Lastenvaatteista innostuminen on vähän noloa hommaa, mutta juju taitaa olla juuri siinä. Vaatteet ei missään nimessä ole arvoasteikollamme yläpäässä (paitsi tekniset ulkoiluvaatteet), mutta silti niistä jotain outoa mielihyvän tunnetta saa. Jos väittäisin, ettei lastenvaatteet kiinnosta, en huijaisi ketään. Välillä toki tuntuu, ettei vaan jaksa panostaa, mutta se menee nopeasti ohi. 

Totuus kuitenkin on, että olen aika pirun tarkka lapsen vaatteista. Tuntuu vain, että makuni menee jotenkin ihan omia polkujaan. Juuri kun suurinpiirtein jokainen tiedostava vanhempi on päättänyt ettei pue poikaa siniseen, mulle tulee sinisen himo. Vaaleansinisen, babybluen, sen ällöimmän vauvavärin. 

On hauskaa huomata, että ennen ällöämänsä ja karttelemansa jutut tuntuvat yhtäkkiä ihan pakollisilta myös lastenvaatteissa. Esimerkiksi juuri vaaleansininen, johon en Kaamosta pukenut vauvana kertaakaan. Kuitenkin kun lauantaina törmäsin Melli Ecodesignin myyntipöytään Lastentorilla Kampissa, olin heti myyty ja ostin sulkatrikoot kertalaakista. Nämä sulkahousut ovat juuri sellaiset, jotka vauvan äitinä olisin kiertänyt kaukaa mutisten, että onpa typerää tehdä vaatemallisto pelkästään vaaleansinisestä ja vaaleanpunaisesta trikoosta. Nyt olin haljeta ihastuksesta.

Sulkakuvioiset vaatteet taitavat olla ihan uusinta uutta, sillä niitä ei vielä Mellin nettikaupassa näy. Housujen hinta -15% alennuksen kanssa oli muistaakseni 25 euroa, joka on tosi vähän suomalaisesta kankaasta Suomessa ommellusta luomupuuvillavaatteesta. Kunhan sulat saapuvat Mellin verkkokauppaan, voi olla että tilaan samasta kuosista paidankin. Siinä yhdistyykin sitten kaksi ennen inhoamaani asiaa, vaaleansininen sekä mätsäävät ylä- ja alaosat. Onneksi vaatemaun kanssa mielipiteiden muuttuminen on vain virkistävää!