yhteistyössä Otava ja Suomen Blogimedia

Koska en voi kestää supermutseilua tai supermitään, yllätyin vähän itsekin kun multa kysyttiin kiinnostaisiko Annan Perhon Työ x perhe = Superarkea² kirjan lukeminen blogia varten ja vastasin myöntävästi. Kyllähän se superarki silti aina kiinnostaa, varsinkin kun kyse on työn ja perheen yhdistämisestä, tuttuja juttuja molemmat. 

  
"Onko mahdollista saada kaikki? Millaiset ajanhallintakeinot auttavat selviytymään arjesta ja jopa nauttimaan siitä? Mikä on "lapsen paras"? Onko tasapaino todella saavutettavissa, vai sittenkin pelkkä illuusio?"

Nolo myöntää, mutta en ole katsonut Anna Perhon yhtään tv-ohjelmaa, enkä kuunnellut ainuttakaan radiolähetystä. Miksi sitten halusin lukea kirjan? Vertaistuen takia! Siksi, että uskoin kahden teini-ikäisen äidin, yksityisyrittäjän ja työhullun tietävän jo kantapään kautta paljon siitä, mitä on olla nainen, joka yhdistää työ ja perhe-elämän. En uskonutkaan saavani kirjan luettua superarkea (totuuden nimissä en sitä kaivannutkaan), mutta hyviä oivalluksia arkeen sain roppakaupalla. 

Yksi asia, mille kirja laittoi mulla pisteen, oli syyllistyminen. Syyllistyminen töistä, vapaa-ajasta, siitä että lapsi on päiväkodissa, siitä että lapsi ei ole päiväkodissa vaan roikkuu mukana työtapaamisissa, siitä että perheminä näkyy työssä, siitä että välillä unohdan hetkeksi lapseni.... Tunsin aluksi syyllisyyttä jopa siitä, että luen tätä kirjaa päiväsaikaan kotona lapsen ollessa päiväkodissa, vaikka hyvänen aika, mulle maksetaan lukemisesta ja tästä näpyttämisestä palkkio! Onneksi kirja sai ryhtiä itseeni, eihän siinä ole mitään järkeä, että lukisin kirjaa keskellä yötä unieni kustannuksella vain siksi, etten syyllisty asiasta. Anna Perhon neuvoa kuunnellen luovuin syyllisyydestä ja muokkasin tekojani.

Ja sitten mä luin. Luin koko loppukirjan yhteen menoon sohvalla maaten, päiväaikaan, samalla kahvia juoden ja kiitellen itseäni, että uskalsin tarttua kirjaan, superarki-nimestä huolimatta. Pohdintatehtävät ja harjoitteluosiot skippasin väliin, sillä ei tätä(kin) asiaa tarvitse suorittaa kerralla kuntoon. Luettavaa ja omaksuttavaa riittää pitkäksi aikaa, eikä kaikki ideat ja ajatukset sovi mun elämään. Onneksi siitäkään ei tarvitse syyllistyä!

"Sillä äitimyytin ylläpitämisessä ei ole kysymys siitä, että haluat olla mahdollisimman hyvä vanhempi. Sen sijaan haluat olla sosiaalisessa ympäristössäsi hyväksytty, ihailtu ja vähän parempi kuin muut"

Mietin, että voiko seuraavaa edes kirjoittaa. Kirjoitan silti. Jos tykkäät blogistani, tykkäät Annan kirjasta. Tarkoitan tällä, että teksti on selkeää ja ote on rento. Asiat, joista Anna Perho kirjoittaa ovat tietenkin ihan erit, mutta ainakin itselläni oli melko tuttu olo lukiessa. Välillä tuli hiljaa nyökkäiltyä samankaltaisille ajatuksille ja samalla omat ajatukset saivat tukea. Uuttakin tuli, esimerkiksi se, että hyvä aamu alkaa illasta. No niin tietenkin alkaa!

Täytyy sanoa, että Annan Perhon Työ x perhe = Superarkea² oli itselleni vuoden 2015 kirjayllättäjä. Kirja, mihin en olisi tarttunut ilman tämän postauksen tekoa. Mutta ehdottomasti kirja, johon tartun vielä vuosien päästäkin. Jos et vielä vakuuttunut, klikkaa itsesi Superarkea.fi sivulle, katso video ja tilaa Annan kirjoittama kirje paremman arjen saavuttamisesta.