiksi luonnonkosmetiikan aurinkovoiteissa. Tiheän kankaan edut ymmärrän, mutta titaanidioksidi vaatteessa on aina herättänyt epäilyksiä, sillä olen tosiaan luullut sen olevan jonkinlainen kankaanpinnoite, joka lähtee ajan myötä pois. Onneksi harhaluuloni tuli jo talvella puheeksi, sillä näin ei tosiaan ole, vaan Reiman vaatteissa titaanidioksidi on yksi kankaan raaka-aine ja kangas on kudottu titaanidioksidia sisältävästä langasta. Se siis on ja pysyy vaatteessa ja tekee saman mitä fysikaalinen aurinkosuoja: toimii heijasteena, jotta uv-säteet eivät läpäise kangasta ja ihoa, vaan kimpoavat pois lapsesta. Loistavaa!

Etsiessäni Reiman valikoimasta auringon haitoilta suojaavia testivaatteita Kaamokselle päätin valita kolme vähän eri tyyppistä vaatetta: paksuhkot pitkät shortsit, pitkähköt uimahousut, sekä ohuen ohuen takin. Auringolta suojaavaksi hatuksi valitsin pehmeän trikoolippiksen ihan siksi, ettei lierihatut ole kovin käytännöllisiä kypärän kanssa ja Kaamoshan on käytännössä jatkuvasti joko potkulaudan tai pyörän päällä. (kuvissa mukana myös huippuhieno rinkanpakkaamismanuaali t-paidan muodossa sekä lenkkarit, joiden nauhoja ei tarvitse sitoa)

Ensimmäiset reaktioni hankinnoista olivat vähän ristiriitaisia, sillä totta puhuakseni mun piti tehdä pieniä tyylikompromisseja löytääkseni toimivat vaatteet. Reiman uv-vaatteet ovat nimittäin pääsääntöisesti todella värikkäitä ja täysin eri tyylisiä, mitä normaalisti ostaisin. Mikähän siinä muuten on, että Reiman talvivaatteissa löytyy paljon yksinkertaisia unisex-malleja ja katutyyliä kun taas nämä uv-vaatteet ovat kuin trooppinen cocktail? No, vaatteet siis löytyivät ja kuten Instagramseuraajat ovat huomanneet, nämähän ovat olleet käytännössä aina päällä. Shortsit tosin eivät kasvunvarasta johtuen näytä shortseilta vaan lähinnä tavallisilta housuilta, mutta muuten kootkin meni nappiin. (tunnustus: kävin myöhemmin ostamassa toiset samanlaiset shortsit lyhyempänä, sillä ihastuin shortseihinkin tosi paljon)

Kuten aiemmin linkkaamassa aurinkovoidepostauksessa totesin, ihon suojaaminen uv-säteiltä on todella tärkeää, sillä uv-säteily on suurin syy melanooman eli ihosyövän puhkeamiseen. Kaikista tärkeintä on suojata alle 15-vuotiaat lapset, sillä lapsena ihon palaminen kasvattaa ihosyöpäriskiä entisestään. Ja pahin aika uv-säteilyn kannalta on kesäisi n. klo 11-15 eli juuri siihen parhaaseen leikkiaikaan! Pilvinen sääkään ei suojaa uv-säteilyltä, joten aurinkosuojat voiteista vaatteisiin ja varjoisiin leikkipaikkoihin kannattaa ottaa tavaksi. Voit myös tarkistaa kulloisenkin päivän uv-indeksin Ilmatieteen laitoksen sivuilta. Kuten sivusto neuvoo, uv-indeksin ollessa 3 tai korkeampi, suojautuminen auringon uv-säteilyltä on tarpeen.

Ja koska olen tällainen kanaemo, loppuun haluan muistuttaa vielä erikseen sekä silmien suojaamisen tärkeydestä että nesteytyksestä hellesäällä. Kun nämä asiat on kunnossa, pihaleikit auringossa ovat turvallisia ja palamisen sekä lämpöhalvauksen riski pienenee paljon. Muista siis varjoiset paikat, suojavaatteet, suojavoiteet, juominen sekä silmien suojaaminen kesällä. Lapsen lisäksi myös itsesi kohdalla!