Harmittaa, ettemme Kaamoksen kanssa ehtineet torstaina Kiasmaan Ernesto Neton näyttelyn avajaisiin, sillä olen kuullut illasta jälkikäteen melko hyviä juttuja. Kuulemani mukaan itse taiteilija oli ollut elementissään ja mukana oli ollut myös spontaanisti joogaavia opetuslapsia, jotka olivat vetäneet nenään jotain jauhoa, joka virallisen tiedon mukaan ei kuitenkaan ole ollut...no sitä itteensä, vaan tupakkaa ja puun tuhkaa. Kuulin Erneston myös luvanneen, että hänelle voi soittaa milloin tahansa, niin hän hommaa shamaanin kanssa pikatreffit ja muutenkin koko illan kulku on mennyt juuri niin kuin voi vain kuvitella. Pitäisi aina vaivaantua paikalle.

Perjantaina, näyttelyn ensimmäisenä virallisena päivänä Kiasmassa oli ilmainen sisäänpääsy ja arvasin paikan olevan täynnä. Piti oikein sinnitellä lauantaihin, että pääsen tsekkaamaan näyttelyn, sillä olen aiemmin nähnyt vain muutamia Neton teoksia ryhmänäyttelyissä. Ja kyllä tuollaiseen hippisimulaattoriin kannattikin mennä. Juuri viime viikolla pähkäilin missä ihmeessä ihminen voi viettää rauhassa aikaa Helsingin keskustassa kun tarvitsisi lepoa ja tilaa luoville ajatuksille. Seuraavat puoli vuotta menen Kiasman viidenteen kerrokseen virkatun käärmeen pään sisään makoilemaan ja katselemaan sateenkaaren värisistä matonkuteista tehtyä kattoa. Museo-oppaille tiedoksi, jos kuuluu kuorstausta, ei saa herättää.

Kiasman ilmapiirikin oli muuttunut Jani Leinosen teosten poistuessa ja Ernesto Neton installaatioiden ilmestyessä täysin päinvastaiseksi. Meininki yläkerrassa oli kuin puunhalauskurssilla konsanaan ja se ihme kyllä tarttui myös lapseen, joka lekotteli pitkät tovit riippukeinuissa ja unelmoi voivansa nukahtaa sinne toviksi. Ihmiset soittivat spontaanisti soittimia ja makoilivat erilaisissa majoissa ja lattiallakin. Tällaisia kohtaamisia muiden ihmisten kanssa tulee liian harvoin ja huni kuin-kansan yhteisötilasta inspiraaion saanut iso telttarakennelma saisi mielestäni olla osa ihan jokaista ostaria ja kauppakeskusta. Tällaisten rakennelmien ei pitäisi olla erityisyys vaan itsestäänselvyys, me tarvitsemme näitä arkeemme, kotiin yksi ja jokaiselle työpaikalle toinen.

Jo pelkästään Ernesto Neton näyttely on hyvä syy hankkia Museokortti, jolla suomalaisiin museoihin saa mennä vaikka päivittäin ihailemaan ja ihmettelemään maailman monimuotoisuutta. Ja miten mahtava kokemus lapselle, kun lähes kaikkeen sai koskea ja mennä sisään. Kyllä Kiasma vaan on isoista museoista se mun lempparein Suomessa, vaikka Erneston lupaamaan shamaaniin en törmännytkään. Ehkä sitten ensi kerralla. Aikaa onneksi on 4.9.2016 saakka.