hyvinvointi
terveys
uni
Vanhemman unikoulu alkaa taas
14.1.16
Makasin viime yönä kolmelta olohuoneen sohvalla kun mieleen tuli Asan Ipanapa räp-levylle tekemä Nukkumasa biisi: "Kuka veis Masan nukkumaan, kun Masa ei unta saa. Nukkumasa on valveilla, unenlahjat kateissa..." Pitkä joululoma ja viikko lapsen vesirokkoa antoi hyvän tekosyyn kääntää vuorokausirytmi itselle luonnolliseksi. Mun tapauksessa sain siis puuhata öisin, lukea, kirjoittaa, katsoa dokumentteja, miettiä ja vain olla rauhassa. En tarvitse kovin paljoa unta ja siksi kolmeen asti valvominen oli ihan ok, vaikka lapsi heräisikin yhdeksältä. Varsinkin kun pystyimme ottamaan päiväunet yhdessä niin halutessamme.
Nyt rytmi pitäisi kuitenkin kääntää takaisin seiskan aamuihin ja päiväunettomiin päiviin sopivaksi. Helpommin sanottu kuin tehty, kun vireystaso on yöllä huipussaan. Pari viime päivää olen sinnitellyt ilman pieniäkään päivätorkkuja Pikku Kakkosen aikaan ja vähentänyt iltaisin tietokoneella istumista, napsinut melatoniinitabletteja pari tuntia ennen nukkumisaikaa ja silti, kello kolmelta olen virkeimmilläni. Olen kyllä laittanut nukkumaan ja nukahtanut eilenkin kymmenen jälkeen illalla, herätäkseni kolmelta virkeänä.
Lähiömutsi kirjoitti pari päivää sitten vuorokausirytmistä ja haaveili olevansa kirjoitushommissa aikaisin auringon noustessa. Mä haaveilen samasta. Eroavaisuus välillämme on se, että Hanne haluaisi herätä ennen auringon nousua, mä taas haluaisin nukahtaa vasta sen jälkeen.
Yöllä rytmiäni miettiessä puhelimeni piippasi kolmen jälkeen ja Kaamoksen isän puolen pappa lähetti meiliä. Huokaisen kateellisena, sillä hän on ainoa ihminen, jonka tiedän vaihtaneen vuorokausirytmin omaan luonnolliseen rytmiin sopivaksi. Ei ole pelkoakaan, että hän heräisi ennen kahta päivällä ja jos sattuu tulemaan juttelun tarve keskellä yötä, tiedän kyllä kenelle soittaa. (Oikeasti se, ettei häntä saa päivisin kiinni on todella rasittavaa, mutta en silti voi olla kadehtimatta oman rytmin mukaan elämistä)
En ole koskaan asunut maassa, jossa vietetään siestaa, mutta olen miettinyt, että se sopisi minulle hyvin. Saisin valvoa pitkään ja herätä kuitenkin "ihmisten aikaan", sillä iltapäivällä odottaisi muutaman tunnin tirsat ja siitä jatkettaisiin sitten aamuyöhön hyvällä draivilla. Entä jos mun vuorokausirytmiä ei ole tarkoitettukaan kaksiosaiseksi, päivään jolloin ollaan hereillä ja yöhön jolloin nukutaan? Entä jos voisin paremmin nukkumalla kaksi kertaa viiden tunnin pätkän, toisen kolmesta kahdeksaan päivällä ja toisen kolmesta kahdeksaan yöllä? Nykyään, kun Prismatkin on auki yhteentoista asti illalla, voisi pitkien päivätorkkujen jälkeen käydä vaikka ostamassa sukset ja mennä hiihtämään :D
Nyt on kuitenkin niin, että rytmi pitää saada muutettua niin että yöllä nukutaan ja päivällä ollaan virkeitä. Siihen mulla on toki vuosien aikana opitut jipot sekä pussillinen uusiakin. Eli vanhemman unikoulu alkakoon taas!
kuva: Pixabay
3 kommenttia
Musta tuntuu, että oon lukenut joskus että ennen jossain (oi kuinka täsmällistä!) oli normaalia se, että ihmiset nukkuivat vuorokaudessa kaksi kertaa nelisen tuntia. Se oli ihanaa! Mulle on (vauva)vuosien mittaan kehittynyt jotain uniongelmaa, mutta melatoniinia vahvempaa en halua käyttää. Googlasin jo tätä http://www.aikuistenunikoulu.fi/ ja samalla törmäsin keskustelupalstojen paheksuviin kommentteihin aikuisten päiväunista. En tiennytkään että se on kauheaa ja moraalitonta ja vaikka mitä. Nyt tiedän 8O
VastaaPoistaJaa että oikein moraalitonta :D Mulle on kyllä se ja sama ajatteleeko joku päiväunien olevan moraalittomia, jos tunnen tarvitsevani unta.Se vaan kun tarvisin sitä tosiaan kaksi kertaa vuorokaudessa vähintään sen neljän tunnin pätkän!
PoistaItsekään en siis käytä muita lääkkeitä kuin melatoniinia, sitäkin melko kuuriluontoisesti. Mutta sitten on toki muita jippoja aromaterapiasta uniteehen, voisinkin joskus kirjoittaa noista enemmän. Nekään ei toki poista sitä tosiasiaa, että luontainen rytmi ei ole koskaan ollut kovin aamuvirkku ja illlan torkku.
Mäkin olen miettinyt, että siesta voisi olla avain unelmarytmiin. Voisin herätä aikaisin aamulla rytmini mukaisesti ja siestan avulla jaksaisin hyvin vielä illan ihanan pehmeät tunnit. Noita jälkimmäisiäkin kun mä olen tässä pakon edessä oppinut arvostamaan.
VastaaPoistaKommenttien valvonta päällä.